Hoitaja-info
Nimi: Sani
Aloittanut: 22.5.2010

Hoitaja kertoo itsestään:
Ei hoitajaesittelyä

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

29.6.2010 - Hoitotarina
Kurkistin perimmäiseen karsinaan. Siellä se oli. Pieni, musta shetlanninponitamma.
- Olet niin söpö! Huokaisin ihastuneena. Avasin karsinan oven ja pujottauduin sisälle. Ojensin varovasti käteni.
- Hei pikku Vinsa.. Lepertelin hiljaa. Astuin samalla varovasti lähemmäs. - Mitä kuuluu?
Vinsa ei vastannut, nuuski vain minua ihmeissään. "Kuka sinä olet minun vapaapäivääni häiritsemään?" Se tuntui sanovan.
- Heh, kuules tyttö. Saat nyt vain luvan tottua minuun! Olen nimittäin uusi hoitajasi! Kuiskasin lempeästi. En halunnut puhua ääneen, se olisi vain jotenkin pilannut tunnelman. Vilkaisin kelloa. 10.30 Vielä reilut neljä tuntia, niin päivä ensimmäinen tunti alkaisi. En kumminkaan antanut sen häiritä. Siinä ajassa kerkeäisi kyllä rapsuttaa Vinsaa, ja tutustua talliin paremmin..
- Ja kukas sinä luulet olevasti?
Katsahdin ovelle. Edessäni seisoi melko pitkä, mutta suht koht hoikka tyttö. Hänen tummat hiukset olivat kireällä ponnarilla, aivan kuten minullakin. Siniset silmät tarkastelivat minua tuimasti, jopa hiukan arvostelevasti.
- Kuka olet? Hän toisti ja asetti kätensä haasteellisesti puuskaan. Nielaisin kuuluuvasti. Avasin suuni, mutta ennenkuin kerkesin sanoa mitään, tyttö jatkoi.
- Nyt on parasta että häivyt. Vain tallin henkilökuntaan kuuluvilla henkilöillä on oikeus mennä hevosen karsinaan. Tyttö saarnasi heristäen etusormeaan. Pitkän puheen jälkeen hän nyökkäsi kohti ovea. - Hei, hei! Hän huikkasi ärsyttävän teennäisesti.
- Olen Vinsan uusi hoitaja, ja minulla on tallin sääntöjen mukaan täysi oikeus rapsutella hoitohevostani. Napautin takaisin heti, kun sain vihdoin puheenvuoron.
- Aha. Tyttö sanoi epäilevä ilme kasvoillaan. - Ihanko niin?
- No kuule ihan niin!
- Höh.. No ole sitten. Mutta menen varmistamaan asian Ainolta!
Siitä vaan! Ajattelin vihaisena. Toivottavasti muut tallilaiset eivät olleet tuollaisia nirpppanokkia!

Otin ärtyneenä karsinan ovessa roikkuvista riimuista toisen. Pujotin sen nopeasti Vinsan päähän ja lähdin taluttamaan tammaa pihalle, kohti harjauspuomia. Kiinnitin ponin sujuvasti vetosolmulla ja lähdin hakemaan sisältä harjoja. Vilkaisin ponia vielä tallin ovelta, ennenkuin livahdin sisään.
Avasin satulahuoneen oven. Se oli autio, lukuunottamatta Tallikissa Nanua joka loikoili rennosti toimiston tuolin päällä.
- Kuules tyttö! Sinun kuuluisi olla pihalla ja pyydystää hiiriä! Toruin leikkimielisesti kissaa. Tämä nosti päätänsä ja naukaisi hämmästyneenä. Kuka sinä olet minun uniani keskeyttämään? Se näytti tuumivan.
- Niinpä tietysti! Hienot neidit tarvitsevat kauneus unensa! Ymmärränhän minä sen..

Jätin kissan rauhaan ja otin Vinsan harjalaatikon varovasti pois naulasta.
Vilkaisin nopeasti sen sisältöä. Pölyharja makasi päällimmäisenä, mutta alla oli selvästi myös kumisuka ja kaviokoukku.

Olin juuri lähdössä satulahuoneesta, kun sen ovi avautui. Sisään astui Sinna, yksi tallin työntekijöistä.
- Hyvä että löysin sinut Sani! Vinsa pitää viedä nyt tarhaan. Kello on 11.00.
- Öh.. Juu.. Voisinko ensin harjata sen? Kysyin ja osoitin harjapakkia.
- En tiedä kerkeätkö.. Jos sitten ensi kerralla.. Mutta saat auttaa minua hyönteismyrkyn levittämisessä.. Jos käy?
- Joo kyllä mä voin. Kauan tarhassa olo kestää?
- Kahteen.
- Voinks mä sit harjata?
-Joo jos Vinsan tuntiratsastajat tarttee apua.
Nyökkäsin ponnekkaasti ja lähdin seuraamaan Sinnaa. Laitoimme Vinsalle myrkkyä, jonka jälkeen se pääsi tarhailemaan. Otin ponista muutaman kuvan, jonka jälkeen siirryin hoitajien huoneeseen...

Hmm, kuka mahtoi olla tuo hieman tyly tyttö. No, ehkä häntä vain jännitti tavata uusi ihminen, tai sitten hän halusi pitää tiukasti kiinni säännöistä :) Mutta ei hätää, Vinsan hoitajana sinulla on tietysti oikeus puuhata tallilla. Toivotaan ettei tällainen toistu, yleensä tallilla ollaan kyllä sulassa sovussa ja hyvillä mielin uusista hoitajista.

Näin kesällä ei järjestetä tunteja, joten yleensä ponin pääsee harjaamaan itse. Tarhasta tulon jälkeen harjaaminen on yleensä kannattavampaa, koska Vinsa muiden joukossa osaa hyödyntää mahdollisuuden piehtaroida koko sydämensä pohjasta.

Mukavan kesäinen puuhapäivä tallilla!

 

16.5.2010 - Hoitotarina
Tuijotin suu auki edessä olevaa punaista tallia, jonka seinään olin miltei ajatuksissani törmännyt. Vanha pyöräni oli kaatunut kyljelleen maahan. En kumminkaan välittänyt nostaa sitä, jatkoin vain ihmettemistä.
- Ei mutta.. On tämä talli! Kiljaisin innoissani.
- Onhan tämä.. Mutta jos nyt ensin korjaisit pyöräsi pois keskeltä tietä. Joku voi kompastua siihen. Sitten viet sen pyörätelineille. Vasta sen jälkeen voit jatkaa tallin ihastelemista ja tutkimista.
Käännädin ympäri. Näin pienehkön naisihmisen joka katseli minua huvittuneella ilmeellä. Nyökkäsin, ja tartuin pyörääni. Minua hävetti. Teki mieli kadota jonnekkin kauas maanalle. Sinne, missä kukaan ei koskaan voisi löytää minua.

Askeleeni rahisivat hiekassa. Tunsin naisen katseen selässäni, kun asettelin pyörän telineeseen. Käännyin hitaasti ympäri.
- Nyt voit katsella tallia. Nainen sanoi ja osoitti minua.- Olen Aino. Entä sinä?
- Sani... Hymähdin kasvot punaisena.
Aino nyökkäsi vielä kerran ja poistui sitten tallin taakse, jossa näytti olevan laitumia. Minäkin uskalsin vihdoin liikkua, ja livahdin nopeasti talliin.

En voinut kuin henkäistä ihastuksesta nähdessäni suuret karsinat, ja niissä hörähtelevät hevoset. Jokainen näytti niin sanoin kuvaamattoman kauniilta. Suorastaan leijuin keskelle käytävää. Aloin tutkia hevosia karsina kerrallaan. Etsin täydellistä hevosta. Täydellistä ystävää, jonka kanssa voisi kokea niin ilot kuin surut.
- Ei, ei, ei, hmm.. Ei, ei, ei.... Luettelin. Kukaan ei vaikuttanut siltä oikealta, vaikka söpöjä olivatkin. Vajosin masentuneena erään karsinan ovea vasten. Melkein itkin. Enkö saa sittenkään sitä oikeaa?

Suljin silmäni, ja aloin hyräillä jotain kehtolaulun tapaista. Toivoin että kun avaisin silmäni, edessäni seisoisi se oikea. Vaikkapa musta, pörröinen Shetlanninponi. Tai liinaharjainen suomenhevonen. Hetken hiljaisuus.... Sitten kuulin kavioiden kopinaa. Havahduin ja nousin nopeasti pystyyn. Ensin en nähnyt mitään sitten läheinen kauravaraston ovi avautui, ja pieni, karvainen pää työntyi sieltä esiin. Se oli ihka oikea shettis! Juuri niin samanlainen, kuin millainen unelmahoitsuni olisi. Rupesin tahtomattani hymyilemään ja hyppelin ponia kohti. Tartuin sen harjaan, ja rupesin lepertelemään, niinkuin olin kuullut kaikkien hoitajien tekevän hoitsuilleen. Hämmästynyt poni ei edes tajunnut yrittää karkuun. Tai ehkä se pelkäsi, että pakoyrityksestä seuraisi lisää hulluksi tulleita pikkutyttöjä...
- Sinusta tulee minun ikioma hoitohevoseni! Totesin innoissani. Päätin heti kysyä asiaa Ainolta...

Niin, Saisinko hoitaa Vaahteramäen Vinsaa?

Hih, pidin tarinastasi paljon! Isoon talliin voi törmätä varsinkin ajatuksissaan :) Tallilta löytyy uudelle kävijälle paljon - ehkä jopa liikaa - katseltavaa ja ihmeteltävää. Ensimmäiset hoitokerrat saattavat mennä vain oppimiseen ja paikkojen löytämiseen. Olemme kuitenkin enemmän kuin mielissämme siitä, että saamme sinut mukaan hoitajaporukkaan. Vinsa on ollut nyt pitkään ilman omaa hoitajaa.

Vinsa tuli mukaan valintaan kunnolla nurkan takaa ;) Poni on taasen keksinyt oman reittinsä ruokavarastolle (joskin tallityöntekijä Sinna myönsi jättäneensä oven hetkellisesti auki). Tervetuloa mukaan Golden Horsen talliporukkaan!

 

20.9.2009 - Hetki elämässä
Harmillista, mutta totta - Johanna joutui jättämään paikkansa Vinsan hoitajana keväällä. Vinsa on itse saanut olla hoitajana pienen Virsta-varsansa kanssa, mutta ponin lähtiessä toiselle tallille vieroituksen jäljiltä, olisi hyvä löytää seuraava hoitaja.

Kiitämme Johannaa - hetki, oli se pieni tai suuri, on aina kuitenkin merkittävä hetki pienen shettiksen elämässä :)

 

9.3.2009 - Hoitotarina
Kävelin koulun jälkeen sisään, menin yläkertaan ja nakkasin laukkuni sängyn viereen lattialle. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja menin alas syömään välipalaa. Ruisleivän syötyäni nappasin takin ja lähdin kävelemään tallille päin. Ilma oli kostea ja maassa inhottavaa loskaa, jossa kastui kengät. Onneksi tallikengistäni ei tullut vesi läpi. Hento tuuli puhalsi vasten kasvojani heittäen etuhiukseni taaksepäin, pitkät vaaleat hiukseni olin laittanut ponnarille. Käännyin mutkasta ja talli tuli näkyviin. Hölkkäsin loppumatkan hiekkatietä, menin suoraan laitumelle katsomaan Vinsaa. Se tuli tapansa mukaan portille ja hirnui nähtyään minut. Hidastin vauhtiani jotteivat hevoset olisi pelästyneet. Menin aidan välistä laitumelle ja Vinsa käveli luokseni. Silitin sen sametin pehmeää turpaa samalla kun se etsi minulta herkkuja.
-Ei minulla ole sinulle nyt herkkuja, höpsö!, sanoin hevoselle, joka vaikutti pettyneeltä, kun ei saanutkaan mitään hyvää. Alkoi tuulla voimakkaammin, joten otin Vinsan riimusta kiinni ja avasin portin. Vinsa käveli siitä ulos haistellen ilmaa. Laitoin portin kiinni takanani ja menin hoitsuni kanssa lämpimään talliin.

Päästin sen karsinaan ottaen samalla riimun pois hevosen päästä. Laitoin sen roikkumaan omalle paikalleen karsinan oveen. Kävin hakemassa Vinsan harjat satulahuoneesta. En melkein löytänyt niitä mistään. Lopulta ne löytyivät hyllystä, joku oli varmaan siivonnut huonetta. Otin harjat mukaani ja menin takaisin hoitsuni luokse, aloittaen sen puunaamisen. Kaivoin kumisuan esiin ryhtyen harjaamaan Vinsaa pyörivin liikkein. Se nautti harjaamisesta. Sitä kutitti aika lailla sään kohdalta ja rapsutinkin sitä siitä kohtaa. Vinsa venytti kaulansa pitkäksi ja nosti päätään ylös.
-Kutittaako? Eikö ystäväsi ole rapsutelleet sinua kun noin paljon kutiat täältä!, höpöttelin hevoselle. Vähän aikaa rapsutettuani ryhdyin taas harjaamaan hevosta, jonka perusteellisesti harjattuani hain satulahuoneesta satulan, suitset ja jännesuojat. Ensin laitoin suojat joka jalkaan ja nostin sitten satulan selkään. Liuitin sen omalle paikalleen, laitoin vyön niin löysälle ettei se vielä puristanut. Suitset menivät päähän helposti ja kiristin hihnat. Pian tuntilaiset saapuivat tallille ja yksi odottikin jo maneesissa Vinsaa. Otin Vinsan kaulalta ohjat että voisin taluttaa sen maneesiin.

Kun ratsastaja oli tullut alas Vinsan selästä nostin jalustimet ylös.. Löysäsin vyötä ja otin ohjat pois kaulalta lähtien samalla taluttamaan Vinsaa maneesista. Tyttö hevosineen laukkasi juuri pitkällä sivulla ja odotin että hän menisi ensin ja talutin sitten Vinsan talliin. Oli ruvennut satamaan ja kävelin nopeasti talliin. Laitoin Vinsan karsinaan ja otin kamat pois siltä. Vein sen pesuboksiin ja pesin kädenlämpöisellä vedellä. Se vähän näytti hapantanaamaa mutta eipä mitään kummoista sitten.. Kuivasin hikiviilalla ja talutin sen karsinaan. Etsin satulahuoneesta sopivan loimen hoitsulleni, jotta se kuivuisi pian. Laitoin sen päälle. Annoin Vinsalle heinää jota se sai rouskutella sen aikaa kun putsasin satulahuoneessa sen varusteet. Menin sitten takaisin Vinsan luokse ja laitoin sen käytävälle siksi aikaa, kun siivosin karsinan ja ruoka-ja juomakupin. Ne oli aika nopeasti putsattu sillä karsina oli aika puhdas. Vinsa pääsi siis takaisin syömään heinää ja silittelin sen kaunista päätä samalla istuen karsinassa. Juttelin hevoselle ja se liikutteli korviaan kuunnellen minua. Kun heinät oli loppu vaihdoin loimen kuivaan ja vein Vinsan takaisin ulos. En olisi halunnut jättää sitä sateeseen, mutta olihan sillä sentään sadeloimi päällä, eikä se sitäpaitsi olisi viihtynyt yksin tallissa, kun kaikki muut olivat ulkona. Annoin niille heinää ajankuluksi ja soitin sitten äidille, että tulisi hakemaan sillä muuten kastuisin läpimäräksi. Viiden minuutin kuluttua tulin tallista lämpimään autoon ja huusin matkalla Vinsalle heipat ja hyvät yöt. Sitten ajoimme kotiin.

Rapsutusperso Vinsa ;) Vaikka kuinka saisi lekotella heppakavereiden kanssa laitumella ja kyhnyttää toinen toistaan, niin kyllä vaan on kivaa kun joku tulee vielä erikseen harjaamaan ja kutittelemaan! Mukavaa että autoit tuntilaisia, Vinsa pääsi sopivan viilentävään pesuun työskentelyn jälkeen. Työntäyteinen päivä, mutta hoidat tallihommat hyvällä asenteella.

 

23.2.2009 - Hoitotarina
Juoksen iloisesti kohti Golden Horsea. Nään tänään ensimmäistä kertaa Vinsan. IHANAA! Aion tehdä tänään kaikenlaista kivaa sen kanssa. Nyt talli näkyykin jo mäen takana. Hiljennän vauhtiani etteivät hevoset pelästyisi. Kun saavutan tallin pihan, kiirehdin heti ensimmäiseksi sisälle talliin. Vien reppuni satulahuoneeseen ja kurkistan hoitsuni karsinaan. Jaahas. Vinsa taitaa olla tarhassa. Katson tallin läpikotaisin, sillä tämä on ensimmäinen kertani tällä tallilla. Otan Vinsan riimun sen karsinan edestä ja tallustan kohti tarhoja. Pysähdyn matkalla rapsuttelemaan muutamaa hevosta. Yhdessä tarhassa tulee ensin yksi hevonen aidan luokse nauttimaan rapsutuksista. Sitten kun toinenkin tulee, niin syntyy hirveä tappelu. Livahdan paikalta Vinsan tarhan luokse.

Tarhassa on Vinsan lisäksi muutama muu hevonen. Muut ovat aivan toisessa päädyssä tarhaa, kuin Vinsa. Miksiköhän..? Kun Vinsa huomaa se tulee heti luokseni. Muut hevoset vain vilkaisevat minua laiskasti ja jatkavat oleskeluaan. Laitan Vinsalle riimun ja kiinnitän siihen riimunarun. Vinsa katsoo minua ensin epäileväästi, mutta seuraa minua sitten kiltisti talliin. Sillä on aika veikeämäinen ilme. En usko että siitä seuraa hyvää.. Kun saavumme tallille, kiinnitän Vinsan käytävälle. Ohhoh! Huomaan, että Vinsan oikea kylki ja jalat ovat ihan kuran peitossa! Mars, pesuboksiin! Kun olemme asettuneet pesuboksiin, haen Vinsan harjat. Harjaan ensin epäkuraiset kohdat, ja sen jälkeen yritän hinkata kuraiset kohdat puhtaaksi. Eihän siitä tule mitään! Niinpä minun on pestävä Vinsa. Avaan vesihanan ja tarkistan, että sieltä tulee sopivan lämpöistä vettä. Aluksi Vinsa pelästyy vettä, mutta huomaa, ettei se pure. Saan kuin saankin kuran putsattua. Laitan Vinsalle loimen ja vien sen sen karsinaan. Sitten haen repustani pari porkkanaa ja vien ne Vinsalle. Se näyttää ilahtuneelta.

Nyt se on jo kuiva, joten otan siltä loimen pois ja vien sen kuivumaan. Harjaan sen vielä huolellisesti ja putsaan kaviot. Kiinitän riimunnarun Vinsan riimuun ja lähden taluttaen kohti metsää. Se kulkee vieressäni reippaana, eloisana ja on kiinnostunut ympäristöstä. Sen korvat ovat söpösti hörössä. Kävelemme ensin rauhallisesti polkua pitkin. Ravautan hieman Vinsaa ja poikkean niitylle. Hiljennän sen käyntiin. Pian Vinsa alkaa piehtaroida lumihangessa. Näky on niin huvittava, että lysähdän maahan itsekkin nauramaan. Vinsakin ymmärtää ikään kuin "nauraa" ja jatkaa piehataroimista iloisesti niityllä. Nousen ylös, katson Vinsaa. Se etsii herkkupaloja taskuistani. Löydän pienen porkkanan nysän taskustani, voisin antaa sen sille. Palaamme talliin jossa odottaa karsinoissaan iloisia poneja jotka odottavat että pääsisivät myös tänään ulos. Pistän Vinsan käytävälle jotta voin putsata sen karsinan. Se ei ollut mitenkään erityisen likainen joten siinä ei menny kuin pari varttia niin homma olikin jo hanskassa. Kiillotin ja vahasin Vinsan satulan että suitset. Suitse olivat jo aika jäykät. Harjat ei ollut mitenkään erityisen puhtaat, huolsin nekin sitten puhtaiksi. Kello lähenteli jo seitsemää, päätin lähteä kotia kohti, sillä kaikki olikin jo tältä hoitopäivältä hoidettu ! (:

Muistathan, että hevosen taluttaminen kuuluu vasta hoitokurssi 1:sen jälkeisiin tehtäviin, jotta ehditte Vinsan kanssa tutustua hyvin ennen maastolenkkejä :) Tämä tavoite lähti hyvin tänään toteutumaan, puuhailit monenlaista ponin kanssa ja Vinsa käyttäytyi nätisti kanssasi - edes pelottava vesikarsinalla käynti ei saanut tammaa hätkähtämään.

 

31.1.2009 - Uutta aikaa kohti
Ovelta kuului vieno koputus ja tavalliseen tapaani totesin 'sisään'. Pian pöytäni vierellä olevaan tuoliin ilmestyi Maluco hiukan huolestuneen näköisenä. "Anteeksi, mutta nyt en vain pysty enään hoitamista jatkamaan", hän totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Katsoin tyttöä ja hymyilin vastaten: "Ei se mitään, kiitos että olet ehtinyt auttamaan meitä tämän ajan".

Maluco kertoi, että aika ei riittäisi ja kurssejakin olisi vielä suorittamatta. Hengähdin väliin, että kursseja ollaan porukalla mietitty, mutta ollaan ajateltu niiden tuovan lisäintoa hoitamiseen. "Harmi että näin kävi, mutta jos joskus tuntuu siltä, että hoitaminen ja kurssipuuhailu kiinnostaa, niin tule ihmeessä käymään. Niin ja muutenkin saa tulla rapsutusapulaiseksi, sitä hommaa kyllä löytyy!", hihkaisin vielä kun Maluco kiitti ja lähti toimistolta.

No, jos ei hoitajaa, niin kohta Vinsalla on sitten varsa. Tammalle etsitään helmikuussa sopiva ori ja sitten vaan toivotaan parasta ja pelätään pahinta - eli kauhukakara varsaa joka karkailee taitavammin kuin emänsä ;)

 

6.12.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille jälleen äitini kyydissä. Hyppäsin autosta nopeasti pihalle, moikkasin äidilleni ja kävelin reippaasti talliin. Vinsa huomasi saapumiseni ja tuli karsinansa ovelle kurkkimaan.
- Heippa rakas, mitäs jekkuja oot taas tehnyt? sanoin ja silitin Vinsan turpaa.
- Haenkin samantien harjasi ja palaan pian, huikkasin jo puoliksi harjoja hakemassa.
Saavuin takaisin Vinsan karsinalle ja päätin sitoa pikku pirun kiinni. Varmuuden vuoksi sidoin vielä ylimääräisen riimunnarun kiinni ponin karsinanoveen, jotta se ei karkaisi mihinkään. Harjailin ponia pitkän aikaa. Harjattuani ponin läpikotaisin ja selvitettyäni ponin harjan ja hännän lähes takuttomaksi, päätin vielä hieroa ponia sään kohdalta kumisualla. Vinsa nosti päänsä korkealle ja laittoi huulet tötterölle. Se selvästikin nautti.
-Voi höpsö, tuntuuko tämä todella noin ihanalta? kysyin naurahtaen. Jatkoin vielä hieman hieromista. Ajattelin vielä kerran harjata ponin nopeasti, olihan se niin ihana. Vinsa tutkiskeli taskujani siinä toivossa, että löytäisi jonkin namin.
Hain talikon ja heitin muutamat pienet kikkareet ja märät kuivikkeet pois karsinasta kottikärryihin vielä, kun poni oli karsinassaan kiinni. Poni katseli touhujani uteliaasti. Kärräsin kotturit lantalaan ja palautin ne sen jälkeen takaisin paikoilleen.
- Mitähän minä sinun kanssasi vielä tänään tekisin? höpöttelin Vinsalle. Kaivoin taskustani pari pienä porkkananpalasta ja annoin ne Vinsalle. Vinsa rouskutteli porkkanoita tyytyväisenä ja kerjäsi vielä lisää.
- Et sinä nyt enempää voi saada, sanoin Vinsalle ja rapsutin sitä korvan takaa. Puhelimeni alkoi soimaan. "Olen tulossa jo hakemaan", äiti puhui puhelimen toisessa päässä ja lopetti puhelun samantien melkeimpä.
Kiiruhdin viemään Vinsan harjat takaisin paikoilleen ja vapautin ponin riimusta.
-Voi rakas, mun täytyy mennä, äiti ei ilmeisestikään oo kovinkaan hyvällä tuulella. Nähdään taas. Moi moi! puhuin Vinsalle ja lähdin vilkuttaen tallista.

Riimunnaru ovella "porttina" on kätevin keino pitää poni karsinassa :) Silloin voit halutessasi pitää Vinsan vapaana harjauksen aikana, mikäli tamma muuten käyttäytyy kunnolla. Vinsa osasi selvästi nauttia jokaisesta harjanvedosta - sää'än päältä rapsuttelu varsinkin kelpasi! Kohta alkaa onneksi ykköskurssi, niin hoitotehtäviin tulee lisää vastuualueita :)

 

17.11.2008 - Hoitotarina
Saavuin tallille iloisena. Olin juuri saanut hoitoponikseni Vaahteramäen Vinsan. Vinsa on kuulemma hieman rasavilli. No mikäs siinä, minähän rakastan pieniä pippurisia shetukoita. Tulin äidin kyydissä. Äiti pysäytti auton tallin eteen ja hyppäsin ulos. Moikkasin vain nopeasti äidille ja marssin kohti tallia. Koska oli jo ilta, Vinsa ei enään ollut ulkona. Kävin tervehtimässä pikkuista ja jatkoin samantien matkaani hakemaan ponin harjoja. Kun menin karsinaan, olin unohtanut, että ponihan karkaa, jos ovi jää hiemankin raolleen. Niinpä Vinsa työnsi oven kokokaan auki ja lähti pienillä kopisevilla kavioillaan ravatan kohti heinäkasaa.
- Voi Vinsa sua, olis täytyny tämmönenki muistaa, sanoin nauraen. Otin riimun ovesta, ja lähdin heinäkasalle, jolle Vinsa oli pysähtynyt. Poni yritti estellä, jotta en saisi sitä kiinni, mutta kun loppuen lopuksi sain ponin kiinni, talutin sen karsinaansa.
- Voi höpö sua, sanoin. Sidoin ponin kiinni, sillä en halunnut sen enään uudestaan karkaavan.

Harjailin ponia kauan, vaikka siinä ei kovin paljon pinta-alaa olekaan harjattavana. :) Selvitin myös hännän ja harjan kunnolla. Vaikka Vinsan karsina olikin aamulla putsattu, ajattelin vielä ottaa ne muutamat pienet kikkareet pois karsinasta, jotka sinne olivat päivän aikana ilmestyneet. Vinsa katseli touhujani ihmeissään, ja yritti muutamaan kertaan syödä talikon kärjen. Vein talikon takaisin telineeseen ja päätin vielä ennen äidin saapumista puhdistaa juoma- ja ruokakipot.
- Toivottavasti pääsen pian ratsastamaan sulla. Mä niin odotan sitä päivää Vinsa. Voin vaan kuvitella, kuinka sä säntäät yhtäkkiä pukkilaukkaan, tipun selästäsi ja vain nauran. Eihän sulta tipu ees korkeelta, rakas. Äh, äitikin tulee pian, joten mun täytyy lähteä. Moi moi, kullannuppuseni, selitin ponille ja lähdin palauttamaan ponin harjoja takaisin paikoilleen. Huomasin äidin saapuvan pihaan. Kävin vielä aivan nopeasti Vinsukan karsinalla ja moiskautin pusun sen turvalle.
- No niin, nyt minä lähden, hei hei, sanoin ja lähdin autoon.

Vinsan ponimainen luonne tuli varmasti esille ensimmäisenä hoitopäivänä :) Tulitte toimeen oikein mainiosti, oli ilo seurata puuhailuanne tallilla. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan Hoitokurssi 1:lle, niin olet askeleen lähempänä ratsastushetkiä. Kurssi järjestetään seuraavan kerran 20.12, mutta jos saamme hyvä ryhmän kasaan, voimme aloittaa toki aiemminkin.

 

13.11.2008 - Uusi ehdokas
Roenna jätti valitettavasti hoitoareenan pikaisesti, ennen kuin ehti edes aloittaa ponin kanssa puuhailun. Aika menee vauhdilla, mutta onneksi saimme tänään hoitoporukkaamme uuden tulokkaan! Maluco aloittaa Vinsan hoitamisen ja toivomme todella että poni osaa käyttäytyä hyvin eikä karkoita uutta hoitajaansa pois ;)

Tervetuloa tallille!

27.9.2008 - Vinsa on muuten suloinen!
Ai että meiltä löytyy suloinen tamma tallista! Alkeiskurssilaiset innostuivat viimeisellä tunnilla koristelemaan heinänkorsilla Vinsan harjaan tehdyn letin, kiillottivat ponin turvasta hännän viimeisiin jouhiin ja sen jälkeen - palkintona tästä - opetin tytöille näyttelykäytäntöjä. Vinsa olisi takuulla saanut monen monta voittajaruusuketta!

Suloisuus iskee aina myös uusiin hoitajaehdokkaisiin. Valitsimme tänään Roennan hoitamaan tätä pientä mustaa palleroa. Toivottavasti poni osaa olla poneiksi, eikä heti aloita hoitotaivalta esittelemällä ihania temppujaan... Tervetuloa hoitoporukkaamme, Roenna (näiden rohkaisevien sanojen jälkeen ^^) !

Psst, Vinsan varsakalenteri näyttää aika tyhjältä. Eikö vain olisi ensi vuonna aika saada taas uusi pikku-Vinsa talliin ;) ?