Hoitaja-info
Nimi: Manta
Aloittanut: 16.2.2010

Hoitaja kertoo itsestään:
Ei hoitajaesittelyä

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

15.7.2010 - Huh hellettä!
Oli sietämättömän kuuma. Paarmat kiehnäsivät ärsyttämässä. Uimisesta voi vain haaveilla! Heiluttelin riimunnarua kädessäni kun menin hakemaan Urdia laitumelta. Urdia ei vähempää kiinnostanut tulla talliin, mutta lopulta antautui.

Häntäsi huiske,
posekellesi muiske,
hetki unohtumaton,
Urdi korvaamaton

Talutin Urdin viileään talliin, omaan karsinaansa. Noudin harjat ja aloin harjata tammaa iloisin mielin. Urdi oli tavallista pölyisempi, tainnut piehtaroida...Tuumin hetken, ja päätin, että taluttelisin tammaa metsän varjossa. Otinviellä kaviot ja hain suitset satulahuoneesta jossa haisi nahka. Pujotin suitset Urdin päähän ja rapsuttelin ponia vähän korvan takaa. Ja irrotin klipsut. Talutin Urdin ulos, josta jatkoin matkaa metsän suojiin. Pujoteltiin puiden välistä, pidettiin syömistaukoja ja kaikkea ihanaa ja kesäistä. Vilkaisin kelloa ja aloin taluttaa Urdia tallia kohti. Pian löydimme varjoisesta metsästä takaisin kotitalliin, ja vein Urdin suoraan laitumelle. Pesin viellää sauitset ja laitoin Urdin laaatikkon Uuden Satulahuovan jonka ostin. Lähdin pinkomaan kotiin.

Runo hoitotarinan yhteydessä oli pirteä lisä! Eikä yhtään hassumpi runo :) Urdille tuntuu kesäelämä maistuvan laitumella muiden joukossa. Mutta luulisi tammaa miellyttävän myös virkistävä hetki tallin viileydessä - varsinkin kun nyt helteet ovat kovimmillaan.

Metsän varjot olivat hyvä idea. Tosin varjossa saattaa piileksiä monen moista hyönteistä, jotka iskevät armottomasti kimppuun. Te näytitte säästyvän onneksi noilta ärsyttäviltä öttiäisiltä reissunne aikana. Kuulosti todella kesäiseltä ja rentouttavalta hoitopäivältä! Käykää ihmeessä Sorsalammella uimassa yksin tai yhdessä jonkun toisen ratsukon kanssa. Urdi jos kuka lähtee innolla mukaan vesileikkeihin.

Ja muistakaa osallistua myös tallilla järjestettäviin ratsastuskoulumestaruuksiin :) Linkin kutsuun löydät etusivulta.

 

8.6.2010 - Jälleen tavataan
Syvä huokaus. Läksyjä viellä vino pino, ja lukuvuoden viimeiseen ja tärkeään kokeeseenkin pitäisi lukea - mutta se on kyllä tauon paikka. Menin kaivamaan kamppeeni esiin, ja pölyttyneet saappaat. Toinen huokaisu. Ruinasin äidiltä kyysin, ja pian saavuinkin jo tallille. Mieleni piristyi heti, kun tunnistin hevosten tuoksun. Kipitin talliin, ja menin heti Uridn karsinalle.
- Hei rakas! Kiljahdin, ja menin halaamaan Urdia.
- Hörr , kuului Urdin vastaus, ja kikatin.
Siitä olin niin pitkä aika, eikä koevuoren yli noin vain kiivetty. Mutta nyt, nytt olin tallilla, ja aioin ratsastaa Urdilla! Talutin kuraisen Urdin käytävälle, telkesin naruihin, ja rupesin hommiin. Tarkkaa harjausta, jokainen takku pois....ja noin tunnin päästä Urdi kiilteli mukavasti. Astelin satulahuoneeseen, jossa tuoksui nahka. Bongasin Uridn hienon satulan, ja yritin etsiä suitsia. Nappasin viellä mustat pintelit laatikon pohjalta. Pian varusteet oli kasassa, ja menin varustamaan ratsuani. Urdi yritti luikahtaa satulan alta pois, mutta määrätietoisen toiminnan jälkeen Urdi oli varustettu, ja valmiina tunnille. Voi ei, unohdin raipan, ja sitä hakemaan. Kipaisin hakemaan mustan raipan. Ja nyt, nyt voidaan lähteä kentälle. Irrotin hihnat, ja lähdin taluttamaan Urdia kentälle päin. Hyräilin iloisena , kun saavuin kentälle. Pysäytin urdin keskelle kenttää , ja mittasin jalustimet js kiristin ssatulavyön.

Vihdoin Urdin satulassa. Urdi oli aika leväselkäinen, joka vaati ensialkuun totuttelemista. Urdi oli mukavan leppoisa alkukäynneissä. Joskin aika eteenpäinpyrkivä. Huomasin, etten tarvitsekkaan mitään raippoja , ja heitin raipan varovasti pois. Pian nostin ravin, ja Urdi menin hieman peräänantoonkin. Lentävät askeleen Urdilla ainakin oli! Joltakin oli jäänyt kentälle pari puomia, joten ravasin niiden yli. Urdi oli ihana ratsastaa, ja laiskaksi sitä ei ainakaan voinut haukkua! Menin monta volttia, ja herättelin muutenkin tammaa. Päätin nostaa laukan. Hiljensin käyntiin, ja löntystin pari askelta, kunnes annoin napakat laukkapokeet, ja Urdi nosti tosi hienosti oikean laukan! Laukkasin puoli kenttää, ja taputin iloisena Urdia kaulalle. Löysäsin ohjia, ja annoin Urdin puhallella hetken ,kunnes nostin loppuravin, ja hölkkäsimme kenttää ympäri. Pian hiljensin loppukäynteihin, ja Urdi tallusti ympäri kenttää pärskien. Urdi oli ihana ratsatettava! Tallissa riisuin Urdin, ja harjasin kunnolla. Urdi oli hieman hionnutkin! Talutin Urdin karsinaansa, ja vilkaisin kelloa, ja eikun tarhaan!

Opeteltavat asiat menevät helpommin muistiin kun pitää tauon lukemisesta :) Tallilla pääsee tekemään kaikkea muuta kuin opettelemaan kielioppia tai laskemaan tylsiä funktioita. Ei tarvitse miettiä muuta kuin sitä, mitä hoitohevosen kanssa voisi tänään tehdä. Urdistakin tuntui olevan ihanaa nähdä sinua pitkästä aikaa.

Urdi on juuri sopivan pyöreä ja leveäselkäinen varsinkin jos ratsastaa ilman satulaa (kokeile ihmeessä joskus). Pääsitte kokeilemaan yhteistyötä tasaisella, eikä siinä tainnut ilmentyä sen suurempia ongelmia. Ensi kerralla voitte treenata jotain tiettyä osa-aluetta; vaikkapa siirtymisiä tai pohkeenväistöjä. Myös puomityöskentely on mukavaa ja keskittymistä vaativaa.

 

31.3.2010 - Hoitotarina
Hyppelin tallille iloisena ja suksin saman tien Urdin karsinalle. Päätin lähteä heti taluttelemaan tammaa, viellä kun kura on jähemttynyttä. Pujahdin karsinaan ja silitin Urdin karkeaa karvaa. Pohdin mielessäni, paljonko karvaa saisin Urdista tänään irti. Mietiskelyni keskeytti Uridn tönäisy, ja palasin maan tasalle. Liksautin riimunnarun kiinni renkaaseen, ja kehotin Urdia käytävälle. Urdi seurasi kiltisti perässä, kun kävelimme pihalle. Maa oli melko kovaa, mutta tasaista. Suuntasin matkamme pellon raunalle , jossa kulki ratsastuspolku. Polku oli hyvässä kunnossa. Polun vieressä oleva pelto oli kuivunut melkein täysin, joskin isoja kuralätäköitä ja vähän loskaa. Se oli liian huonossa kunnossa, joten jatkoimme polulla. Pian polku johti metsään. Metsä oli harvaa,ja polulle sattui muutama kaatuvut koivu, jota sitten käytettiin kuin puomeja. Kun tulimme tiheämpään metsään, huomasin sen olevan melkolailla sula. Metsän keskellä oli puuton mutta suojaisa kohta. Maa oli kuivaa, enkä voinut vastustaa kiusausta ravata hieman. Urdi köpötti korvat hörössä perässäni. Aukio oli tyhjä. Reunoilla näkyi pari houkuttelevaa puunpalaa, jotka olivat n. 40 cm. Ei se liian iso este ollut. Ohjasin Urdin puukasan luo, ja valikoin sieltä puun. Puu oli aika painava, mutta sain sen silti raahattua akiolle. Urdi hiukan ihmetteli toimenpidettä, mutta alkoi ravata käskyni mukaan. Ohjasin Urdin puun luo, ja hyppäsin puun yli. Urdi hyppäsi innokkaasti perässäni. Se oli hauskaa, varmastikkin myös Urdin mielestä, joten hyppelimme puuta aina kierroksen jälkeen.

Hommassa kului n. puolisen tuntia, joten päätin lähteä tallia kohti. Lähestyessämme tallia, kuului kimakka hirnahdus, ja Urdi hörisi. Tunsin kuinka Urdi kiskaisi narun irti kädestäni. Yritin heti hamuta sitä takaisin, mutta Urdi kieppui siinä hetken, kiersi minun ympäri, eikä antanut minun ottaa kiinni. Sitten Urdi ryntäsi kuin härkä tallin suuntaan, ja minä lensin pyrstölleni riimunnarun kiepsauttessa minut. Tunsin märän loskan allani, ja nousin ylös voivotellen. Pyyhkäisin nopeasti loskat pois , ja lähdin juoksemaan Urdin perään, joka juoksi jo kauempana. Vihdoin saavuin tallipihaan, ja etsin ensimmäisenä Urdia katseellani. Missään ei näkynyt sitä karkuria. Menin katsomaan huolestuneena talliin, ja helpotuksekseni huomasin Urdin jossakin ihan vieraassa karsinassa rouskuttamassa heiniä. Menin kiskomaan ponia pois, ja huomasin jonkun tulevan. "Mitä Urdi tekee minun hevoseni karsinassa?" Vieras tyttö naurahti hieman selkäni takana, ja käännyin. "Se paholainen meni ja karkasi. Mutta miksi täällä on heinää?" Nauroin itsekkin, ja sain Urdin revittyä ylös hienäkasasta. Riimunnaru oli mennyt osiin ja purkautunut, ja riimusta roikkui vaan pieni rikkinäinen pätkä. "Olin tuomassa heppaani juuri sisään, mutta kuulin kolinaa hevoseni karsinasta, ja tulin katsomaan" Tyttö nauroi viellä ja hymyili minulle myötätuulisesti. Hymyilin takaisin anteeksipyytävästi, ja lähdin taluttamaan Urdia karsinalleen. Minua nauratti.

Saatuani Urdin karsinaan, tarkisti Urdin jalat, ja otin riimunnarun palan pois riimusta. Urdi tarvitsisi uuden riimunnarun. Päätin soittaa äidille. Valitsin äitini numeron kännykästäni, ja pirautin äidille. "Moi! Hei, kun tuutte hakeen mua, niin tuokaa se mun sininen riimunnaru mun huoneen kaapista. Juu. Moikka." Hymyilin. Kaikki oli hyvin, säikähdyksellä päästiin. Lukitsin tarkasti Urdin karsinaansa, ja menin irrottamaan lukkoa riimunnarusta satulahuoneeseen. Laitoin lukon talteen kaappiin, ja riimunnarunpätkän heitin roskiin. Kävin vilkaisemassa viellä sen tytön karsinaa, johon Urdi oli mennyt. Nyt siellä seisoi ruskea hevonen. Kaikki siis ok. Kaappasin harjapakin hyllyköstä, ja tallustin Urdin karsinaa kohden. Harjasin ponin nopeasti, koska vanhempani tulivat hetkenä millä hyvänsä. Hyvästelin Urdin työni jälkeen, ja kävin heittämässä harjapakin hyllyyn, ja lähdin autolle, joka juuri ajoi pihaan. Nappasin riimunnarun takapenkiltä ja kävin viemässä sen Urdin karsinalle. Hölkkäsin äitini autoon, ja aloin selittää Urdin hauskaa tempausta.

Kevättä ilmassa tammoilla, kun Urdikin päätti lähteä pienelle karkureissulle :) Viime päivinä useampi hevonen on onnistunut ryöstämään muutaman vapaan minuutin itselleen maastoreissulla. Säikähdyksellä selvittiin, laitoimme Iidan kanssa uusia riimunnaruja ja riimuja tilaukseen, niin on kevättä varten sitten uusia jälleen kaiken varalta.

Toivotaan että ensi kerralla kävelyretki sujuu loppuun asti yhdessä, puiden yli hyppely on hyvää harjoitusta Urdille ja tamma tuntuu nauttivan siitä. Toisaalta - eipähän tule ainakaan tylsää tallilla, kun Urdi keksii pieniä yllätyksiä! Hauska ja lennokas tarina :)

 

21.3.2010 - Hoitotarina
Hyräilin iloisena kävellessäni tallille. Tuumin, että olisi kiva taas ratsastaa,viimeksi mennyt leikkitunti oli ollut hauska, ja Urdia oli kiva testata selästä käsin. Nyt jännitetään sitten hoitokurssi 2:sen tuloksia, josko päästäisiin maastoreissulle. Vilkaisin tallia, ja kävelin reippaasti sisään. Moikkasin paria tallityttöä käytävällä. Löysin reittini Urdin luo, ja heitin pari kuivaa leipää sen päiväheinien päälle. Sujahdin karsinaan, ja silittelin syövää ponia. Ovesta tulvi sisälle ihanaa kevätilmaa, ja haistoin kevään vihreyden. Kuulin lintujen sirkutusta, ja päätin hieman talutella Urdia ulkona. Mitein, että saakohan niin tehdä, mutta lopulta päädyin taluttelemaan Urdia.

Kaviot kopisivat sementtilattiaa vasten, ja pujahdin poni perässäni ovesta ulos. Pysäytin Urdin, ja vedin sisääni kevään raikkautta. Lähdin taluttelemaan Urdia laitumille päin. Lumi lotisi jalkojen alla, ja Urdin vuohiskarvat kastuivat. Naurahdin, ja käänsin Urdin takaisin tallille päin. Päätin hieman kiertää reittiämme ja kannustin Urdin hyppäämään pienen kapean ojan yli. Vaihtelu virkistää, tuumin ja talutin ponin takaisin lämpimään talliin. Katsoin tyhjää tallia, ja päätin harjata Urdin käytävällä. Hain harjaboxin ja aloin ensimmäiseksi kuivata jalkoja pyyhkeellä. Sitten harjasin ponin turvasta kavioihin. Urdilta lähti jo melkoisesti karvaa, joten harjaukseen meni puoli tuntia ja risat. Talutin siistin Urdin karsinaansa, ja rupesin lakaisemaan karvaista lattiaa. Lopulta heitin karvat ulos tallin nurkalle, jossa oli jo melkoinen kasa karvoja. Kävin hyvästelemässä Uridn, ja lähdin kävelemään kotiin, auringonpaisteessa iloisena hyräillen.

Tämä kevät on ollut jännittämisen aikaa, ensin ykköskurssin ja nyt kakkoskurssin tuloksia odotellessa. Ei onneksi kestä enää kauan kun nuo tulokset saadaan - toivottavasti hyväksyttyinä kaikkien kohdalta! Yritän kesällä järjestää ajoleirin kaikille siitä kiinnostuneille, jotta voitte Urdin kanssa lähteä syksyn kirpeinä päivinä käymään ajelulla maastossa.

Talutella saa toki :) Tekee hyvää tammalle päästä hieman jaloittelemaan tuntityön ja tarhassa juoksemisen ohessa. Ojien hyppiminen kuulostaa hauskalta! Maastopoluilta saattaa löytyä myös kiviä, joita voi pujotella, tai pieniä puunrunkoja, joiden yli voi harppoa. Urdi päätti irroittaa osan talviturkistaan, saa nähdä milloin muut seuraavat perässä. Sitten saadaan taas lahjoittaa kevään lintupareille pesänrakennusaineksia, kun pihalla pyörii kevättuulessa karvapalloja.

 

8.3.2010 - Jälleennäkeminen
Juoksin mutkaista tietä pitkin. Bussissa en malttanut pysyä penkillä, ja nyt sitä juostiin kuin tuulispää tallille. Kiskaisin oven auki, ja säikäytin yhden pikkutytön. Punastuin ja rauhoituin, mutta hölkkäsi nsilti Urdin karsinalle. "Urdikulta!!" Huudahdin kun näin yllättyneen ponin karsinan perällä. Tunkeuduin heti karsinaan , ja aloin paijata ponia. Kaivoin kassistani omat harjat ja aloin harjata tyytyväistä Urdia. Minua alkoi jännittää. Pääsisinköhän siitä hoitokurssista läpi? Kysyin samaa Urdilta, joka vain pärskähti. Kikatin ja halasin ponia iloisena. Olipa minulla ihana hoitoponi, totesin ja kaivoin taskustani porkkananpalan. Urdi otti namun ilomielin vastaan. "hmm..." tuumin itsekseni ja lähdin satulahuonetta kohti.

Bongasin Urdin satulan, ja étsin kaapista valjasrasvan. Aloin rasvata satulaa. Kääntelin ja vääntelin, kunnes lopulta asetin satulan kuivumaan. Harjasin karvaisen satulahuovan ja tamppasin sitä hieman. Vilkaisin kelloa , varttia vaille kaksi. Moneltakohan päiväheinät annettaisiin? Tuumin, ja kohautin harteitani. Katselin ilmoitustaulua, jossa oli jos jonkinmoista lauppua ja lippua. Ei ollut leiri-ilmoitusta. Voi harmi. Täytyy vain odottaa. Kipitin viellä Urdin karsinalle ja hyvästelin ponin. Nappasin lilan harjapussin ja heitin sen selkääni. Lähdin kävelemään taas samaa mutkatietä.

Tallille tulo vaikutti olevan tänään äärimmäisen innostava asia, muistathan silti olla rauhallisesti tallissa, ettei hevoset (ja pienet tallitytöt ;) pelästy. Jos et halua kuluttaa ja liata omia harjoja, niin varustehuoneelta löytyy myös Urdin ikioma harjapakki, josta pitäisi löytyä kaikki tarvittava päivittäiseen harjaamiseen.

Hoitokurssikin on melkein valmis, jännitys ehtii tiivistyä vielä parin päivän ajan, ennen kuin saadaan tulokset osaltasi :) Kesäleireistä infoan myöhemmin keväällä, luultavasti vasta toukokuussa. Mutta pari leiriä yritetään kyllä järjestää kesän mittaan, toivottavasti pääset silloin mukaan!

 

23.2.2010 - Hoitotarina
Saavuin tallille melko myöhään. Katsahdin kelloa. Nyt täytyy hakea Urdi tarhasta. Menin suoraan hakemaan Urdia, ja näin toisen hoitajan ottamassa hevosta. Tervehdin häntä ja talutin Urdin talliin. Urdi nappasi heti auki olevan takkini helmasta kiinni. Toruin tyttöä ja naurahdin. Tepastelin sisään, ja pari tyttöä katsoi minua, kun tulin sisään Urdi helmassani. Ihan kuin Urdi olisi taluttanut minua, en minä sitä. Naurahdin ja vein Urdin karsinaansa. Urdi ei edelleenkään päästänyt takistani irti ja aloin nykiä takkia. Urdi pienen taistelun jälkeen tajusi että siitä pitää päästää irti. Silitin ponin kaulaa ja menin käytävälle. Huokaisin . Nyt oli viimeinen kerta, ennen taukoa. Surustuin, ja menin pää riipuksissa hakemaan harjoja.

Sieppasin laatikon, ja menin surullisena tamman karsinaan. Urdi katsoi minua kysyvästi. Hymyilin vinosti ja sidoin Urdin kiinni. Urdi seurasi jokaista liikettä, minkä tein. Katselin tammaa hölmistyneenä. Aloin harjata reippain mutta vaisuin ottein Urdia. Urdi katsoi minua hievahtamatta, "no?" kysyin tammalta joka pärskäisi vastaukseksi. Harjasin haikein mielin ponin loppuun, kyllä siinö taisi puoli tuntia vierähyää, totesin , kun harjauksen päätyttyä vilkaisin kelloa. Ohhoh, yhdeksän. Vein harjapakin ripeästi pois. Kävin vapauttamassa Urdin. Halasin ponin kaulaa. "Urdi rakas, moikka sitten..." sanoin ja tunsin silmieni kostuvan. Pyyhkäisin ne nopeasti pois ja taputin tammaa ryntäille. Menin vastentahtoisena ulos. Heilutin ponille. Näin parin isomman tallitytön hyörivän heinien kimpussa. "Öhh, tarviitteko apua?" Kysyin ujosti. Toinen tytöistä nosti päänsä heinien seasta. Sain myöntävän vastauksen ja ohjeet. Kipusin heinäparvelle (??) ja heittelin pari paalia alas, niin että tymähti. Hyppäsin itsekkin heinämereen. Moikkasin tyttöjä ja lähdin hölkkäämään kotiin. Saisin viellä kuulla näin myöhäisestä talli-aikataulustani. Hymyilin ilkeästi.

Tuplatalutus, että molemmat päätyvät varmasti talliin :) Urdin pieniä hassuja tempauksia, joita on mukava seurata. Älä huoli - tauon jälkeen on aina kiva palata tallille täynnä energiaa ja uusia ideoita! Ja palatessasi on enää muutama päivä hoitokurssi 1:sen tulosten julkaisuun. Pian pääsette nauttimaan ulkokeleistä maastokävelyjen muodossa Urdin kera.

Heinien tiputtelu tallikäytävälle on aina yhtä hauskaa hommaa - edes monen vuoden jälkeen siihen ei kyllästy. Mukavaa että autoit iltaruokinnan kanssa, toivottavasti kotona ei suututtu hieman venähtäneestä tallikäynnistä. Toisaalta, kukapa sitä oman hoitohevosen luota malttaisikaan lähteä :)

 

20.2.2010 - Hoitotarina
Saavuin puoli viideltä tallille. Tepastelin reippain askelin talliin, ja kuulin hirnahduksia ja iloista puhetta. Huomasin pari tyttöä käytävällä ja hymyilin heille. Luikin saman tein Urdin luo ja tervehdin tammaa iloisena. Urdi tuli katselemaan minua, mutta ei sallinut rapsutuksia. Hymähdin tuolle ja katsoin kelloa. Melkein varttia vaille. Viideltä vietäisiin Urdi ulos. Kukakohan se toinen hevonen oli? Tuumin ja muistin jonkun nimen. Hymähdin taas ja tepastelin harjakoreille. Kiikaroin sieltä Urdin harjat ja kävelin takaisin karsinalle.

Luikahdin harjapakki sylisäni Urdin karsinaan. Huomasin astuvani lantakasan päälle. Jo oli likaista. Huokaisin ja harjailin hiukan tammaa. Kello löi viisi ja lopettelin harjausta. Tähylin käytävälle jossa näkyi tyttöjen päitä ja ponien korvia. Jostain tuli tyttö ja meni hakemaan ponia. Tuo se taisi olla. Mietin ja menin ulos Urdi perässäni. Vein Urdin oikeaan tarhaan ja tervehdin vierasta tyttöä. Luikin takaisin talliin, ja tähyilin talikkoa ja kottiksia. Löysin ne ja työnsin ne karsinaan. Aloin lakata kakkaa kottikärryihin. Olipa painavaa, mitä nyt shettisten jätöksiin vertaa. Pian oli valmis, hikisenä ja väsyneenä lykkäsin kakat lantalaan. Huokaisin. Olipa rankkaa. Vein tavarat omille paikoilleen ja vilkaisin kelloa. Oho, se olikin jo melkein kahdeksan.

Kiirehdin tarhalle ja näin taas saman tytön. Otin ponin ja pidin porttia auki hevoselle ja tytölle. Kun Urdi tyytyväisenä oli karsinassa, mietin mitä tekisin. En uskalatanut antaa ruokia. Menin satulahuoneeseen. Katselin Urdin varusteita. Satula oli ok, suitset puhtaat, mutta kuolaimet vähän likaiset, niitä voisi vähän pyyhkäistä, tuumin ja ryhdyin toimeen. Valitsin melko puhaan rätin ja aloin hinkata metallia. Kuivunutta kuolaa. Hyi. Hinkkasin, ja sitten se iso kökkäre irtosi. Hihkaisin onnellisena ja vein rätin pesukoneen päälle. Suitset niputin uudestaan ja asetin paikalleen. Tässä taisi olla tämä ilta. Mietin, ja menin moikkaamaan viellä Urdille. "Hei sitten!" Huikkasin ja astelin ulos.

Ei kelvannut tänään tammalle ylimääräiset rapsutukset :) Ehdit hyvin harjata ponin ennen ulos menemistä, ja näytti Urdi olevan siististi Binan kanssa tarhassa, kun tuli sisälle lähes yhtä puhtaana. Kivan kuuloinen ilta tallilla, puuhailit monen moista ja sait siistiä jälkeä aikaan. Jos haluat joskus auttaa ruokinnassa, niin nykäise tallityöntekijää hihasta. Iida ja Sinna ovat yleensä hyvin mielissään saadessaan yhden ylimääräisen käsiparin nostelemaan heinää hevosille iltapalaksi.

 

16.2.2010 - Hoitotarina
Kävelin jännittyneenä tien päästä tallille, ja katselin melko vierasta paikkaa. Tuolla oli kenttä, tuolla talli. Mietiskelin, ja sitten uskalsin astua lämpimään talliin. Vilkaisin ympärilleni. Tämä oli vasta toinen kertani Golden horsessa. Jännää. Kävelin kasinajonojen vierestä ja katselin hevosia. Osa oli vielä ulkona. Vihdoin saavuin Urdin karsinan luo. Ei ketään. Siispä pitää hakea se, päättelin ja nappasin riimunnarun karsinan seinästä. Kun saavuni pihalle, etsiskelin katseellani Urdia. Tuolla oli pulleita shettiksiä, tuolla tommonen...katselin ympärilleni ja huomasin Urdin kentän vieressä. Astelin verkkaisesti tarhan luo ja tervehdin hevosta. Heti minut nähtyään Urdi lähti tallustamaan tarhan toiseen päähän rouskuttamaan heiniä. Hihkaisin ja menin tarhaan päättäväisenä. Urdi pärskähti ja minä astelin rohkeasti ponin luo. Laitoin varmana riimunnarun kiinni renkaaseen ja kiskaisin ponin pään ylös. Urdi nosti päänsä vaivalloisesti ja katsoi minua uteliaana. Hymyilin tuolle ja lähdin taluttamaan ponia tarhan portille päin.

Hyräilin hiljaa iloisena. Kerrankin oma hoitsu! Iloinen tunne valtasi minut ja saavuin Urdin karsinan luo, ja vein ponin sisään. Sidoin ponin saman tein kiinni ja kipaisin hakemaan harjat. Juttelin ensiksi Urdille kaikenlaista, ja sitten aloin sukia ponia. Hetken päästä vaihdoin harjaa. Pian työni oli päätä vaille valmis. Muistin Ainon sanat. Nyt täytyy toimia päättäväisesti. Otin tukevan otteen Urdin päästä ja suin nopeasti päätä. Urdi yritti syödä minut, mutta hengissä siitä selvittiin. Huokaisin ja päästin ponin vapaaksi karsinaan. Heitin harjat ulkopuolelle ja jäin karsinan höpöttämään omiani. Katselin karsinaa, jossa oli pari tuoretta nökärettä. Joku oli jo ilmeisesti luonut lannat aikaisemmin, koska saavuin vasta illalla tallille. Taputin ponia ja menin käytävälle. Laitoin oven huolellisesti kiinni, ja menin harjojen kanssa penkille. Puhdistin harjat ja vein ne paikalleen. Menin satulahuoneeseen katsomaan Urdin varusteita, ja harjasin vähän nuhjuista huopaa. Enempää tekemistä en keksinyt, joten kävin viellä toivottamassa hyvät yöt Urdille , ja tallustin kotiin päin. Se oli siinä se päivä.

Alkuun on vähän vähemmän tekemistä, mutta hoitokurssien myötä tehtävät lisääntyvät ja päiviin tulee enemmän puuhattavaa. Tänään teillä tuntui sujuvan oikein hyvin Urdin kanssa. Pään suhteen tamma on aina varovainen ja jopa ärsyttävän närkästynyt, mutta luottamuksella ja rauhallisella käsittelyllä saat takuulla ponin sallimaan harjauksen normaaliin tapaan. Siinä on kivaa haastetta hoitotaipaleelle :) Tervetuloa vielä kertaalleen hoitajaksi Golden Horseen!

 

23.1.2010 - Vuosisuunnitelma
Dana lopetti hoitamisen lyhyeen. Tyttö kävi ilmoittamassa, ettei hänellä ollutkaan tarpeeksi aikaa ponille. Urdi oli kuulema ollut mukava tapaus, mutta näin hän oli päättänyt. Ja eihän sille mitään voi, hoitajia tulee ja menee :)

Urdin vuosi jatkuu tuttuun tapaan tunneilla. Vuoden lopussa 26.12 tamma jättää kentät ja siirtyy tuntieläkkeelle. Luultavimmin varsoja ei enää teetetä, kisoissa käymme tänä vuonna kunhan VRL jälleen herää henkiin. Urdin varsa Rolle (GH's Truls) kasvaa kovaa vauhtia ihanaksi ponioriksi.

 

6.10.2009 - Tutustumisia
- Fiction's Kibe Ürditee, sanoin ääneen maistellen nimeä, yrittäessäni samalla opetella lausumaan sitä oikein. Kävelin reipasta vauhtia tallitietä pitkin, olin hieman jännittynyt tulevasta päivästä. Olin jo aikaisemmin käynyt visiiteillä ratsastuskoululla, mutta harmikseni vain katselemassa tunteja ja tapahtumia. Nyt olin saanut itselleni vihdoin hoitohevosen.

Vuonohevostamma, jota etsin, oli tarhailemassa punarautiaan tamman kanssa. Se nosti päätään syksyn viimeisten vihreitten ruohotupsujen kimpusta tyytyväisen oloisena kun huomasi tulijan.
- Heippa Urdi, sanoin sille kiinnittääkseeni toisenkin tamman huomion, joka ei minua huomannut tai välittänyt huomata.

Kävin taputtelemassa Urdia joka suvaitsi tulla aidan vierelle herkkujen toivossa. Kun niitä ei herunut, tamma lähti takaisin rautiaan tamman seuraan. Jatkoin matkaani talliin enkä jäänyt pällistelemään tarhoille pidemmäksi aikaa turhaan, oli alkanut tulla kylmä ja hengitys höyrysi viileässä syysilmassa.

Tutustuttuani hieman tarkemmin talliin, saaden siitä hieman paremman käsityksen kuin minulla oli aiemmin, etsin käsiini talikon ja kottikärryt, ja kävin siivoamassa Urdin karsinan, joka löytyi pitkän etsinnän jälkeen nimikyltin avulla. Karsina oli suht siisti, mutta siivosin sen silti huolella ja toin hieman uusia puruja. Puhdistin myös ruoka- ja juomakupit heinistä ja edellisten rehujen jämistä, sekä kuurasin ne pienellä juuriharjan tapaisella sekä sienellä, jotka löysin satulahuoneesta sankosta, jossa oli teksti "ruoka-astioiden pesuun".

Kun kello alkoi olla kahdeksan, lähdin hakemaan Urdia sisälle kasvatusvastaavan Iidan kanssa jutellessani tallin hevosista hänen kanssaan. Riimunnarun heiluttelu ja nimellä kutsuminen ei tuntunut kiinnostavan tammaa, vaan sain puikahtaa aidan välistä tarhaan ja mennä hakemaan sitä. Tamma lähti sisälle kiltisti, mutta sen seuralainen, jonka nimeksi minulle oli hoitajien huoneessa piipahtaessani kerrottu Bina, yritti innokkaasti sekin tulla jo sisälle. Jätin sen kuitenkin tarhaan ja vein jo sisälle haluavan Urdin talliin.

Saatuani Urdin karsinaan päätin vielä harjata sen ennenkuin tulisi iltaruokintojen aika. Hain pikaisesti harjapakin satulahuoneesta. Urdi oli ottanut kaiken ilon alkusyksyn märästä kelistä ja tarhan ainoasta mutaisesta kohdasta: tamman vasen kylki oli täysin ruskea. Puunailtuani tammaa runsaat 30 minuuttia, tamma ei näyttänyt vielä juurikaan muuttaneen ulkomuotoa. Käytettyäni toiset 30 minuuttia Urdi alkoi hieman turhautua. Saatuani harjattua pään varovaisesti (parin melkein osuneen näykkäisyn jälkeen) hengähdin ja katsoin työn tulosta tyytyväisenä. Urdi oli nyt tahrattoman ja puhtoisen oloinen, ei jälkeäkään siitä sitkeästä kurasta jolla poni oli aikaisemmin itsensä kuorruttanut.

Vein harjapakin takaisin paikalleen, jonka aikana Urdi oli saanut iltaheinät ja kaurat. Katselin hetken sen rouskutusta ja puhtauttaan hohtavaa karvaa, jonka jälkeen toivotin sille hyvät yöt ja lähdin talsimaan kotia päin.

Lausuminen onkin Urdin kohdalla hankalaa... Olemme hyvin onnellisia, että tallilla voi käyttää hevosten lempinimiä, kisoihin mennessä menee välillä kieli solmuun kun yrittää tavata mahdollisimman tyylikkäästi tamman nimeä ;) Pääsitkin hyvin sisälle talliarkeen ja saitte Urdin kanssa tutustua toisiinne. Kirjoitat ihanalla tavalla; tarinassa on mukavaa tallihenkeä ja puuhaamisen tuntua :) Tervetuloa hoitajaksi!

 

4.10.2009 - Hoitoruuhkaa
Ellen puuhaili meillä helmikuussa, jonka jälkeen Urdi on ollut pitkälti Iidan ja Sinnan hoidettavissa. Olemme treenanneet kesällä paljon valjakkoajoa, laiskotelleet laitumella ja kävelleet talutusratsastuksessa. Urdille on kuin huomaamatta kertynyt ikää; tamma on jo 18-vuotias! Aivan uskomatonta, vastahan tamma oli pikkuinen ponivarsa (:

Tärkeitä uutisia muun löpinän sekaan: Urdille saatiin uusi hoitaja! Itse asiassa ehdokkaita oli kaksi, mutta pidimme kiinni periaatteesta "nopeat syövät hitaat" ja näin ollen Dana valittiin ensin kysyneenä ponin hoitajaksi. Toivotaan että heille tulee mukava syksy muun hoitoporukan kanssa, ainakin säät näyttävät todella hyviltä!

 

19.6.2009 - Kolme päivää Bailadorilla
Ei, emme ole olleet Urdin kanssa heinäpippaloissa tai missään "Unelmienoripoika"-kilpailussa ;) Olemme kisanneet kolmen päivän ajan Kisakeskus Bailadorin valjakkokisoissa. Urdi ja pojat (Osiirin Aukusti ja Tähden Ristitie) eivät saaneet ruusukkeita mukaansa, mutta hyvää mieltä.

Urdin kanssa sijoitukset olivat enemmän keskikastia; parhaimpana päivänä olimme kolmastoista valjakko, huonoimpana käväisimme melkein pohjalla. Kaiken kaikkiaan tamma toimi hyvin, mutta hieman kankeasti siirtymisissä. Koulukoe on meille aina pieni kompastuskivi, vaikka tuntiratsuna Urdi onkin oppinut kuuliaaksi ja nähnyt kaikenlaista. Valjakkoajossa on omat pienet vivahteensa, jotka tällä kertaa jättivät meidät kärkikahinoista ulkopuolelle.

On kuitenkin ilo huomata, että tammalla on kohta jo 30 valjakkokisaa takana. Urdi on osoittanut olevansa kykeneväinen myös tulevaisuuden ajokursseille (joista haaveilemme jo kovaa vauhtia, kun olisi vain aikaa ja resursseja!). Sen lisäksi myöskin ponin tuoreinta jälkeläistä, GH's Trulsia eli Rollea, aletaan pikkuhiljaa totuttamaan ajohommiin, jotta saamme orin emänsä tilalle valjakkohommiin. Ihan heti eläkkeelle ei olla jäämässä, mutta luultavasti siinä 22-23 vuoden iässä: onhan Urdilla takana todella monta vuotta tuntiponina, joten haluamme antaa tammalle ansaitsemansa loman :)