Kutsumanimi: Tuuli
Rotu: Suomenhevonen
Väri: Punarautias (ee/aa)
Sukupuoli: Tamma
Syntymäaika: 1.1.1995
Ikä: 26 vuotta (4/10)
Säkäkorkeus: 152cm
Rekisterinro: VH-00782
Kasvattaja: Waterfall
Hoitokirja
Ratsastettavuus: vaikea

"Tuuli ei ole ratsuna mikään seuraeläin. Jos toinen tulee liian lähelle, on takakaviot valmiina hutaisemaan nopeasti. Maastossa rauhallisuuden ja
vakauden perikuva, esteillä paikoin täysin hakusessa. Muista myös westerntaidot :) !"
i.
Tuli-Lento (sh - prt)
ii.
Kuulento (sh)
ie.
Virvatuli (sh)
e.
Tuulikki (sh - prt)
ei.
Mennikki (sh)
ee.
Tuli-Tyttö (sh)
Tuulin isä
Tuli-Lento oli nimensä mukaisesti suhteellisen vauhdikas ja tulinen kaveri. Sympaattinen Lento kuumui helposti ratsastettaessa. Isänisä
Kuulento oli
myös käsittelyssä rauhallinen, mutta ratsuna hiukan omapäinen.
Virvatulesta tiedämme todella vähän, kuten myös Tuulen emän puoleisesta
sukuhaarasta. Luultavimmin suvussa ilmentyvät nimet ovat kuolleet ajan saatossa.
Tuuli saapui tallille huhti-kesäkuussa 2003 kasvattajaltaan. Waterfall oli silloin suuri ja ihailtava paikka ja Tuulen omistaminen tuntui todella hienolta (kuten edelleenkin!)
Varsinkin kun tamma oli koulutettu myös westerniin, joka oli minulle aivan uusi laji. Lännenratsastustaitojen lisäksi hieman äksy luonteinen tamma löysi paikkansa
tuntiratsuna sekä uskollisena kisakaverina.
Jos ei muistellla Tuulin pahoja päiviä, tamma oli aina ihmisiä kohtaan hyvin myötämielinen ja mukava tapaus. Toisille hevosille sen sijaan tamma väläytteli useamman irvistyksen korvat niskaa myöten painettuina.
Lauman jäsenenä Tuuli oli hieman sivuun vetäytyvä, mutta ehdottomasti tammalaitumella pomo joka söi ensimmäisenä heinäkasasta. Tamma ulkoili pitkään yksin, kunnes trakehnertamma Citrus muutti tallille.
Näiden kahden yhteistyö pelasi heti ensimmäisestä päivästä ja Tuuli sai hyvää mieltä tuottavaa seuraa - mitä nyt joskus piti mitellä omista voimistaan Siirin kera. Ruoan suhteen Tuuli oli aina kärsimätön.
Harjaaminen sen sijaan sai kestää vaikka tuntitolkulla. Korvantausta, masut ja jalat sai sukia moneen otteeseen tamman pysyessä nätisti paikallaan. Äksylle luonteelle etsittiin useaan otteeseen syytä.
Kipuja ei löytynyt, tallin rauhallisessa nurkassa asuminen ei auttanut, eikä myöskään Siirin rauhoittava seura naapurikarsinassa. Päädyimme siihen tulokseen, että kyseessä oli pienenä opittu tapa, jonka
kanssa pystyi onneksi elämään ja toimimaan.
Tuntiratsuna Tuulia kehuttiin usein tasaisuudesta, hyvänä esimerkkinä tamman pehmeä ja pyöreä laukka. Ainoana ongelmana tunneilla oli oikeastaan muut hevoset. Jos joku tuli liian lähelle, oli Tuuli aina
valmis ojentamaan tätä pienellä potkulla. Sopiva välimatka auttoi ja Tuuli ehtikin tehdä monen vuoden hienon uran tuntiratsuna. Tämän lisäksi kiersimme ahkerasti kisoissa. Koulukisoissa Tuulista paljastui notkea
ja todella taipuisa puoli. Tärkeää oli saada tamma keskittymään ratsastajan apuihin, niin loppu oli pelkkää kevyttä suorittamista. Sirtymisissä Tuuli ei ollut mikään ripein tapaus. Vauhti ei päässyt kasvamaan
edes esteradalla, joilla Tuuli aisti ratsastajan epävarmuuden hyvin nopeasti. Mikäli molemmat eivät olleet menossa samaan suuntaan, oli edessä usein kielto tai jokin mielenkiintoinen suunnanvaihdos. Maastokaverina
Tuuli oli reipas ja rauhallinen. Pitkätkin reissut hoituivat sen kanssa helposti, eikä reiteiltä löytynyt vuosien saatossa mitään niin pelottavaa, että sitä olisi pitänyt juosta karkuun. Parasta antia olivat monet kesäiset
reissut ilman satulaa. Tamman leveä selkä oli kuin tehty tätä varten, sekä tietysti uimista! Veteen talsiminen ei ollut Tuulille ongelma.
Jos Tuuli jostain muistetaan, oli se ehdottomasti tämän panostus lännenratsastukseen. Arabitamma Vaahteramän Wilman kera monet kisareissut nähneenä, Tuuli osasi asennoitua touhuun hyvin rennosti.
Western tuntui sopivan tammalle ja tämän luonteelle - kisoissa harvemmin kukaan muu hevonen kiinnosti tai ärsytti tammaa. Eritoten pujottelu ja nopeustehtävät sujuivat meiltä hyvin, joskin laukannostot
olivat myös lännenratsastuksessa liian hitaita ja ponnettomia. Kisatuloksien lisäksi mieltä lämmittää mukavat kisamuistot.
Tuntieläkkeelle Tuuli siirtyi 1.6.2008 ja täyseläkkeelle 1.4.2009. Viimeinen vuosi meni kesälaitumella loikoillen ja rauhallisia maastolenkkejä tehden.
Harmillista kyllä, Adan lopetettua tamman hoitaminen, ei uutta löytynytkään.
Tamma pärjäili onneksi hyvin Iidan kanssa, joka jaksoi ahkerasti toimia
tamman kanssa. Iidan ollessa tuttu tapaus, irvistely jäi vähiin ja tamma
pysyi tyytyväisenä. 12.4.2010 Tuuli löydettiin aamulla kuolleena
karsinastaan. Viime viikkoina vaivanneet jalat ja vanhuus olivat syy
poismenoon. Tamma sai kuitenkin lähteä tutussa talliympäristössä, tuttujen
hevoskavereiden seurassa.
Kisoja kertyi 104 kappaletta vuosina 2003-2009.
KO: He A // 36, 2/2
RE: 90cm // 26, 2/3
ME: 80cm // 5, 0/1
WE: H trail VA westrid // 27, 0/8
SU: 11km // 4, 0/1
NÄYTTELYT: 5, 0/2
OHJASAJO: 1, 0/0
Tuuli varsoi 10 kertaa vuosien 1997-2005 aikana.
3.6.1997 sh-t.
W.A.Tuulien Tytär
1.9.1999 sh-o.
W.A. Kesäpoika
10.7.2002 sh-o.
Vesiputouksen Kevät-Tunturi
2.1.2003 sh-t.
Vesiputouksen Kevät-Tuuli
1.1.2005 sh-t. Kullan Pitsihelma
28.3.2005 sh-o. Kullan Ilo-Turo
7.4.2005 sh-t. Kullan Tuntuva
31.5.2005 sh-t. Kullan Vieno-Neiti
5.6.2005 sh-o. Kullan Murtunut
13.8.2005 sh-t. Kullan Vanu-Selma
Tallin tuntihevoskannassa Tuulin perimää eteenpäin vie Kullan Pitsihelman
jälkeläinen (i. Kullan Sipsuttaja, s. 2010).
© AINO
2002-2010. LUVATON KOPIOINTI KIELLETTY.