LUONTEENPIIRTEITÄ

Riston kohdalla kiltteys ja hyväntahtoisuus on joskus todella suhteellista. Jos ruunan kaipaamaa huomiota ei heru tarpeeksi, on poni aivan valmis tökkimään turvallaan tai jopa kokeilemaan kevyesti hampaillaan. Varsana Risto kiusasi tallikissaamme nappaamalla sitä hännästä kiinni. Voit arvata, että kissa oppi aika nopeasti kiertämään orin karsinan. Nyt vanhempana uusi kissa Nanu on saanut olla rauhassa, Ristonkin rauhoittuessa huomattavasti. Harjauksen aikana Risto usein nojautuu hoitajaan ja nauttii täysillä rapsuttelusta. Varsinkin keväisin mikään ei ole niin mukavaa, kuin päästä eroon kutiavasta ja hiostavasta talvikarvasta! Tottelee hienosti niin sisätiloissa kuin ulkonakin ja on siksi mukava kaveri talutuslenkeille.

Ulkoilleessaan Risto tutkii usein maastoa, kulkee turpa viistäen nurmen pintaa tai kuuntelee korvat heiluen metsästä kuuluvia ääniä. Ristolle parasta seuraa laitumelle ovat toiset shetlanninponit. Sampo-ruunan kanssa tehdyt karkureissut ovat joka vuotinen riesa. Jostain kuuluu vaimea kolahdus tai napsahdus ja pian tallipihalla juoksee kaksi iloista pikkuponia. Edes sähkölanka ei tunnu hillitsevän poikien ulkoiluintoa! Risto on seurallinen tapaus, sillä onhan tarhassa oleskelu paljon hauskempaa kaverin kanssa. Joskus juostaan pari kierrosta ympäri ja sitten taas tallustetaan hitaasti sinne tänne. Sen sijaan syöminen edes hyvin tarjoiltuna (eli tuore laidunruoho kesällä) ei jaksa innostaa ponia. Syödä voi sisälläkin, joten otetaan ulkoilusta kaikki irti! Muutamat tallin isoista hevosista saavat Riston kipittämään vauhdilla karkuun, kuten esimerkiksi lempeä Harald. Risto ei ole orilauman kovimpia kingejä, vaan tyytyy menemään toisten ehdoilla.

Ei ensimmäisenä tullut mieleen laittaa oria lasten ratsuksi. Lempeästä luonteestaan johtuen Risto tekee paljon töitä tenavatunneilla ja talutusratsastuksessa. Ruunauksen jälkeen tässä onkin todellinen unelmaratsu ryhmätunneille aina alkeiskurssia myöten! Siirtymisissä ruuna on vailla vertaa: se suoriutuu niistä pehmeästi ja herkästi. Sen sijaan puutteita on taipumisessa. Risto on varsin jäykkä asettumaan ja taipumaan apujen mukaan. Hyvin läpiratsastettuna se ei kaadu sisäänpäin volteilla. Kolme askellajia ovat kaikki tasaisia ja hallittavissa olevia - joskaan ei myöskään maailman parhaita. Etsimällä ja ratsastamalla varsinkin käyntiin saa ponimaista väriä. Pahoina päivinä Riston sporttisen sulavalinjainen masu pullistuu juuri silloin kun satulavyötä pitäisi kiristää.

Jos maastoon haluat mennä syksyllä, niin takuulla kohtaat säikkyäkin säikymmän Riston. Pienet rasahdukset, sateen ropina, lintujen räpistelyt pusikoissa tai vaikkapa traktorin jyrinä saavat Riston hätkähtämään. Tämä jälkeen kuljetaan hetki varuillaan pää taivaissa ja mietitään askel kerrallaan, kannattaako matkaa jatkaa ollenkaan. Onneksi poni reagoi yleensä outoihin ääniin pysähtymällä eikä suinkaan ryntäämällä päättömästi laukkaan. Muina vuodenaikoina ongelmia ei esiinny ja maastokaverina Risto on silloin kiitettävä. Tasainen ja reipas, ei kuitenkaan mikään pitkän matkan vaeltaja. Mutta uimaan tämä poni lähtee vaikka alkukesästä!

Vaikka Riston molemmat vanhemmat ovat ravitaustaisia, lähdimme alusta asti kouluttamaan ponista kouluratsua. Nykyään Risto on tottelevainen ja rento kisaratsu, joka ei turhia hermoile trailerissa tai lähtövuoroa odotellessa: "Mikäs siinä ratsastustahan se vain on." Komean tumman ulkomuotonsa lisäksi (tällä niitä tammoja hurmattiin!) Ristolla on hyvät liikkeet shetlanninponiksi. Innostuessaan ravi paljastaa vanhempien lajipainotuksen. Kuten edellä kerroin, ruuna ei ole mikään notkein ratsu. Siksi verryttely on äärimmäisen tärkeää, varsinkin jos haluaa kisasuoritukseen suolatikkua notkeamman ponin.

Risto koulutettiin varhaisessa vaiheessa Helppo B -tasolle, jolla se on kisannut nuoresta asti. Tämä on orin maksimitaso kouluratsastuksessa. Aluetasolle nouseminen vuonna 2009 tuntui hienolta saavutukselta.

ESTEHEVONEN

Esteradalle meno nostaa aina hymyn ratsastajan huulille. Vaikka Risto saattaa kesken matkan pukittaa tai tehdä omia pieniä laukkahyppyjään, se menee silti yli esteistä. Oli tie vino, ponnistuskohta kaukana tai laukka tippumassa raviin, poni korjaa ratsukon erheet ja hypähtää kevyenoloisesti yli esteistä - siis matalista esteistä. Tottelevainen ja järkevä poni, ei turhia ihmettele radalle päästessään.

Risto hyppää sekä rata- että maastoesteitä puolen metrin korkeuteen asti. Muutama koesuoritus 60cm luokissa on osoittanut, että taitoa löytyy vielä muutaman sentin verran. Ehkä ennen eläkeikää ehditään läpäistä hyväksytysti myös muutama maksimitason luokka!