LUONTEENPIIRTEITÄ

Siitä lähtien kun Vinsa on tallillamme asunut, on ollut helppo luonnehtia ponia yhdellä sanalla: karkuri. Jokaista uutta hoitajaa varoitamme jättämästä ovea auki tai muuten antamasta ponille mahdollisuutta pujahtaa ulkoilmaan omin päin. Toisaalta on helpottavaa aina tietää miksi ruokavaraston ovea kolistelee jokin, kun voi jo arvata sen olevan musta pikkuinen poni. Hoitajansa suhteen Vinsa on todella ystävällinen ja kiintyy helposti. Tutun hoitajan ääneen voi aina vastata reippaalla hörähdyksellä ja odottaa innokkaana ovella rapsutuksien toivossa. Harjaaminen ja muut hoitotoimenpiteet onnistuvat luontevasti tämän ponin kanssa. Vastalahjaksi ahkerasta hoidosta saa pehmeän ponikaverin, jonka kanssa ei tule tylsää ja joka kuuntelee jokaisen murheesi tunnollisesti.

Ulkona muiden kanssa Vinsalla on aina omat hupinsa mielessä. Pään voin työntää aidan keskipuun alta, samoin toisen etujalan, ja mahtavan mainio syömisasento on valmis. Kun vihrea ruoho (joka Vinsalle poikkeuksetta on aina vihreampää aidan toisella puolella) on kynitty loppuun tulee tempun suurin ongelma: miten peruutat, kun olet jumissa? Vinsaa saa välillä käydä hätistelemässä muiden hevosten luokse, kauemmas aidoista. Toisten kanssa poni tulee hyvin toimeen mutta selviää ulkoilusta myös yksinkin. Tarhassa ollessaan hauskinta on piehtaroida suuntaan ja toiseen. Siinä missä jotkut hevoset tyytyvät vain kierähtämään kyljellään, Vinsa pyörähtää kyljeltä toiselle vauhdikkaasti jalat ilmassa viuhuen.

Vinsan voi reippaasti varustaa tunnille. Poni saattaa joskus pullistella satulanvyön kanssa, mutta yleensä suhtautuu toimenpiteeseen neutraalisti. Hampaiden irvistely kun ei ennenkään ole johtanut tunnilta poisjäämiseen. Keväällä kenttäkauden alkaessa Vinsan akut latautuvat pintaa myöten ja ensimmäisillä tunneilla voidaan nähdä vauhdikkaita pukkilaukkaesityksiä. Kun ulkotilan ihmeet on nähty ja riehuttu, poni pysyy hyvin käsissä. Askeleet saa ratsastaa viimeisen päälle tarkasti, sillä varsinkin käännöksissä Vinsa oikoo parhaansa mukaan. Pohjetyöskentely tulee opittua nopeasti Vinsan selkään kiivettyäsi.

Tärkeää on tasainen ohjastuntuma. Mikäli käsi nykii välillä, heiluu sinne tänne tai kadottaa tuntuman, Vinsa protestoi tätä epämääräisyyttä nykäisemällä päänsä alas. Tämän seurauksena varomaton ratsastaja menettää ohjat käsistään ja poni lähtee aivan omille teilleen. Käynti ei jää hitaaksi vaan on ennemminkin kiireistä, ravi ja laukka kulkevat hyvin eteen ja jatkuvat kunnes toisin Vinsalle ohjeistetaan.

Maastoretkillä Vinsa haluaa mennä, mennä ja mennä. Minne vain, miten päin ja missä askellajissa - kunhan matka etenee. Muutama kokemus pitkiltäkin vaelluksilta on osoittanut, että Vinsasta on myös kärkihevoseksi. Se on kestävä ja ketterä maastoponi, joka nauttii porukalla liikkumisesta. Vaikka shettis vetohevosena syökin hieman retken vauhtia, ei Vinsa jätä kuitenkaan ketään kylmäksi ahkeralla laukkatempollaan. Jos tykkäät uittamisesta, ota Vinsa mukaan. Tamma ei vettä kavahda vaan tykkää viilettää veteen harja hulmuten. Uimisen jälkeen on mukava lämmitellä niityllä. Taukoa pitäessäsi pidä huolta siitä että poni on hyvin kiinni. Muutoin huomaat äkkiä ponin aloittaneen paluumatkan itsekseen.

Kun aloimme kouluttaa Vinsaa 3-vuotiaana, ponin kanssa kohdattiin vähän väliä ongelmia apujen perille menossa. Toki kouluttajassa on aina omat vikansa, mutta välillä tuntui ettei poni malttanut vain keskittyä siihen, mitä selästä sanottiin. Ajan myötä ongelmat ovat kadonneet, mutta varsinkin kisatilanteita jännittävät ratsastajat saavat poninkin menettämään keskittymisensä. Hieman hermoileva ratsu, jonka saa pienilläkin tehtävillä keskittymään vain ja ainoastaan ratsastajaan.

Koulutustasoltaan Vinsa on varsin korkealla, sillä poni selättää kiitettävästi Helppo A -tason tehtävät. Olettaa saattaa, että tässä on ponin kouluratsastuksen katto, joten nyt toivomme yltävämme vielä kansallisen tason kisoihin.

ESTEPONI

Esteiden ylittäminen oli Vinsalle aluksi jotain ylivoimaista. Pelottava puomit telinellä saivat ponin perääntymään silmät suurina. Tamma juoksi irtohypytyksessä sen minkä jaloistaan pääsi. Ehdimme jo heittää pyyhkeen kertaalleen kehään, ennen kuin paikallinen hevoskouluttaja Jaana tuli tutustumaan poniin tarkemmin. Muutaman viikon yhteiselon jälkeen Vinsa hyppäsi pienten esteiden yli. Itsevarmuus on kasvanut vuosien mittaan ja nyt esteistä mennään yli jo vahvalla tahdolla. Erikoisesteet olemme jättäneet muille, mutta tavalliset "puomikasat" kyllä kelpaavat hieman nirsolle esteponillemme ;) Kun vauhti ja suunta ovat kohdillaan, on ratsukon tie jo puoliksi ratsastettu.

Vinsa hyppää puhtaasti 60cm esteratoja. Tätä korkeammalle emme lähde yrittämään, vaan panostamme puhtaisiin ratoihin ja ratsastuksen tyyliin. Isän puolelta kapasiteettiä olisi vielä 10cm lisää, mutta Vinsan epävarmuus esteillä riittää syyksi olla kokeilematta sen enempää.