Hoitaja-info
Nimi:
Aloittanut:
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:
 

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = kisamerkintä

2.2.2010 - Käyntiharjoituksia maneesissa
Lampsin talliin upouusissa kuomissani, ne olivat ainoat kenkäni joissa varpaani eivät jäätyneet ja turvonneet norsun kokoisiksi. Tervehdin tallityöntekijöitä, sekä hoitajia ja hain Rikun harjat hyllystä. Palasin tallikäytävälle ja kävelin Rikun karsinalle. Jätin harjat oven pieleen ja astuin karsinaan. Poni oli tullut tarhasta vasta puolisentuntia sitten ja olikin aikalailla puhdas. Pöllyytin Rikua viisi minuuttia pölyharjalla ja sen jälkeen musta takkini olikin aivan harmaan pölyn peitossa. Vaihdoin harjan pienempään ja suin ruunan päätä pitkin vedoin otsalta turvalle, poni nautti toimenpiteestä, laittoi silmänsä kiinni ja päästi pitkän huokauksen. Nappasin kaviokoukun ja raaputin kavioista loputkin lumet, tarkistin hokit ja kiristin kärkihokkeja hiukan. Otin Rikun seisomaan käytävän ketjuihin ja hain sen satulan ja suitset. Laitoin suitset roikkumaan riimunaulaan satuloinnin ajaksi ja nostin satulan ponin selkään. Laitoin satulavyön melko löysälle ja sen jälkeen suitsin Rikun. Laitoin kypärän päähäni, otin raipan käteeni ja lähdin taluttamaan Rikua maneesiin.

Talutin Rikun maneesin keskelle, otin ohjat ja raipan yhteen käteen ja kipusin selkään yllättävän helposti jäykillä talviratsastushousuillani. Kiristin satulavyön ja otin hyvän asennon satulassa. Pyysin ponin käyntiin ja ohjasin sen uralle oikeaan kierrokseen. Kävelytin Rikua löysin ohjin kymmenen minuuttia tehden välillä kaartoja ja voltteja. Poni tuntui vähän jäykältä edelleen, joten kokosin ohjat ja pyysin siltä vielä vähän reippaampaa käyntiä ja välillä otin kiinni ja tein näin pieniä temponvaihteluja. Kääntelin Rikua erilaisille kiemuroille ja kun sain sen taipumaan hyvin ja kuuntelemaan apujani, oli aikaa mennyt jo puolituntia. Taputin Rikua ja annoin sen kävellä viitisen minuuttia vasempaan kierrokseen löysin ohjin. Käänsin ponin kaartoon ja taputin vielä kerran ennenkuin laskeuduin selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja talutin ruunan talliin.

Nostin satulan pois selästä, avasin suitsien soljet ja liuutin suitset pois päästä. Otin kovan dandyn harjakopasta ja vetelin sillä koko ponin läpi sen nauttiessa harjauksesta. Heitin talliloimen Rikun niskaan ja päästin sen karsinaan. Vein varusteet takaisin paikoilleen ja pesin kuolaimet. Hain ämpärin ja laskin siihen kädenlämpöistä vettä ja lisäsin vähän seosmelassia, jotta poni joisi veden varmasti. Silloin nurkan takaa ilmestyi hymyilevä ja aina pirteä Aino ja ojensi minulle porkkanapussia. Nappasin pussista pari porkkanaa ja aino kehotti antamaan ne Rikulle hyvästä työstä, hän oli tarkkailut meitä salaa. Mur! :)

Katkoin porkkanat pienemmiksi paloiksi ja heitin ne Rikun ruokakuppiin, sitten tarjosin ponille lämmintä melassivettä ja ruuna kävi ämpärin kimppuun innoissaan haistaessaan ah-niin-ihanan-sokerisen melassin tuoksun. Taputin ponia ja lähdin viemään ämpäriä takaisin pesupaikan laatikkoon. Otin samalla karsinan edestä harjat mukaani ja vein ne ulos. Raaputin harjoja tallin tiilinurkkaan ja lopuksi annoin niille oikein kunnon lumipesun. Vein harjatkin takaisin hyllykköön ja sen jälkeen lähdin kirjoittamaan päivästä Rikun hoitopäiväkirjaan. Join lasillisen vettä, soitin kyydin kotiin ja odotellessani sitä juttelin hoitajien kanssa ja vertailimme kenen hoitoponi oli suloisin ;) Oli kyllä oikein mukava, vaikkakin hurjan vilpoisa tallipäivä!

Mukava nähdä sinua jälleen! Riku oli oma itsensä ja muisti edelleen oman hoitajansa :) Talvi tuo pientä kankeutta jo kylmyyden vuoksi, mutta varusteiden paksuus ja vaatekerrosten määrä vaikuttavat huomattavasti asioihin. Tämän huomaa myös ihan perustallihommissa - yritäpä lapioida ketterästi lantaa toppavaatteissa. Rikukaa ei tainnut olla ihan notkeimmasta päästä. Sait sen kuitenkin kuuntelemaan apujasi ja vertymään, hienoa.

Riku nautti tänään täysillä jokaisesta harjaushetkestä, on tainnut ponilla olla tarvetta omalle rapsuttajalle syksyn aikana. Toivottavasti näemme teidät kevään aikana mukana tallipuuhissa, on lisää vakoiltavia ;)

15.7.2009 - Hoitotarina
Tallille tullessani minua tervehti ensimmäiseni muutama muu hoitajatyttö jotka kaikki kyselivät missä olin viipynyt näin pitkän ajan, Riku oli kuulemma odottanut minua. Se oli kiva kuulla ja kiirehdinkin saman tien ponin luo ja laitoin sen ruokakuppiin porkkanan palan samalla rapsuttaen sitä otsasta. Riku katsoi minua kiitollisena ja ummisti sitten silmänsä, tosin sen harmiksi jouduin lopettamaan rapsutuksen juuri kun silmät olivat menneet kiinni, sillä lähdin hakemaan harjoja jotta tällä kertaa kerkiäisin varmasti tehdä sen kanssa mahdollisimman paljon.

Laitoin Rikun kiinni käytävälle ketjuihin ja harjasin sen pitkin vedoin ja voimakkaasti josta se näyttikin nauttivan. Jatkoin samaa noin kymmenisen minuuttia kunnes olin aivan puhki ja puhdistin vielä pikaisesti kaviot, sekä pään ja jalat. Aino tuli iloinen ilme kasvoillaan katsomaan hoitopuuhiani ja oli selvästi mielissään näkemästään.

- Hei Linda! Heti kun soitit minulle olevasi tulossa, olin niin innoissani että unohdin siivota Rikun karsinan. No ei vaineskaan, jätin sen siivoamatta jotta saisit putsata sen itse, mutta kiva kun tulit Riku on odottanut sinua ja jälleennäkeminen on varmasti mukavaa, Aino sanoi huvittunut ilme kasvoillaan.
- Sepä mukavaa, minustakin on kiva nähdä Rikua pitkästä aikaa ja tehdä jotain sen eteen, sanoin nyökäten päälläni likaiseen karsinaan päin.

Kun Riku oli valmis, jätin sen käytävälle kiinni ja siirryin siivoamaan karsinaa haettuani tarvittavat välineet. Karsina ei ollut kovin likainen ja olinkin siitä todella yllättynyt, mitä nyt ponin tavoista muistin, niin yleensä karsina oli ollut täynnä painavaa kuiviketta ja ihan älyttömän haiseva. Siivosin karsinan kumminkin turhankin huolellisesti ja suunnittelin mitä voisin ponin kanssa tehdä kun sillä ei tunteja ole. Lopuksi tyhjensin kärryt lantalaan ja vein tavarat paikoilleen niin harjat kuin siivousvälineetkin. Otin karsinan edestä riimunnarun ja talutin ponini ulos aurinkoiseen kesäilmaan. Riku katseli korvat hörössä ohi liiteleviä perhosia ja hyökkäsi heti ensimmäiseen näkyvillä olevaan ruohotupsuun, joka saattoi kasvaa vain keskellä ankeaa hiekkaa, mutta kelpasi sille silti ruoho mikä ruoho tietysti. Sininen rannekelloni näytti jo yli viittätoista, joten laitoin vauhtia jokaiseen kuuteen jalkaan ja mennessäni huikkasin Ainolle meneväni taluttelemaan Rikua maastoon.

Hiekkatien alussa Riku nosti ravin pyynnöstäni ja juoksimme sen kanssa muutaman kymmenen metriä kunnes päätimme kävellä ainakin lenkin puoleen väliin. Maastot olivat mahtavassa kunnossa, ruoho oli vihreää ja siellä täällä kasvoi hiirenvirnaa ja niittyleinikit koristivat keltaisena rivinä ojan pengertä. Ravasimme puolessa välissä lenkkiä noin sadan metrin verran kunnes minä väsyin juoksemaan Rikun tahtia ja loppu lenkki menikin sitten pienessä tihuravissa tai reippaassa käynnissä. Tallille tullessamme minua oli vastassa muutama hoitaja hevosineen ja he olivatkin menossa myös taluttelemaan maastoon, harmi etten ollut kysynyt heiltä lenkkiseuraa.

Karsinassa huitaisin harjata Rikun vielä pölyharjalla, koska se ei ollut edes likainen pienen maastolenkin jälkeen. Annoin ponille tupsun heinää ja taputin sitä kaulalle. Ihana poni kerta kaikkiaan, ajattelin. Kello oli jo 16 ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja putsata Rikun harjat, sitä vartenhan täällä oltiin että sitä ponia hoidetaan niin miksi yksi laiska tyttö ei voi velvollisuuksiaan hoitaa jos kerran on tänne asti raahautunut?

Harjojen putsaamisessa meni yllättävän kauan, sillä puhdistin ne oikein kunnolla ja levitin ne vielä aurinkoonkin kuivumaan. Iltaruokinnan aika lähestyi ja yksi tallityöntekijöistä käski minun antaa Rikulle iltaruoat karsinaan. Kävin antamassa ruoat sille ja taasen ruuna katsoi minua varsin kiitollisena. Lähtiessäni kotiin otin vielä ulkoa harjat pois kuivumasta ja vein ne paikoilleen. Tallipäivä oli päättynyt oikein hyvin ja suljinkin Rikun hoitovihon hyvillä mielin.

Mukavaa että kävit jälleen puuhaamassa Rikun kanssa, aurinkoinen kesäreissu metsän siimeksessä maistui takuulla molemmille. Rikunkin syönti-into jäi taka-alalle kun sai hölkötellä oman hoitajan kanssa poluilla. Maastot meillä on totta tosiaan nyt hyvässä kunnossa, säät ovat suosineet ja olemme pyrkineet laajentamaan reitistöä niin, ettei vain yhdet polut kulu kavioiden alla :) Rikun kanssa sujuu hyvin, ilmoittaudu ihmeessä muillekin hoitokursseille, niin pääsette vielä maastoon selästäkin käsin.

1.5.2009 - Hoitotarina
Mikään ei voi olla yhtä ihanaa kuin se, että Riku muistaa minut vielä. Ajatella jos se olisi unohtanut minut - luulisi aivan toiseksi ihmiseksi! Tätä vaaraa ei onneksi kuitenkaan ole, joten pääsen kertomaan tallipäivästäni.

Heti kun pääsin tallille, ajattelin mennä hankkimaan hieman hevosen hajuja (sekä pari karvaa takkiin ;) ennen kuin menisin tutustumaan muihin hoitajiin. Eivät aivan luulisi typeräksi. Rikun karsinaa lähestyessäni kuulin pieniä inahduksia ja potkuja jotka ajan kanssa muistinkin jo menneiltä ajoiltamme, sitähän se teki aina kun siltä puuttui ruokaa mahasta tai karsinassa oli tavallista enemmän lantakasoja. Päätin mennä katsomaan oliko kyseessä sama asia kuin muistin ja lopulta selvisi, että juomakupissa oli heinänkorsi. Poimin heinän ja syötin sen Rikulle hieman toruen sitä siitä, että mokoma potkii karsinan seinät hajalle yhden heinänkorren takia.

Hoitajien huone oli tupaten täynnä ihmisiä, tuntemattomia sellaisia. Tai olihan siellä parit kasvot jotka tunnistin, ainakin Ada joka muistaakseni hoiti Tuulia, tai ainakin silloin kun viimeksi tallilla piipahdin hoitamassa Rikua. Sain osakseni hymyileviä, mutta myös oudoksuvia katseita, kukaan ei varmaan tunnistanut minua. Juttelin varttitunnin muiden hoitajien kanssa ja mieleeni jäi jopa pari nimeä: Johanna, Sara, Ellen ja Jenna. Nappasin mukaani nopeasti Rikun harjakorin ja kävelin takaisin talliin.

- Nyt pääsemme perehtymään sitten tähän harjan heilutukseen Rikuseni, sanoin ponille.
- Mitenkäs tätä kaviokoukkua käytettiin, tai pölyharjaa? No äh, en minä niin tumpelo ole, kunhan vitsailin.

Nappasin kovan harjan käteeni ja raapustin ruskeaa ja kuraista karvaa oikein työnteolla. Ponista saattoi huomata selvästi, että se oli tullut vasta tarhasta! Seuraavaksi otin pölyharjan esiin ja huiskin pölyjä sinne ja tänne välillä aivastellen. Aivasteluni oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista, sillä kun olin vielä kiillottanut Rikun pehmeällä harjalla se kiilsi kuin timantti! Raavin vielä kaviokoukulla kevyesti suurimmat liat ponin kavioista, sehän likaisi ne pian uudelleen.

Viedessäni harjoja takaisin hyllyyn tapasin Ainon joka näytti iloiselta punaisine kumisaappaineen, sekä ruskeine letteineen.
- Mistäs nyt tuulee? kysyin irvistäen hieman oudosti.
- Niin tuota.. kun sinulla on aivan mustat sormet ja posket, Aino hihitteli.
- Hah, sinähän olet aivan kuin Riku. Heinänkorsi juomakupissa ja heti ollaan hienostelemassa, nauroin.
- En uskoisi Rikusta, taitaa vain koettaa sinua, että miten paljon olet valmis palvelemaan sitä, Aino sanoi vinkaten silmää.

Hetken päästä äitini soitti ja sanoi, että meidän olisi lähdettävä tuttavaperheen vauvan ristiäisiin parin tunnin kuluttua ja minun olisi tultava kotiin. Ajattelin tulla kuitenkin seuraavana päivänä jo kymmeneen ja siivota karsinan, talutella Rikua ja muuta mukavaa. Harmikseni jouduin kuitenkin lähtemään älyttömän aikaisin pois.

Rikun mainiot tempaukset eivät näytä myöskään unohtuneet - heinänkorsi juoma-automaatissa on sentään ruunalle ihan totaalinen maailmanloppu, mutta tarhassa voi toki kurata itsensä kavioista korviin saakka ;) Hoitajapoppoo on uudistunut aika lailla viimeisen vuoden aikana, mutta ehkä kesällä pääsemme tutustumaan toinen toisiimme.

19.4.2009 - "muistatko mut?"
Mikään ei ole ihanampaa kuin uudet hoitajat, ja varsinkin jos uusi hoitaja onkin joku tuttu menneisyydestä. Tällä kertaa ei niin kaukaa edes menneisyydestä, vaan vuoden takaa Riku karsinalta. Linda P kävi tänään tallilla pyörähtämässä ja kysäisi ponia jälleen hoidettavakseen. Suostuin empimättä pyyntöön ja lähdimme katsomaan Rikua tarhaan, jossa se juuri ulkoili Rainyn kanssa.

"Moi poni, muistatko vielä mut?" Linda kysäisi ruunalta, joka oli tullut aidan luo rapsutettavaksi. Hetken korvien heiluttelu, pieni takin hamuaminen ja hörähdys. Eiköhän se ollut selvää, ettei kumpikaan ollut unohtanut (: Toivotin parivaljakon vielä tervetulleeksi hoitajahulinoihin ja tallin arkeen.

6.1.2009 - Kuva kertoo enemmän kuin muu :)
Kamalaa kun olemme vain viivytelleet kuvien lisäämistä Rikun nettisivulle. Onhan noita ehtinyt kertyä näiden parin vuoden aikana ihan hyvin, mutta kun ei saa aikaan niin ei.

Nyt arvon ruunalla on kuitenkin näpsäkkä kuva, joka on otettu tänä talvena maastotunnilta (: Rikulta löytyi vauhtia kavioista kun laukkasuora avautui eteen. Hyvin pysyi kuitenkin ratsastaja selässä ja poni tuntumalla, välillä russista löytyy sellaisia maastopuolia, että tekisi mieli ottaa se jatkokurssilaisten ekalle ravimaastolle mukaan. Siihen on kuiten matkaa (ja en viitsi pelotella jatkokurssilaisia sillä, että joku heistä joutuisi kohtaamaan pelottavan ponin karsinalla), eli viihdytämme edelleen vain kokeneempia heppailijoita.

19.10.2008 - Hoitotarina
Tallille taas. Kävelin rauhallisesti enkä kiirehtinyt. Taivas oli synkässä pilvessä, mutta säätiedotuksessa ei luvattu sadetta kuin vasta huomiseksi. Saavuin tallille sen verran aikaisin, että Riku kelliskeli jo suloisena, pyöreänä pallona tarhassa. Astelin siis suoraan talliin ja siirryin kuuraamaan Rikun karsinaa.

Poni oli pitänyt karsinan kerrankin suhteellisen puhtaana - periaatteessa kaikki kasat löytyivät samasta paikasta ja pääsin helpolla. Kuurasin lopuksi myös ruoka- ja juomakupot ja vein tarvikkeet paikoilleen.

Vilkaisin kelloa, se oli melkein yksitoista. Hain riimunnarun ja kävin nappaamassa Rikun sisälle, tervehdin samalla Rainya (Riku tuli selvästi mustasukkaiseksi ja antautuikin helpolla). Aloin jo ihmetellä pienen ja pippurisen ponin muodonmuutosta, ei se ollutkaan kurainen ponia etäisesti muistuttava klöntti, vaan melkeinpä puhdas. Tosin se kyllä saattoi johtua siitä, ettei maassa ollut kuraa.

Sain harjattua Rikun suhteellisen nopeasti ja sunnuntain kunniaksi lähdin taluttelemaan maastoon. Ensin Riku hieman yritti kurvailla ohi, mutta parin komennuksen jälkeen poni käyttäytyi oikein nätisti. Tallille tullessa sainkin ihan kunnolla kehua sitä. Tallissa harjaus sujui nätisti eikä poni edes yrittänyt iskeä hampaitaan hihaani. Ihme.

Ponin syödessä kuurasin vielä sen varusteet. Suitsien kasaamisen jalo taito oli hiukan jäänyt, onneksi muut hoitajat auttoivat mielellään minua pulmallisessa ongelmassani. Päätin jättää harjat seuraavalle kerralle ja lähdin hyvillä mielin tallista.

Ehkä Rikukin voi oppia, vai voiko ;) Olisi ihanaa jos ponit pystyisi kouluttamaan kakkimaan yhteen siistiin kasaan. Välillä ihan kauhistelee sitä sotkua... Kurakelit ovat onneksi säästäneet meitä nyt, ihanaa kun paistaa aurinkokin välillä :) Pärjäät Rikun kanssa paremmin kuin hyvin - poni uskoo sinua ja tietää kuka on porukan pomo. Ei siis yhtään hassumpaa hoitamista, jatka vain samaan malliin!

14.10.2008 - Hoitotarina
Maa oli vielä märkä ja lätäköitä täynnä, kiitos eilisen kaatosateen. Olin tyytyväinen, kun enää ei satanut. Aurinko jopa välillä kurkki pilviverhon takaa. Saavuin tallipihalle ja astuin sisälle hevosentuoksuiseen talliin. Palautin mieleeni Rikun karsinan sijainnin, ponin ulkomuodon ja suunnistin tallissa oikeaan osoitteeseen. Lopulta avasin karsinan oven ja hätkähdin, sillä karsinassa oli joku, eikä se ollut poni itse. Tuijotimme hetken toisiamme, kunnes älyisn tervehtiä Sinnaa, joka siivosi Rikun karsinaa. "Minä voin jatkaa" totesin, tartuin talikkoon ja kuurasin karsinan loppuun.

Hetken kuluttua aloin miettiä ponin sijaintia - kello oli ties kuinka paljon. Lopulta poni tallusteli Iidan kanssa sisälle, kuulemma Rikun karsinan siivous oli saatu käyntiin vasta äskettäin, poni oli sitten ollut tarhassa hiukan lisäaikaa. Saatuani ponin riimunnarusta kiinni sidoin sen käytävälle kiinni, pyysin jotain tallilla vierailevaa tyttöä katsomaan hetken ponia ja hain harjat.

Huokaisin hiljaa seistessäni kuraisen, paksuturkkisen ponin vieressä, ainoana aseenani kumisuka. Aloitin kuurauksen kuumeisena, yrittäen saada ponin näyttämään ponilta. Ainoastaan pää oli pysynyt puhtaana - muuten mutakasaa ei olisi edes tunnistanut hevoseläimeksi. Puolen tunnin aherruksen jälkeen aloitin seuraavan operaation. Tartuin kaviokoukkuun ja aloitin tappelun Rikun kanssa. Poni oli selkeästi päättänyt tehdä tästä päivästä hankalan ja kiskoi kaviotaan tiukastakin otteesta. Ähisin ja puhisin ponin vieressä, kuulin kuinka muut hoitajat salaa tirskuivat selkäni takana. Mikä se sellainen hoitaja on, joka ei saa pienen ponin jalkaa pidettyä ylhäällä?

Lopulta sain ponin hoidettua ja lähdin hiukan ulkoilemaan. Maneesissa ei ollut ketään, joten ajattelin hiukan talutella. Aluksi Riku meni äärimmäisen hyvin, oikeastaan liiankin hyvin. Poni kuitenkin katseli minua jatkuvasti ilkikurisesti otsatukkansa alta - ja yllättäen se kiskaisikin minut nurin! Onneksi sain ponin nopeasti kiinni ja jatkoimme harjoituksia ilman kommelluksia.

Talliin päästessä harjasin Rikun nopeasti käytävällä ja päästin sen karsinaan. Juuri kun sian riimun otettua ponin päästä, se päättikin olla ilkeä ja yritti iskeä suuret, keltaiset hampaansa hihaani kiinni. Ihmeen kaupalla sain väistettyä, toruin ponia ja nauroin sen ilmeelle - Riku katsoi minua surullisesti ja ihmetellen, mitä pahaa oli tehnyt. Taputin vielä ponia ennen kuin suljin oven, hain tavarani ja lähdin kotiin.

Vaikka Riku näyttikin taas pistävän "parastaan", pärjäsit sen kanssa hyvin :) Muiden hoitajien tirskuminen ei kyllä kuulosta mukavalta, toivottavasti se oli kuitenkin hyväntahtoista. Ainakaan ei puuttunut vauhtia tästä hoitopäivästä, mukava varmasti palata tallille kun ponin vastaanotto on näin imarteleva - onneksi Riku osaa olla mukavampikin ;)

11.8.2008 - Hoitotarina
Tänään juoksin tallille. 11. päivä! Se tietäisi ratsastusta, ajoa, ties mitä. Riku oli tarhassa, annoin sen jäädä sinne riehumaan ja siirryin itse karsinan puolelle kuuraamaan, putsaamaan ja siivoamaan. Kippasin, lapioin ja tiirasin turpeet suurennuslasilla, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen ja vein lannat lantalaan. Hain samalla hiukan uusia turpeita. Juhlan kunniaksi kuurasin kupit kiiltäviksi ja saatuani koko homman valmiiksi, siirryin hoitajien huoneen puolelle.

Otin satulan syliini ja aloin puhdistelemaan.
Ajattelin mennä kentälle ratsastamaan, haluaako joku tulla mukaan? kysäisin, hoitajat vastasivat mumisten epämääräisesti. Niinpä niin tietysti muut olivat juuri päättäneet lähteä yhdessä pitkälle maastoretkelle. Ehkäpä sitten menisin yksin. Satulan kuurattuani lähdin hakemaan Riku-ponia tarhasta ja vein sen karsinaan, missä aloitin huolellisen kuurauksen, tietysti kiinni sidottuna.

- Mitäs jos mentäisiin kentälle (miks mä kirjotan koko ajan et maneesiin?) kokeilemaan ilman satulaa ratsastusta? juttelin ponille. Muistiini pälkähti ajatus tallihenkilökunnan palkkaamista kentän laidalle katsomaan miten komeasti lennän jokaisesta pukista pöpelikköön, ja niinpä kävin hakemassa Ainon kentän laidalle samalla kun nappasin suitset matkaani. Pujotin ponille suitset päähän useamman miljoonan yrityksen jälkeen ja niin matka kohti kenttää alkoi.

Aino oli ottanut mukaan koko henkilökunnan Ainon lisäksi kentän laidalla hölisi ja hörppi kahvia (keksejäkin oli mukana) Sinna, Iida ja jopa Tarmo. Yritin pomppia vauhtiponin selkään, mutta Riku tuntui olevan energisellä tuulella, eikä siitä oikein tullut mitään. Lopulta joku ystävällisesti toi minulle jakkaran. Pahaksi onnekseni Riku oli huonolla tuulella ja olisi kovasti halunnut mennä ooikein kovaa. Hyväksi onneksi ponilla oli leveä, pehmeä ja pyöreä selkä.

Kävelyjen jälkeen yritin hiukan ravata, joskin Rikun pienet spurtit saivat minut heilumaan sinne sun tänne. Poni ravasi ensin nätisti, otti sitten yllättävän spurtin ja joskus saattoi heilauttaa pienen pukinkin. Kentän laidalla loppuivat keksit, ja näin sivusilmällä kuinka joku lähti kiireellä hakemaan uutta pakettia, taisipa samalla noutaa lisää kahviakin.
Aloin ratsastaa Rikulla voltteja, joskin poni osoitti mieltään. Lopulta sain Rikun kulkemaan kohtuullisen hyvin (ainakaan se ei tiputtanut minua!) ja päätin kokeilla laukkaa. Samalla Sinna (joka siis haki keksejä) tuli juoksujalkaa kentän laidalle, muut hoputtivat häntä kiirehtimään. Pyysin Rikun laukkaan, poni päätti että laukataan sitten kunnolla ja lähti pukitellen kiitolaukkaan. Saatuani ponin sitten hallittuun laukkaan, se päätti, ettei sitten laukata ollenkaan, töksähti raviin ja sai minut kupsahtamaan maahan.

Siitähän ralliponi tietysti piti ja lähti pukitellen kiertämään kenttää. Lopulta pääsin takaisin selkään ja olin tyytyväinen, kun kukaan tuomaristosta ei nostanut lappua ylös (tyylipisteet). Jatkoin matkaa, en tosin uskaltanut laukata enempää. Pikkuhiljaa aloin lopettelemaan.

Ikimuistoisen ratsastuksen jälkeen hoidin innoissaan olevan ponin kuntoon. Huonoksi onneksi kaikki riimunnarut olivat kadonneet ja jouduin hoitamaan Rikun pelkällä riimulla. Aluksi ajatus ei tuntunut karmaisevalta, mutta kun en löytänyt riimua mistään, aloin hiukan hermostua. Eikö Rikulla ollutkin kaksi riimua?
Lopulta sain sentään riimun päähän ja sain hyvin harjattua ponin, vaikka se nyt vähän yrittikin uhitella. Lopuksi taputin ponia, vein varusteet paikoilleen ja lähdin kotiin. Tätä päivää ei helpolla unohtaisi..

Kylläpä alkoi juhlaviikko mielenkiintoisesti (Tarmo kiitti vauhdikkaasta showsta; mikäli tyylipisteitä olisi saanut antaa, olisi tämä ollut täysi 10!), Riku päätti pistää parastaan kentällä ;) Urheasti kipusit kuitenkin takaisin ja sait vaadittua ponilta edes sen rauhallisemman ravin - onneksi laukkaa on aikaa hioa loppuviikko.

8.8.2008 - Hoitotarina
Eilen paistoi, tänään sataa. Kävelin kohti tallia ja juuri kun olin kurottamassa kohti ovea, kohahti kunnolla ja minä tietysti kastuin läpimäräksi. Astuessani sisälle kodikkaaseen talliin, huokaisin syvään. Ollappa nyt kuivat vaatteet kuten muilla muut järkevät saapuivat tallille aikaisemmin kuin minä. Eihän siellä silloin satanut kun lähdin..

Toivoin vaatteiden kuivuvan huhkiessani ja siirryin siivoamaan karsinaa. Kippasin kaikki näkyvät kikkareet kottikärryihin, möyhin turpeet ja kippasin märät kuivikkeet kikkareiden joukkoon. Levitin turpeet reunoille, ja totesin, että keskelle jäi kolo. Kävin viemässä kottikärryjen sisällön lantalaan ja nappasin samalla kärryllisen turvetta mukaan. Karsinassa kippasin turpeet keskelle ja levitin tasaisesti, kunnes karsina näytti hyvältä. Vein tavarat paikoilleen.

Katsahdin kelloa ja totesin ehtiväni ties mihin. Päätin pestä suitset. Nappasin suitset paikaltaan ja aloin hinkkaamaan sain vielä muitakin hoitajia kaveriksi. Rupattelimme yhdessä rauhassa samalla kun kuurasin ponin suitsia pirteään tahtiin. Lopulta saatuani suitset valmiiksi, minulle jäi jopa vartti ylimääräistä aikaa. Päätin mennä kuuraamaan Rikun ruoka- ja juomakupit.

Tasalta nappasin riimunnarun mukaani ja lähdin kohti tarhaa. Riku temmelsi Rainyn kanssa ja ihmettelin, miten saisin yhden ponin pois tarhasta. Astuin kuitenkin rohkeasti tarhaan ja mietin apukeinoja Rainyn saapuessa luokseni. Löysin taskusta karkin, söin sen (ja kyllä, Rainy suuttui minulle, se näytti oikein vihaiselta) ja aloin rapistella paperia. Riku tuli luokseni. Sain Rikun kiinni ja yritin lähteä taluttamaan sitä pois. Harmi vaan Rainy seurasi perässä. Mietin pitkään sopivia ratkaisuja ja ennen kuin sain aisaa mietittyä, Sinna tuli hakemaan Rainya talliin. Kiitin tätä ja sain vihdoin Rikunkin ulos tarhasta.

Karsinassa sidoin ponin kiinni ja aloitin harjauksen. Riku halusi selkeästi tutustua puhtaaseen karsinaan ja melkein suuttui minulle kun oli sidottu kiinni. Riku menisi tänään neljältä tunnille, kello oli nyt yksitoista, eli ehtisin hyvin liikuttelemaan itse ponia (siis taluttelemalla). Aloin jutella ponille harjatessani sitä ja kyselin siltä mitä se haluaisi tehdä kentällä. Olin iloisen yllättynyt, kun Rikun korvat heiluivat sinne ja tänne. Kavioita putsatessa minusta tuntui, että ilman riimunnarua olisin saanut hampaat takapuoleeni, mutta hylkäsin ajatuksen pian. Eihän pieni kiltti Riku sellaista tekisi (ainakaan sidottuna).

Ponin kiiltäessä avasin solmun ja lähdimme yhdessä kentälle (sade oli lakannut ja maneesi oli varattu). Aloin suorakulmion sijaan taluttaa ympyrää mikä olikin haasteellista, sillä Riku halusi kovasti karata tutulle uralle. Lopulta ponin ymmärtäessä ympyrän tarkoituksen, otimme hiukan ravia ennen suunnanvaihdosta. Suunnan vaihdettuamme palasimme uralle, mitä Riku taas kovasti kummasteli. Lopulta sekin sujui hyvin, eikä kulmissa tullut tappelua kuten eilen. Tunnin taluttelun jälkeen talutin Rikun takaisin talliin, harjasin vikkelästi ja annoin syödä rauhassa (juuri silloin nimittäin tuli ruuat).

Huomasin, että minun täytyisi lähteä ja lähdin köpöttelemään kotiin, hyvästelin ensin tietty hoitajat. Ulkona ei satanut enää.

Vaihtovaatteet ovat kyllä oiva keksintö :) Tallilta löytyy muutamat fleecet ja ratsastushousut Hoitajien Huoneesta, lähinnä alkeiskurssilaisten varalta (aina kun ei ratsastajilla ole asiaankuuluva vaatetus päällä). Niitä saa toki lainata, jos tällaisia tilanteita tulee tulevaisuudessa vielä vastaan. Riku käyttäytyy seurassasi oikein mukavasti, ilo huomata että ruunan korvat osoittavat eteen ja ilme pysyy tyytyväisenä!

7.8.2008 - Hoitotarina
Aurinko porotti ja valitin hiljaa mielessäni, kun en ollut ottanut vesipulloa mukaan. Hieman koleasta säästä huolimatta ulkona tuli hiki, kiitos auringon. Tallille päästyäni kävelin suoraan Rikun karsinalle, joka oli tyhjä. Vein tavarani paikoilleen ja aloin huhkimaan karsinan kanssa. Huomasi selvästi, ettei karsinaa oltu eilisen jälkeen siivottu, sillä kasoja oli siellä täällä. Parahdin äänettömästi, ennen kuin tyydyin kohtalooni ja aloin kippaamaan kasoja kottikärryihin. Tarkastin vielä turpeet märkien länttien varalta, kippasin nekin kärryihin ja kävin viemässä saaliini lantalaan. Karsinassa oli vain vähän kuivikkeita jäljellä ja totesin parhaaksi hakea lisää turvetta, jotka kippasin karsinaan ja levitin tasaisesti. Lopuksi vein tavarat paikoilleen, asettelin talikon piikit seinään päin.

Suursiivouksen jälkeen tähtäsin katseeni kohti harjakoria, joka olikin aika törkyisen näköinen. Harjoja ei oltu pesty juuri lainkaan karvanlähtöajan jälkeen, ja oli suoranainen ihme, miten Riku oli ylipäätään pysynyt puhtaana. Hinkkasin harjoja ties kuinka kauan ja saatuani ne puhtaaksi, älysin vilkaista kelloa. Varttia yli yksitoista! Kasasin harjat kiireesti paikoilleen ja lähdin riimunnarun kanssa hakemaan Rikua tarhasta.

Saatuani ponin karsinaan sidoin sen löysästi kiinni. Hain vikkelästi harjat ja aloitin Rikun kuurauksen. Poni oli sattumoisin todennut haluavansa piehtaroida ja valinnut mutalöllön sijasta paikaksi hiekkavuoren (ainakin karvasta päätellen). Hinkkasin ponia pitkään, kunnes sain sen puhtaaksi. Riku oli yllättävän rauhallisesti, vaikka vähän huitoikin hännällään ja muuta mukavaa. : > Lopulta sain ponin valmiiksi ja muistelin, menisikö Riku tunneille. Ei menisi. Eli voisin ihan hyvin lähteä taluttelemaan.

Avasin vetosolmun ja talutin Rikun ulos. Poni oli ihan innoissaan, luuli ressukka pääsevänsä takaisin tarhaan. Talutin ponipalleron kentälle, joka oli tyhjä ja aloin taluttelemaan. Ihan vain tutustumista varten. Yritin taluttaa Rikun kulmiin, joskin poni päätti yhden kulman suhteen kieltäytyä tehtävästä. Talutin Rikua yhä uudelleen ja uudelleen kulmalle, ja muutama hoitaja tuli aidalle ihmettelemään kun pyörin yhdessä kulmassa. Lopulta sain ponin kulmaan ja jatkoin matkaa.

Jonkin matkaa käveltyämme vaihdoimme hienosti suuntaa koko rata leikkaalla - käänsin Rikun, poni päätti etteipä mennäkkään, minä totesin että kyllä mennään ja näin tästä suunnan vaihdoksesta tulikin rata poikkisuuntaan leikkaa, eli ei se nyt pahasti mennyt pieleen. Suunnanvaihdoksen jälkeen aloin ottamaan ravia mukaan ja se menikin yllättävän mukavasti, Riku alkoi muuttua hiukan (tai siis aika paljonkin) tottelevaisemmaksi. Lopulta lopetimme rauhallisin merkein ja talutin ponin karsinaan.

Karsinassa harjasin Rikun uudelleen, kiinni sidottuna siis, taputtelin sitä ja lopulta päästin vapaaksi. Vilahdin nopeasti pois karsinasta Rikun luimistaessa korviaan ja alkaen hiukan uhitellakkin. Onneksi reviiriään puolustavien ponien varalle oli keksitty sellanen juttu kuin kiinni sitominen. Hain tavarani, hyvästelin hoitajat ja lähdin käpyttelemään kotiin. Päivä oli ollut yllättävän onnistunut, Riku oli suloinen ponipallero ja talli taas niin mahtavanmukavanihastuttava.

Päättäväisyys varsinkin Rikun kaltaisen ponin kanssa on oikein hyvä piirre, katsotaan vain, niin alkukaudesta ruuna menee tuohon kulmaan oikein kiltisti ;) Oli mukava nähdä sinut jälleen puuhailemassa tallilla, Rikukin osasi käyttäytyä suhteellisen "poneiksi". Tallirutiinit menevät niin.. no, rutiinilla, että turha tässä on ruveta mitään neuvomaan :)

31.7.2008 - Täällä taas
Riku pääsee jälleen näyttämään loistavaa persoonaansa uudelle hoitajalle - toivomme että ruunan kesälomalla jatkunut hyväntuulisuus ei kaikkoa minnekään syyskauden myötä. Olisi ikävää jos Frans huomaisi hoitavansa russponin sijaan karvaista sitruunaa ;)

Frans on hyvin tuttu hoitajapoppoossa, ennen hänet tunnistettiin hyvin lempinimellä Junacka, mutta tuskin Fransiksi kutsuminen meille ylivoimaista on.