|
xxx = tallimerkintä
xxx = hoitomerkintä
xxx = kisamerkintä
25.10.2009
- Hiphei!
Alkuaikoina Nikolle riitti hoitajia
jonoksi asti, mutta viime vuosina on nähty ikävästi, kuinka ruuna on jäänyt
talliväen hoivattavaksi. Nyt näyttää kuitenkin valoisammalta! Uusi hoitaja,
Emilia, päätti tulla kysäisemään itselleen hoitohevosta ja valitsi
kiinnostavimmaksi Nikon. Toivomme todella että tästä parista kuullaan vielä :)
1.12.2008 -
Joulukuuhun valoa?
Täällä suloinen, iso poni kaipaa
joulukuuhunsa valoa. Hoitajan tarpeessa nököttää karsinassa Niko, jonka
elokuinen hoitaja schnuffel ilmoitti tänään joutuvansa valitettavasti lähtemään
hoitotöistä. Kiitämme häntä suuresti ajastaan ja avustaan tallilla!
Harmillista että myös Niko
joutuu liittymään hoitajattomien ryhmään. Ehkä vuosi 2009 toisi tallillemme
muutaman uuden hoitajan, ehkä Nikolle oman paapojan. Eihän tällaista supersöpöä,
hyperhelppoa ja iki-ihanaa ponia voi kukaan vastustaa, vai voiko?
1.10.2008 -
"Mikä ihmeen muuri?"
Oli taas aika lähteä treenaamaan esteitä.
Tällä kertaa paikkana oli
Jokitörmä,
leppoisa talli - jossa asuu myös tallimme kasvatti GH Arethusa :) ! Niko oli
vähän hermona lastausvaiheessa, mutta selvisi matkasta nätisti. Olimme paikalla
ajoissa ja taluttelin ruunaa pihalla, tutustuimme toisiin valmennukseen tuleviin
ja varsinkin Sakkuraan sekä hänen hevoseensa. Estevalmennus piti nimittäin
sisällään hauskaan käänteen - vaihtaisimme lopputunnista ratsuja! "Late" oli
aikamoinen paketti ja sen kanssa työskentely meni minulla lähinnä rauhotteluksi.
Oman ponin kanssa lähdimme hakemaan tuntumaa esteisiin ja varsinkin
erikoisesteisiin (joka oli myös valmennuksen aiheena), sekä varmistelemaan että
syksyllä tuntilaiset voisivat kivuta ponin selkään ilman ongelmia. Nikon kanssa
meillä sujui valmentajan mukaan näin:
Niko oli alussa paljon
rauhallisempi kuin Late, se ei pelännyt mitään ja oli hyvin avuilla. Aluksi
otettiin pari ristikkoa Nikon kanssa ja ne se hyppäsi hyvin. Kyllä se vähän
ilosta aina päätä heilutteli esteen jälkeen mutta sen pahemmin se ei aluksi
käyttäytynyt. Esteiden korottuessa Niko kielsi pari kertaa mutta hyvällä
istunnalla Aino siellä selässä pysyi ihan loppuun saakka. Erikosiesteet
tuottivat aluksi ongelmia mutta kun niihin tutustuttiin niin hyvinhän Niko meni.
Kun sitten Sakkura nousi Nikon selkään niin poika aluksi vähän steppaili ja teki
jotain omaa mutta kyllä se sieltä saatiin taas ruotuun ja hyviä hyppyjä tuli.
Tyytyväisiä olemme silti, vaikka
työtä riittää edelleen (: Muuri osoittautui hankalaksi ja haimme sille hyvää
reittiä ja tukea todella pitkään. Onneksi valmentajamme oli kärsivällinen!
Tavoitteena olisi vuonna 2009 kasvattaa Nikon luottamusta myös erikoisesteillä,
jotta saamme ponin vakituiseen estehevoskantaan.
22.8.2008 -
Hoitotarina
Ihana tallintuoksuinen tuulahdus tervehti
yksinäistä kulkijaa hänen astuessaan talliin. Tämä pieni arka tyttö oli
nimeltään schnuffel, aivan uusi hoitaja tallilla.
Kävelin hiljaa tallin pohjapiirroksen luo, ja tarkastelin sitä uteliaana.
"Niko on siis takakäytävällä, karsinassa numero 27",
mumisin hiljaa. "No niinpä taitaa olla!"
takaani sanoi pirteä ääni. Käännyin ja tunnistin takanani hymyilevän
talliapulaisen Iidaksi josta minulle oli kerrottu. "Tule
niin opastan sinut sinne. Voidaan ottaa matkalla satulahuoneesta mukaan sen
harjapakki", hän sanoi ja viittoi seuraamaan.
Laskin painavan pakin lattialle karsinan eteen ja silitin varovaisesti Nikon
päätä. Ruuna oli heti tunkemassa turpaansa taskuihin muttei löytänyt yhtään
makupalaa (olin piilottanut ne ovelasti reppuuni). "Pärjäätkö
sen kanssa, vai haluatko että jään auttamaan tutustumisessa?"
Iida kysyi ja virnisti. "Enköhän minä pärjää, kutsun
kyllä jos saan sydänkohtauksen tai jotakin", letkautin ja
katselin talliapulaisen loittonevaa selkää.
"Nyt ollaan sitten vain me kahdestaan, Niko."
Raotin karsinanovea hitaasti ja astuin sisään. Äsken niin seurankipeä ja
hellyyttävä poni peräytyi karsinansa nurkkaan ja irvisti. "Et
ilmeisesti pidä uusista ihmisistä karsinassasi, vai? No koitetaampa uutta
lähestymistapaa", puhuin ruunalle ja lähdin kaivamaan
repustani muutamaa porkkananpalasta. Kun palasin takaisin, oli Niko taas
kerjäämässä huomionosoituksia pää käytävällä roikkuen. Astuin karsinaan
porkkananpalaset kädessäni ja kävelin itsevarmasti ruokakipon luo. Tiputin namit
sinne ja peräännyin oven luokse. Ruunikko poni tepasteli varovaisesti herkkujen
luo vilkuillen samalla minua. Syötyään Niko ei enää pelännyt minua paljoakaan,
antoi jopa taputtaa. Luottamus oli siis voitettu, ainakin hetkellisesti :)
Otin dandyharjan pakista, asetuin Nikon vierelle ja aloin edetä hitaasti ja
huolellisesti kaulalta häntää kohden. Harjasin pitkään ja hartaasti, joka ikisen
pienen kolon. Viimein poimin käteeni pölyharjan ja aloin siistiä herran melko
suttuista olemusta. Loppujen lopuksi ruunan karva kiilsi kauniisti. Kaviot
otettuani taputin Nikoa kaulalle kiitokseksi kärsivällisyydestä ja poistui
karsinasta. Hetken kuluttua jokin nykäisi minua hihasta. Katsoin siihen suuntaan
ja näin pienen pojan, ilmeisesti tulossa tunnille päätellen ratsastuskypärästä
ja raipasta. "Öö.. voitko auttaa minua tuon ponin
laittamisessa, kun en oikein osaa", poika kysyi arasti ja
esittäytyi Petriksi. "Tottakai voin auttaa, haetaan näin
aluksi varusteet", vastasin iloisesti ja lähdin kulkemaan
kohti satulahuonetta.
"Haluatko itse yrittää laittaa suitsia, vai haluatko
minun laittavan ne?" kysyin availlessani suitsien
ristitystä. Petri nyökkäsi ilmeisesti merkiksi siitä että halusi itse koettaa.
Ojensin remminipun hänelle ja avasin karsinan oven. Poika meni päättäväisesti
ruunan luo ja alkoi tomerasti ahtaa kuolaimia itsepäiseltä vaikuttavalle Nikolle.
Viidentoista minuutin kuluttua poika luovutti ja pyysi minua apuun. Homma ei
tosiaan ollut helppo, mutta lukuisten taisteluiden päätyttyä painoin nopeasti
ponin hammaslomaan ja sain kuolaimet suuhun. Näytin kuinka satula laitetaan ja
annoin pojan itse koettaa. Hän sai satulan heti oikeille kohdilleen ja säihkyi
ilosta. Lopuksi käärin vielä pintelit levottoman Nikon jalkaan ja annoin ohjat
pojalle. Pian nurkan takaa ilmestyikin Sinna joka lupautui auttamaan ratsukkoa
kentällä.
Oli minun aika lähteä mukavan
tallipäivän jälkeen, äiti kun soitteli perääni jo kärsimättömänä. Lähdin
kävelemään ripeästi kohti bussipysäkkiä, toivoen ehtiväni seuraavaan bussiin.
Pääsitkin heti mukaan ratsastuskoulun tuntiarkeen :) Petri on ihanan yritteliäs
poika, jaksaa kokeilla suitsien laittoa joka viikko ilman turhautumista. Niko on
muuten niin loistava opetusponi, mutta kunhan kuolainten saaminen suuhun ei
olisi niin perin hankalaa! Hoitotaipaleenne lähti hienosti käyntiin, kirjoitat
todella elävästi!
9.8.2008 -
Uutta hoitajakansaa kehiin
Nikon ihanan pyöreä laidunmasu
saa nyt vähitellen lähteä - olisihan se ikävää laittaa uudet
alkeiskurssilaiset litistämään satulavyöllä tuota pulleaa rumpua heti
alkukaudesta lähtien. Meitä ponin hoidossa tulee tästä päivästä lähtien
auttamaan schnuffel, uusin hoitajamme. Porukka alkaa jälleen kasvaa ja
toivottavasti saamme hänestä pitkäaikaisen jäsenen joukkoomme.
Eli yksi, kaksi, vasen, oikea -
mitenkäs ne raviaskeleet menivätkään :) ?
|