Hoitaja-info
Nimi: Welby
Aloittanut: 24.3.2010

Hoitaja kertoo itsestään:
Ei hoitajaesittelyä

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

20.9.2009 - Kohti syksyä
Valitettavasti Suskin kesäloma venyi odotettua pidemmäksi ja syksyn tullen tallityttöä ei nähty tallilla. Iidan tehtäväksi jäi tällä kertaa houkutella kesän viettäjät takaisin hoitohommiin, mutta niinhän siinä kävi, ettei Romeon karsinalle palannut enää kukaan. Suski pahoitteli, ettei ehtinyt enää hoitamaan ja lupasi tulla jokus tuomaan porkkanaterveiset ruunalle. "Tervetuloa ja kiitos", totesi Iida puhelimessa tytölle. Pian illmoitustaululle tuli jälleen yksi hevosilmoitus lisää: "Hoitajaa etsii lempeä sh-ruuna Romeo, jolla on kokonainen eläkeikä aikaa."

 

4.5.2009 - Hoitotarina
Raskaan koulupäivän, ja varsinkin ruotsintunnilla nipottaneen opettajan jälkeen oli vapauttavaa tulla tallille katsomaan Romeota. Ruuna hörisi kuuluvasti karsinassaan ja katseli minua häiritsevästi suurilla silmillään kun astuin sen karsinaan.
- Heipsan, mitäs sulle tänään kuuluu?, kysyin Romeolta samalla kun rapsuttelin ruunaa ja työnsin sen päätä välillä pois taskuistani. Hepon mykkäkoulu tuntui jatkuvan ikuisuuksiin, se oli näköjään vieläkin vähän kärttyinen kun olin jättänyt sen ilman hoitajaa pitkäksi aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut paljoa aikaa, saati sitten ruunan kanssa kinastelemiseen, joten kävin nopeasti satulahuoneessa hakemassa harjapakin ja aloitin hommat.

Romeo alkoi pian leppyä kun se sai huomiota osakseen, ja nuokkui pian karsinassaan lepuuttaen kaikkia jalkojaan vuorotellen. Taputin ruunaa harjauksen jälkeen ja vein harjapakin takaisin satulahuoneeseen. Romeo taitaakin olla tulossa hiukan höperöksi kun luuli minun jo lähteneen parin minuutin odottamisen jälkeen. Se potki karsinan seinää ja hirnui kimeästi että Bina ja Tomi saivat protestoida ruunan häiriköintiin oikein kunnolla. Kun pääsin takaisin karsinalle Romeon päiväruoat mukanani, ihmettelin että mitäs täällä nyt tapahtuu.., ja riensin hoitsuni karsinaan lepyttelemään sitä. Ruuna rauhoittuikin heti ja hörähti pehmeästi kun huomasi minut. Mitäs sä nyt noin nopeasti takasin tulit? Romeo näytti ajattelevan kun jatkoin vielä hetken ruunan rauhoittelemista ettei se aloittaisi uudestaan riehumistaan. Kaadoin ruoat ruokakuppiin että Romeo saisi jotain muuta ajateltavaa, ruuastahan se tykkäsi ihan hirmuisesti. Kun kello alkoi lähestyä kolmea, ruuna oli saanut ruokansa syötyä, ja lähdin Ainon pyynnöstä hepon kanssa maastolenkille.

Katsoin lämpömittaria, ja sen lukemat alkoivat hipoa 20 astetta. Hämmästelin lukemaa monta minuuttia, ja samalla kerkesin sujauttaa ruunan päähän kangasriimun ja napsauttaa siihen kiinni punaisen narun. Lähdin sitten taluttelemaan Romeota maastoreiteille päin.. Ruuna tallusteli pientä metsäpolkua pitkin kiltisti takanani, ja hörähteli välillä kun huomasi jotain outoa lähiympäristössä. Itsekin annoin katseeni vaeltaa auringon valaisemissa latvustoissa samalla kun pidin varman otteen Romeon riimunnarusta ja tallustelin kantoja ja kiviä varoen eteenpäin. Saavuimme pian pienelle aukealle, jossa annoin ruunan maistella tuoretta ruohoa ennen kuin jatkoimme matkaa. Romeo tallusteli koko loppumatkan kiltisti turhia pysähtelemättä, mutta pari kertaa se kyllä yritti rynnistää ylivoimalla ohitseni. Pian oltiinkin sitten takaisin tallilla, ja Romeo sai runsaat kehut, perusteellisen harjauksen ja päivän päätteeksi maittavan illallisen. Kun päivä alkoi olla lopuillaan, taputtelin vielä hetken ruunaa ja katsoin että kaikki oli kunnossa ennen kuin lähdin tallustelemaan kotia kohti.

Ohhoh, ruunahan pisti oikein esityksen pystyyn :) Taisi olla Romeolla tänään vähän känkkispäivän alkua, mutta rapsutusterapia auttoi siihen loistavasti (eipä taida olla hevosta, johon se auttaisi). Maastoreissunne kuulosti niin mukavalta - olisipa joka päivä tällaisia auringon säteillä meitä helliviä ilmoja!

 

16.4.2009 - Hoitotarina
"Pitkästä aikaa, alkoi jo tulla hirveä ikävä sinua herraseni." sanoin Romeolle kun astuin sen karsinaan ja rupesin taputtelemaan sen auringonvalossa kiiltelevää karvaa. Ruuna hörähti vihaisen oloisesti kuin olisi moittinut minua siitä etten ollut käynyt sen luona pitkään aikaan, mutta tajusin pian että se oli vailla aamuruokia. Hymähdin lyhyesti ja kävelin reippaasti rehuhuoneeseen lastaamaan Romeon aamuruokia. Olin pian takaisin hoitohevoseni karsinalla, ja katselin sen hätäistä syömistä, kuin ruunalla olisi ollut hirveäkin kiire jonnekin.

Sillä välin kun Romeo söi, lakaisin tallikäytävää hyräillen tuttua biisiä, ja katselin ympärilleni kuin olisin tutustumassa uuteen talliympäristöön. Pikkuhiljaa alkoi hävettää etten ollut käynyt aikaisemmin ruunaa katsomassa, mutta kun nyt täällä olin, vietin liian lyhyen aikani melkein koko ajan Romeon seurassa oleskellen. Kun Romeo oli syönyt, kävin satulahuoneesta hakemassa sen harjat, ja harjailin ruunaa ilman kiirettä. Hepo sai itsekin rentoutua, ja sen kiire näytti katoavan kuin tuhka tuuleen. Kun olin harjannut ruunan, vein harjat pois ja taputtelin hoitsuani vielä hetken ennen kuin oli pakko lähteä jo takaisin kotia kohti.

Syyllistävä herra selkeästi kyseessä ;) Romeo pitää selvästi huolen siitä, ettei päivän tärkein ateria mene missään nimessä ohitse. Päiväsi kuulosti mukavalta hoitopäivältä rennosti tallilla hengailen. Jos ensi kerralla ehdit, niin käväiskää vaikka maastossa kävelemässä - sen verran kivat kelit on nyt edessä!

 

18.11.2008 - Hoitotarina
Eipäs siinä muuta sitten kun tallille vaan, en mitään kiireellistä ainakaan aluksi muistanut. Kävelin pitkän ja uuvuttavan matkan bussipysäkiltä tallipihaan, ja suunnistin suoraan talliin.
- Heippa herrasein, sanoin Romeolle ja silitin sen kaulaa ruunan levollisuutta ihastellen. Annoin sille taskustani pienen makupalan, ja menin sitten hoitajien huoneeseen. Tervehdin pirteästi muita ja laitoin tavarat kaappiin. Kävinkin siinä samassa satulahuoneessa hakemassa Romeon harjapakin ja ryhdyin heti hommiin. Sillä välin kun olin käväissyt muualla, ruunalle oltiinkin jo tuotu päiväruoat, joten pääsin harjaamaan hoitsuani ilman turhia keskeytyksiä.

Kaurat riittivätkin pitkälle harjauksen ajaksi, kerkesin jopa puhdistamaan Romeon silmänympärykset ja sieraimet. Taputtelin ruunaa taas hetken ja ajattelin jo etten kerkeäisi olemaan herran luona kauaa, sillä piti harjoitella kahteen kokeeseen. No, olihan minun ihan välttämättömän pakko tulla hoitsuani katsomaan, ja oikein teinkin. 'Mitäs parista huonoarvosanaisesta kokeesta..' ajattelin kun vein harjat pois ja katsoin ettei ruunalla ollut tänään tunteja. Eipä ollut, joten hain tavarani, ja katsoin vielä että Romeolla oli kaikki reilassa ennen kuin lähdin kiireisesti takaisin kotia kohti.

Joskus sitä haaveilee että koulussa olisi kokeita matikan sijaan hevosen hoitamisesta.. Niissä ainakin osaisi ja harjoittelukin olisi helppoa :) ! Mukavaa että kävit rapsuttelemassa ruunaa ja ehdit hyvin hoitaa hoidokkisi puhtaaksi. Toivotaan että tallilla käynti antoi lisäenergiaa kokeisiin lukemiseen.

 

26.10.2008 - Hoitajien palkkiotunti I
(Tunnin runko nähtävillä täältä)

Tulin tallille hyvissä ajoin, ja huomasinkin pian muut tuntilaiset. Tervehdin Romeota iloisesti ja taputtelin sitä hetken. Hain nopeasti harjapakin ja hoitsuni varusteet. Harjasin ruunan nopsasti ja otin kaviot. Laitoin ohjat kaulalle ja tarjosin Romeolle kuolaimia. Yllätyksenä se otti ne heti suuhun, ja sai laitettua loputkin varusteet. Tarkistin satulavyön ja lähdin sitten taluttamaan ruunaa kohti maneesia. Lähdimmekin vähän myöhässä maneesiin hajamielisyyteni takia, mutta hyvin kerkesimme tunnille. Vein Romeon kaartoon ja hyppäsin selkään. Säädin jalustimet sopivan pituisiksi, ja odotin että Aino tuli tarkastamaan satulavyön. Pian sitten päästiin alkuun..

Aloitimme itsenäisillä ravi-/käyntisiirtymisillä. Romeo meni ihan hyvin, vaikka ruuna tuntui jotenkin kankealta. Ei se kankeus kylläkään kauaa pysynyt kun jäimme raviin, ja teimme pääty-ympyröitä harjoitusravissa. Seuraavaksi oli vuorossa siirtymisien harjoittelu, joka meni ruunalta suhteellisen hyvin siihen nähden mitä se yritti aina säheltää kun Aino käänsi katseensa pois. Laukka oli ruunalla pehmeää, ja vaikka ravi oli vähän pompottelevaa pysyin onnellisesti kyydissä. Nyt alkoi sitten Romeo vähän kuumeta ja jouduin pidättämään sitä vähän. Jossain vaiheessa ruunan laiskakin puoli "saatiin" esille, ja menikin hiukan aikaa saada se taas vireäksi. Loppukäynnit maastossa olivatkin todella virkistävät tunnin jälkeen. Tunnin jälkeen otin Romeolta varusteet pois ja harjasin sen perusteellisesti. Annoin ruunalle pienen makupalan ja hain sille iltaruoat ennen kuin lähdin kotia kohti.

Ps. Kiitos kaikille ihanan virkistävästä tuntiseurasta. :D

Romeo oli vähän on-off mielellä tänään, se saattoi johtua myös epätasapainosesta tuntumasta: ohjat pääsivät välillä rentoutumaan vähän liikaakin. Pidä siis käsi rentona, mutta ohja hyvin tuntumalla :) Romeon askeleet näyttivät sujuvilta, varsinkin laukka ruunalta nousi tänään hienosti ja jatkui pyöreänä. Ravissa voit sisäkädellä rapsutella ja samalla myödätä kevyesti, pitäen samalla ulko-ohjan tuntumalla. Näin saadaan ruuna vähän pyöreämmäksi ja rennommaksi ohjalle, ja pompottava ravikin helpottuu :)

 

26.10.2008 - Hoitotarina
Askelsin pientä soratietä pitkin. "Onhan tämä nyt ihan kunnollisen näköinen päivä synttäreille vaikka vähän tuuleekin", ajattelin samalla kun potkin kiviä tienreunaan ja kävelin reippaasti kohti . Pian näinkin tallirakennuksen, etkä arvaakaan kuinka syvään silloin huokaisin pitkän kävelymatkan jälkeen. Olin halunnut tulla tallille niin aikaisin kun vain voin, ja siinä sitä nyt oltiin. Juoksin loppumatkan tallipihaan, ja katselin hetken aikaa ympärilleni tallimaisemaa ihastellen vaikka olinkin nähnyt sen jo monia kertoja. Aukaisin tallirakennuksen oven, ja kurkistin varovaisesti sisään. Yhdenkään hevosen päätä ei näkynyt karsinoista kurkkimasta, joten menin hiljalleen hoitajien huoneeseen ja vein reppuni sinne. Katsoin kelloon, ja huomasin sen olevan pian vartin yli kahdeksan. Menin siis nopeasti Romeon karsinalle, ja rupesin herättelemään herraa lempeällä ja hiljaisella äänellä. Kaikki muut hevoset käytävältä olivat heränneet, ja varsinkin Sylvester katseli mitä ihmettä tein. Pian Romeo heräsi, joten menin sen karsinaan ja kaivoin taskustani ruunalle pienen makupalan. Taputtelin hoitohevostani aika kauan, kunnes muistin aamuruoat, ja menin heti rehulaatikolle. Lastasin ämpäriin oikeat rehut, ja tarkistin ne oikeiksi varmaankin viisi kertaa ennen kuin menin takaisin Romeon karsinalle.

Annoin ruunan syödä ruokiaan rauhassa, ja lakaisin sillä välin käytävän lattiaa pienellä lattianlakaisuluudalla, jonka olin löytänyt jostain tallin nurkasta. Lakaisin käytävää rauhallisesti, sillä minulla ei ollut kiire minnekään. Ensimmäistä kertaa omistin koko syntymäpäiväni hoitohevoselleni, ja uskoinkin ettei se ollut huono valinta. Kun Romeo oli yhdeksän aikaan saanut syötyä aamupalansa, vein luudan pois ja hain tilalle harjapakin. Aukaisin taas hoitohevoseni karsinan oven ja aloin pienien taputtelujen jälkeen harjata ruunaa pitkin ja huolellisin vedoin. Otin myös kaviot, ja puhdistin sieraimet ja silmänympärykset tarkasti. Kun sitten olin Romeon hoitanut, taputtelin sitä taas ja vein harjapakin takaisin omalle paikalleen. Tässä oli nyt sitten niin paljon aikaa etten oikein keksinyt mitä kaikkea tekisin. No, eihän siinä muuta voinut kuin istahtaa Romeon karsinan lattialle ja ottaa kynä ja vihko esille. Pian ruunakin laskeutui maahan lepäämään, ja katseli minua suurilla, ihanilla silmillään. Hymyilin hoitohevoselleni ja taputtelin sitä välillä, mutta suurimmaksi osaksi keskityin hoitohevoseni piirtämiseen. Kului tunti, kaksi, ja vielä kolmaskin. Ja pian kello näyttikin puoltapäivää. Mutta ihmeellisintä olikin, että Romeo oli maannut vieressäni melkeinpä koko sen ajan, ja hörähdellyt iloisesti katsellessaan minua niin patsasmaisesti kuin hevonen voi vain katsoa. Nousin ylös istumapaikaltani, ja tunsinkin pian todellista kipua istuinluillani. En kuitenkaan välittänyt siitä, ainakaan paljoa, ja taputtelin Romeota hetken ennen kuin lähdin pois karsinasta. "Nyt taitaa olla sitten päiväruoan aika", ajattelin ja menin taas rehulaatikolle. Otin Romeolle oikeat ruoat ja vein ne taas ruunan karsinalle.

Romeo söi taas rauhallisesti, kauroja ei lennellyt minnekään, ja vettäkin juotiin niin siististi. Käväisin tässä välissä hoitajien huoneessa syömässä omat evääni, ja katselin paikkoja. Kello näyttikin pian kahta, joten menin satulahuoneeseen ja otin sieltä hoitohevoseni tavarat. Vein ne hoitajien huoneeseen ja aloin puhdistamaan niitä aikani kuluksi. Satula puhdistui hyvin nahkasaippuan ja pienen rätin avulla, suitset puhdistin pelkän rätin avuin, ja kastoin kuolaimet lämpimässä vedessä. Vein sitten tavarat kuivumaan satulahuoneeseen. Taas olikin rutkasti vapaata aikaa, joten käväisin aluksi ulkona raittiissa ilmassa. Menin tarhoille ja katselin siellä kirmaavia hevosia ja poneja. Katselin hetken niiden leikkejä, ja kiertelin hitaasti tallipihassa, kunnes tulin takaisin hoitohevoseni karsinalle. Taputtelin Romeota taas kerran, ja juttelin sille vähän kaikesta mieleen painuvasta. Kun kello alkoi lähenemään neljää, hain riimunnarun satulahuoneesta ja napsautin sen ruunan riimuun kiinni. Aloin sitten taluttamaan hoitohevostani kohti oikeaa tarhaa, jossa sen kaverit jo odottelivatkin. Päästin Romeon irti ja annoin sen kirmata tarhakaverinsa luokse. Katselin kaveruksia hetken, ennen kuin lähdin takaisin talliin. Tallissa aloitin viimeiset tallityöt ennen kuin olisi aika lähteä takaisin kotia kohti. Hain kottikärryt ja talikon jostain tallin nurkasta, ja aloitin karsinan puhdistamisen. Loin lannat aika pikaisesti kottikärryihin ja vein ne lantalaan. Hain sitten uudet kuivikkeet karsinaan, ja levittelin ne tasaisesti. Kun olin valmis vein kottikärryt ja talikon takaisin sinne mistä olin ne ottanutkin ja menin ulos riimunnaru kädessäni. Katselin hetken Romeon puuhia, kunnes hain sen takaisin talliin. Ruuna hörähteli minulle lyhyesti ja pehmeästi, ja työnsi turpansa taskuuni. Tällä kertaa Romeo osui oikeaan, ja sai pari herkkupalaa kaivetuksi taskustani. Taputtelin hoitohevostani hetken, kunnes minun oli aika lähteä kotia kohti.

Paljon onnea syntymäpäiväsankarille :) ! Lahjaksi tästä talli lahjoittaa sinulle 2 ilmaista hoitoratsastuskertaa (välittämättä hoitokursseista ja tuntitasostasi). Voit käyttää ne silloin kun haluat. Romeon kanssa vietetty päivä vaikutti ihanan rauhalliselta ja samalla sait paljon hyödyllistä aikaan. Ruuna ei turhia elämässään hötkyile ja osasi kyllä ottaa ilon irti rennosta hoitopäivästä :)

 

11.10.2008 - Hoitotarina
Vettä satoi hiukan pilviseltä taivaalta, kun sinimusta Opel kaarsi GH:n tallipihaan. Kiitin isääni autokyydistä ja hyppäsin pois autosta. Harmikseni huomasin että olin juuri astunut isoon kuralätäkköön.. En kuitenkaan juuri välittänyt asiasta, vaan jatkoin matkaa kohti tallirakennusta. Puhdistin kengänpohjat ennen kuin astuin sisään talliin, ja suuntasin heti ihanan hoitohevoseni karsinalle. Romeo työnsikin heti turpansa taskuuni, ja hamusi sitä niin että varmasti olisi saanut kaikki herkut taskustani. Mutta eihän siellä mitään ollut.
- Sinun täytyy vielä harjoitella tuota, sanoin ruunalle ja virnistin. Taputtelin Romeota kaulalle ja silitin sitä hetken ennen kuin kävin hoitajien huoneessa viemässä tavarani ja vaihtamassa tallivaatteet päälle. Otin samalla satulahuoneesta harjapakin, riimun ja riimunnarun ja lähdin takaisin hoitohevoseni karsinalle. Romeo oli jo keksinyt itselleen hauskaa tekemistä, kun tulin karsinaan ja aloitin harjaamisen. Ensin kuitenkin ruunan oli aivan pakko haistella, tarkastella ja nuuskia kaikki harjat ja hoitovälineet ainakin kahdesti. Kun harjausoperaatio vihdoin alkoi, Romeo käyttäytyi kiltisti, vaikka hamusikin välillä taskujani. Tavallisen harjauksen lisäksi puhdistin myös silmänympärykset ja sieraimet, ja puhdistin kaviot huolellisesti.

Pian laitoinkin jo harjat ja muut välineet harjapakkiin ja lähdin taas huitelemaan ympäri tallirakennusta. Vein aluksi harjapakin pois, ja hain sitten yhden tallityöntekijän kanssa Romeolle päiväruoat. Katselin hetken kun hoitohevoseni söi rauhallisesti ruokiaan, ja kävin hoitajien huoneessa syömässä evääni. Kun Romeo oli syönyt, otin riimun ja riimunnarun karsinan ovesta ja sujautin ne ruunan päähän. Lähdin sitten taluttamaan Romeota kentälle. Ruunalla ei onneksi ollut tänään tunteja, ja ensimmäinen tuntikin alkoi vasta kahden tunnin päästä. Menimme maneesiin, ja taluttelin taas ruunaa niin kuin viimekerrallakin. Tällä kertaa otimme alkuverryttelyiden jälkeen suoraan pitkiä laukkapätkiä, ja luulenpa että melkein koko tunnin Romeo liikutti minua, enkä minä sitä.

Kun kello oli melkein kaksi, talutin ruunan takaisin talliin ja taputtelin sitä pitkään. Otin riimun ja riimunnarun pois ja vein ne takaisin omille paikoilleen. Romeo oli todella tyytyväinen palkkioonsa, ja laskeutuikin makaamaan karsinan lattialle levollisesti. Hymyilin ja katsoin ruunaa hetken. Käväisin karsinassa kerran, ja istuin hoitohevoseni viereen silittelemään sitä. Olikin pienestä kiinni etten nukahtanut karsinan lattialle. Kun tulin pois karsinasta, menin laittamaan Romeon toiset päiväruoat valmiiksi. Laitoin kaurat ja heinät valmiiksi, ja tarkistin että vesiautomaatti toimi. Tiesin ettei minulla taaskaan ollut enää kauaa aikaa, mutta tiesin myös sen että seuraavalla kerralla olisin ruunan kanssa koko päivän, sillä syntymäpäiväni lähestyvät melkeinpä uhkaavaa vauhtia. Hain tavarani hoitajien huoneesta ja vaihdoin tallivaatteet arkivaatteisiin. Lähdin sitten tallustelemaan hiljaista metsätietä pitkin kohti kotia.

Synttäripäivä tallilla kuulostaa kivalta - täytyykin katsoa mitä keksimme tallin puolesta lahjaksi ;) Romeo osaa kyllä välillä viedäkin, tänään taisi olla yksi niistä päivistä, jolloin herra tuntuu tietävän paremmin miten häntä pitäisi liikuttaa. Tallilla ei näytä ongelmia tulevan laisinkaan, hienoa hoitamista :) !

 

5.10.2008 - Hoitotarina
Tulin tallille niin aikaisin aamusta kuin vain kerkesin. Kotona oltiin sanottu, että olin pirteä kuin peipponen, mutta miksi en olisi? Jokainen, joka kuuli saavansa hoitohevosen, olisi varmasti seuraavana aamuna yhtä pirteä kuin minäkin. Saisivat olla onnellisia, kun yleensä noustaan "väärällä jalalla."

Kipitin nopeasti sisälle tallirakennukseen, talvi oli nimittäin aivan lähellä. Vaihdoin hoitajien huoneessa tallivaatteet päälle, ja menin Romeon karsinalle. Ruuna hörähti minulle lempeästi ja jatkoi aamukaurojensa mussuttamista. Taputin hoitohevostani kaulalle ja puhelin sille lempeästi. Parin minuutin kuluttua käväisin nopeasti satulahuoneessa ja olinkin pian takaisin karsinalla harjaamassa Romeota. Aloitin pehmeällä harjalla tasaisin ja karvanmyötäisin vedoin, ja vaihdoin pian kovempaan harjaa jolla loput liat lähtivät nopeasti. Selvitin Romeon harjan ja hännän, ja putsasin ruunan kaviot huolellisesti samalla katsoen että kaikki kengät olivat paikallaan. Taputin Romeota harjauksen lopuksi, ja vein harjapakin harjoineen takaisin satulahuoneeseen.
Kun tulin taas takaisin hoitohevoseni karsinalle, kello lähenikin jo puolta päivää. Huomasin myös että olin ottanut ajatuksissani riimun ja riimunnarun mukaani, mutta en vienytkään niitä takaisin. Sujautin varusteet Romeon päähän ja talutin sen maneesiin. Ketään ei ollut maneesissa, joten pääsimme vapaasti kulkemaan ympäri kenttää. Ruuna tallusteli kiltisti vierelläni, ja vaikka ruuna joutui välillä ravaamaan vierelläni kun juoksin pieniä pätkiä, se pysyi hyvin tahdissa. Kun Romeo oli lämmennyt, otimme myös hieman lyhyitä laukkapätkiä, ja tällä kerralla minä olin se joka yritti pysyä tahdissa.

Kun olin talutellut ruunaa maneesissa tunnin verran, vein sen takaisin karsinaan ja otin riimun ja riimunnarun pois hoitohevoseni päästä. Vein taas tavarat takaisin satulahuoneeseen ja menin hakemaan Romeon päiväruoat. Laitoin samalla iltaruoat valmiiksi, ja vein sitten ruoat hoitohevoseni luo. Romeo ei aluksi edes vilkaissut herkkuihinsa, mutta kun lähdin hoitajien huoneeseen kuului tutulta karsinalta ääniä joista ei voinut erehtyä. Siellä se ruuna ahmi ruokiaan kuin viimeistä päivää. Samalla kun söin, katselin vähän ympärilleni hoitajien huoneessa. Syötyäni kello oli noin puoli kaksi ja muistelinkin että viideltä oli Romeon tarhavuoro. En kuitenkaan voinut tänään olla niin pitkään kuin olisin halunnut, mutta kerkesinpä vielä vähän taputtelemaan Romeota ennen kuin otin tavarani ja lähdin kohti kotia.

Muistathan että hoitohevosen taluttelu tulee mukaan kuvioihin vasta hoitokurssi 1:sen jälkeen :) Kannattaa ilmoittautua kurssille, sillä seuraava ryhmä alkaa 1.11 - siihen ehtii vielä hyvin mukaan. Romeon kanssa lähti samantien sujumaan oikein hyvin, pärjäät ruunan kanssa oikein kivasti. Tervetuloa vielä kerran :) !