Hoitaja-info
Nimi:
Aloittanut:
Hoitaja kertoo itsestään:


Suoritetut merkit ja kurssit:
 

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = kisamerkintä

8.11.2009 - Hyväiset
Saavuin tallille allapäin. Olin tulossa hyvästelemään Maffen, rakkaan hoitsuni. En ollut enää sen hoitaja, mutta oli pakko hyvästellä se. Ehkä näkisin sen tänään viimeistä kertaa. Talutin pyörän tallipihaan ja laskin sen nojalleen tallin seinää vasten. Vedin syvään henkeä ja yritin rauhoittua, jotten pillahtaisi itkuun. Tänään olisi pakko kestää. Hitaasti avasin tallin oven ja hengitin tallin raikasta ilmaa. Suljin silmäni ja astuin eteenpäin. Kävelin vaistomaisesti Maffen karsinalle. Ruuna katseli kysyvästi minua kun avasin sen karsinan oven. "Sori Maffe. Tää on ehkä vika kerta kun me nähdään. Mutta viimeisellä kerralla pidetään hauskaa, se on varma. Mennään kävelemään", hymilin vaisusti ja talutin Maffen ulos tallista.
Pihala oli mukavan kirpeä talvi ilma. Silitin hevosen päätä ja kehotin sitä astelemaan perässäni. Kultainen Maffe seurasi luottavaisesti. En voinut mitään kyyneleelle, joka lipesi poskelleni ja valui hitaasti alaspäin kunnes pysähtyi.

Pidimme hauskan ja ihanan päiväretken Maffen kanssa. Viimeisen retken. Yritin pysyä rauhallisena mutta aina välillä muutama kyynel pääsi livahtamaan poskille. Hymyilin kuitenkin urheasti. Talutin Maffen karsinaan ja silitin sen pehmoista turpaa. "Hyvästi, Maffe", kuiskasin sen korvaan. Ruuna katsoi minua kummastuneena. Hymyilin sille ja halasin suurta päätä. "Olet ihana. Ja sinulla on aina paikka mun sydämessä, Maffe. Muista se. Ja mä tulen tapaamaan sua aina välillä." Halasin Maffea vielä kerran, suukotin sen turpaa ja käännyin. "Kiitos kaikesta. Tavatkaamme taas pian. Ja mä olen täällä taas ihan pian, käyn sun kanssa kävelyllä ja kiusaan Ainoa", hymyilin vaisusti. Sen jälkeen käännyin, ryntäsin ulos tallista ja hyppäsin pyörän selkään. Pyöräilin pois kovaa vauhtia enkä katsonut taakseni.

Todellakin, tulen aina välillä tapaamaan teitä ja jos ei haittaa, tulen myös kirjoittelemaan yhteisistä päivistä - jos vain silloiselle hoitajalle sopii. Onnellista elämää ja suukkoja Maffelle. Tavatkaamme pian - tulen ainakin kirjoittelemaan vieraskirjaan jos ei muuten!

Yhtenä päivänä ehtii tapahtua paljon surullista; suomenhevostamma Cicelyn hautajaiset ja sinun lähtemisesi :/ Harmi että joudut lopettamaan, on ollut ilo tuntea sinut ja Maffella on ollut varsin mukavaa oman hoitajan kanssa puuhaillessa. Tule ihmeessä käymään ja kirjoittelemaan jos siltä tuntuu :) Kiitos kaikesta!

2.8.2009 - Hoitotarina
Kesä oli vilahtanut ohi liian nopeasti. Kesälomaa oli jäljellä enää muutama viikko, ja tekemisen puutteessa päätin lähteä tallille. Kävelin lintujen sirkuttaessa tallipihalle. Aino tuli vastaan ja moikkasi iloisesti. Hymyilin iloisesti ja kerroin kuulumiseni.
"No sehän on hyvä, että mukavasti on mennyt", Aino naurahti ja kehotti hakemaan Maffen laitumelta.
"Okei, mä menen" nyökkäsin ja nappasin riimunarun matkaani. Maffe hirnahti nähdessään minut. Oli ihana huomata, että se muisti minut - tai sitten ei muistanut, saattoipa se haistaa ne sokerinpalat taskussani, sillä ensimmäisenä se ryhtyi hamuaman niitä.
"Okei okei, saat yhden", hymähdin sen yrityksille avata taskuani. Sokeripala katosi nopeasti. Nappasin riimusta kiinni ja loksautin riimunarun nopeasti kiinni siihen, jotta Maffe ei ehtisi karata.

Talutin Maffen pois laitumelta ja vein sen talliin.
"Tänään saat oikein kunnon puunauksen", ilmoitin sille hiljaa ja hain harjapakin, jotta voisin harjata hevosen.
"Miksi aina minun hoitohevoseni ovat kimoja? Niiden harjaukseen kuluu aina eniten aikaa", mutisin ja aloitin harjauksen.
Harjausta hankaloitti se, kun Maffe venkoili ympäriinsä ja hirnui naapureilleen.
"Oleppas paikallasi siinä", tönäisin hoitohevostani ja katsoin sitä hetken. Hevonen katsoi minuun syyttävästi mutta hillitsi hieman liikkumistaan.
"Hyvä Maffe, juuri noin!", kehuin sitä ja jatkoin taas harjausta. Pikkuhiljaa mutainen karva alkoi puhdistua ja Maffe olikin pian valkoinen hevonen, eikä ruskea. Suin silti ahkerasti, sillä hevonen ei näyttänyt mielestäni vielä tarpeeksi puhtaalta. Ahkeroin harjatessa tunnin jos toisenkin, kunnes Maffe oli mielestäni tarpeeksi puhdas. Kehuin Maffea ja vein harjapakin pois.

Päästin Maffen karsinaansa vapaaksi ja menin satulahuoneeseen.
"Hei Aino" moikkasin tallinomistajaa, kun kohtasin hänet ovella.
"No, jokos Maffe on puhdas?"
"On se, vihdoinkin. Se oli hieman piehtaroinut, ja kaiken lisäksi mudassa, ilmeisesti, karvan kunnosta päätellen."
"Niin se tekee aina. Vasta toissapäivänä se sai perusteellisen harjauksen, mutta se sotkee itsensä aina kunnolla", Aino naurahti ja jatkoi matkaansa. Tutkin hetken seiniä ja hetken katselun jälkeen vedin Maffen satulan alas. Vaikkei Maffella enää säännöllisesti ratsastettukaan, niin päätin silti puhdistaa sen varusteet. Saisipa hoitopolle ainakin puhtaat varusteet päälleen, kun seuraavan kerran lähtisi lenkille. Laskin satulan alemmalle telineelle ja tutkittuani hieman ympäristöäni hoksasinkin satulasaippuan erään kapin perällä. Vedin myös esiin puhtaita sieniä ja nappasin niistä yhden. Kastoin sienen veteen, purisin sen kuivaksi, hankasin sitä saippuaan ja aloin puhdistaa. Muutaman vedon jälkeen satula alkoikin jo alustavasti kiiltää. Olin kastellut sientä juuri sopivasti, sillä sieni eikä satula vaahdonnut.

Noin vartin hankasin satulaa puhtaaksi, mutta sitten käsi tuntui jo väsyvän. Pyyhin satulan kuivaksi pyyhkeellä ja laitoin sen takaisin paikoilleen. Otin kuitenkin suitset telineeltä ja päätin puhdistaa nekin nopeasti. Sainkin nopeasti kiillotettua suitset, joten vein ne paikalleen ja siivosin jälkeni. Hetken pohdittuani päätin viedä Maffen kävelyretkelle kanssani, ennen kuin lähtisin. Nappasin naulakosta riimunarun matkaani ja astelin Maffen karsinalle. Napsautin riimunarun sen pätsiin ja kehotin sitä tulemaan. Maffe hirnahti ja lähti iloisesti tepastelemaan perääni. Ulkona huikkasin Ainolle:
"Saatetaan viipyä parikin tuntia, eihän haittaa?"
"Ei, käykää vain perusteellisella lenkillä!" Aino vastasi, joten jatkoimme matkaa.

Talutin Maffen muutamien kilometrien päähän läheiselle ladolle, jonka luona pysäytin Maffen ja ryhdyin syöttelemään sitä vehreillä ruohoniityillä. Maffe hirnahti iloisena ja alkoi repiä ruohoa maasta. Syöttelin hevosta auringonpaisteessa muutaman tunnin, kunnes päätin kääntyä takaisin päin. Maffe katsoi minua kummastuneena, kun vetäisin sen riimua.
"Takaisin päin, ilta alkaa hämärtyä" Tosiaan, aurinko alkoi punertaa, joten kello oli ainakin yhdeksän. Maffe huokasí tylsistyneenä, mutta lähti tallustelemaan mukanani.

"Sori kun meni niin pitkään" sanoin Ainolle, joka odotteli tallissa huolestuneen oloisena.
"Joo, ei mitään, mä vaan et on sattunut jotain kun teistä ei ole nyt kuulunu vähään aikaan"
"Ei huomattu ajan kulua" pahoittelin ja talutin Maffen laitumelle. Suljin portin tiukasti ja hyvästelin Maffen.
"Hei hei hoitsuni, nähdään pian!"
Vilkutin vielä Ainolle ja lähdin sitten kotia kohti...

Toivottavasti talli ei ole vain paikka, jonne voi tulla tekemisen puutteen vuoksi :) Maffe kuitenkin näytti pitävän jälleen yhteisestä päivästänne. Tekemistä kyllä riitti; osuit juuri sopivasti parin sadepäivän jäljiltä katsomaan minkä värinen ruuna onkaan. Kimot ovat kyllä takuulla jotenkin tarkempia karvapeitteensä sotkemisessa! Perusteellinen lenkki oli hyvä idea - Maffe pääsi liikkumaan oikein kunnolla ja vetreyttämään niveliään. Täyseläkeläisellä ei ole koskaan liian vähän aikaa tällaiseen :) Kakkoskurssin jälkeen voidaan katsoa jos (tai kun ;) haluat ratsastaa, että kuka tuntihevosista olisi mieluinen siihen hommaan.

2.5.2009 - Hoitotarina
"Hei Maffe!" tervehdin hoitohevostani. Se hörähti takaisin. Silitin sen lämpöistä turpaa ja annoin sille palan porkkanaa. "Et sitten odota lisää", naureskelin sille. Maffe katsoi minuun syyllisenä. "En ehdi taaskaan olla kanssasi kauan, pikku söpöläiseni!" harmittelin. Maffe hörähti uudelleen. "Mutta, ehdin minä sinut harjata kuitenkin", hymyilin.

Hain satulahuoneesta Maffen pakin ja laskin sen Maffen karsinan eteen. "Pitkästä aikaa tällä?" Aino kysyi nähdessään minut.
"Joo, opet on antaneet vähän kokeit..." mumisin. "Okei, viivytkö pitkään?" Aino kysyi "En, pitää lähteä kohta kotiin", sanoin, ja menin karsinaan. Aino katsoi hetken minua ja Maffea, mutta lähti sitten toimistoon. Harjasin Maffen pikaisesti ja suukotin sitä turvalle. "Heippa Maffe", hyvästelin ja lähdin kotiin.

Mukavaa että kerkesit kokeiden keskellä kuitenkin piipahtaa tallilla, samalla tuli hellittyä vähän Maffeakin harjauksen yhteydessä :) koulu menee toki tallin edelle - kesälomaa siis odotellessa!

10.3.2009 - Hoitotarina
Ponkaisin sängystä virkeästi. Tänään oli taas tapaaminen Maffen kanssa, ja minua jännitti. Olin saanut luvan olla tallilla koko päivän, joten minulla olisi koko päivä aikaa olla Maffen luona. Vetäisin tallivaatteet päälle ja ryntäsin keittiöön.
"Äiti! Nyt mennään!"
"Odota hetkinen, syö ensin aamiaisesi!"
Huokasin. Eivät ne ateriat niin tärkeintä olleet. Otin kuitenkin jääkaapista jogurtin ja söin sen nopeasti.
"No niin, olen valmis, joko lähdetään?"
"Hyvä on, mennään nyt sitten", äiti sanoi huokaisten ja veti takin päälleen.
Laitoin itsekin takin ylleni ja juoksin ulos. Äiti peruutti juuri auton tallista. Hyppäsin takapenkille.
"Laita turvavyöt!"
Ihan kun en itse tietäisi. Ihan kuin olisin joku pikku tyttö...
Pian talli olikin jo näkyvissä. Äiti pysäytti auton tallin pihalla. Hyppäsin kyydistä ja vilkutin äidilleni, kun hän ajoi pois.

"Hei Aino", moikkasin toimiston ovella.
"No hei Isabel", Aino hymyili.
Jatkoin matkaani tallin perälle. Muistelin tarkasti, missä Maffe karsina oli, ja kas kummaa, satuin juuri oikealle karsinalle! Maffe hirnahti hieman nähdessään tulijan, mutta painoi päänsä takaisin heinien keskelle.
"Hassu. Ruoka on kiinnostavampaa kuin minä"
Maffe hirnahti ja katsoi minuun hassusti. Huokasin. Maffe ei nähtävästi muuttuisi. Noudin harjapakin satulahuoneesta ja menin Maffen luo.
"Kävisikös sinulle harjaus?"
Maffe hirnahti synkeästi mutta antautui sitten kiinni. Sidoin Maffen vetosolmulla karsinan seinässä olevaan renkaaseen. Otin harjapakista harjan ja ryhdyin sukimaan Maffea. Maffe tepasteli ympäri karsinaa.
"Maffe, minä tiedän että tämä kutittaa sinua, mutta voisitko olla aloillasi?"
Maffe katsoi minuun kuin sanoakseen:
"En, en voisi. Tämä kutittaa niin vietävästi!"
Hmyilin Maffen hassulle ilmeelle ja harjasin Maffen vaaleaa karva sinnikkäästi tepastelusta huolimatta. Pikkuhiljaa tuo valkoinen karva vaaleni ja puhdistui. Lopulta katsoin tyytyväisenä Maffea.
"Olet ainakin puhdas"

Irrotin riimunarun ja talutin Maffen ulos.
"Haluatkos lenkille?"
Maffe hirnahti - kuin nyökätäkseen. Maiskautin hieman ja lähdimme reippaaseen raviin kohti metsikköä. Metsikköön päästyämme hidastimme käyntiin ja kävelimme rauhallisesti syvemmälle metsään. Annoin Maffen aina välillä maistaa joitakin puun oksia, mutta muuten kävelimme reippaasti eteenpäin.
Ei minulla ollut edes kelloa matkassa, aikaa oli saattanut kulua jo tunti kun käännyimme takaisin. Ajankulusta ei ollut aavistustakaan. Niinpä saimme kävellä ja lenkkeillä metsässä mielin määrin. Olimme kuitenkin tallilla liian pian. Vein Maffen karsinaan todetakseni, että kello oli 14.00, ja voisin viedä Maffen tarhaan.

Maffe laukkuutti tarhan perälle ja kääntyi hetkeksi katsomaan minua. Viittasin Maffea juoksemaan, joten Maffe lähti karkuuttamaan muiden mukana. Nauraen käännyin ja riensin talliin. Otin kottikärryt ja lapion, ja siivosin pikavauhtia Maffen karsinan.

Vilkaistessani kelloa se näytti jo kolmea. Hetken pohdittuani päätin lähteä kotiin.
"Hei Aino, mun pitää mennä. Viittisit sä ottaa Maffen sisälle tossa tunnin päästä?"
"Totta kai mä voin"
"Okei. Heippa!"
Astuin ulos tallin ovesta ja kävelin onnellisena kotiin...

Niinhän sitä sanotaan, että tie miehen (olkoon sitten vaikka eläkeläisruuna) sydämeen vie vatsan kautta. Muistathan odottaa vielä hetken talutusretkien kera, ne tulevat mukaan kuvioihin ykköskursisn jälkeen :) Muuten tarinasi oli jälleen mukavaa luettavaa; Maffen pieni tepastelu ja herkkä hipiä eivät estäneet yhteistä harjaustuokiota laisinkaan.

8.3.2009 - Hoitotarina
Uu... Eka hoito... Mitenhän tässä käy?

Kirkas talviaamu valkeni aikaisin. Raotin silmiäni. En jaksanut nousta.
"Isabel, nyt heti ylös! Eikös sinua osota se hoitoponi!"
Pomppasin pystyyn. Hyvä että äiti muistutti. Puin nopeasti ylleni tallivaatteet ja ryntäsin keittiöön.
"Sinäkin sentään suvaitset herätä!"
Irvisin äidilleni ja nappasin valmiin voileivän jääkaapista. Söin sen ennäysvauhdissa.
"Eihän sinulla sentään noin kiire ole", kuului uninen ääni lehden takaa.
"Onhan, isä hyvä..."
Isäni on vähän uninen näin aamuisin. Häntä ei meinaa saada viikonloppuisin ylös ennen kahtatoista.

Vedin takin päälleni ja juoksin ulos. Vilkaisin kellooni. Kello näytti kahdeksaa.
Aino oli luvannut näyttää tallia noin kello 8.20, joten minun täytyi pitää kiirettä, tallille oli matkaa kolme kilomeriä! Huokaisten lähdin juoksemaan kohti tallia. Lumi narskui kenkien alla. Käärin kaulahuivia tiukemmalle.
"Pahuksen pakkanen", mutisin.

Lopulta en enää jaksanut juosta. Kello lähestyi uhkaavasti kello 8.20:tä. Tiedän, että useinmiten hoitajat ovat ensikerralla aikaisin paikalla, useimmat näytävät usein juosseen hoitohevosensa karsinaan jo kello kuudelta. Mutta enhän minä, kun olen aina ollut pommiinnukkuja.
Huokaisin helpotuksesta, kun talli viimein häämötti edessäni. Vilkaisin kuitenkin kelloon.
Voi ei! Kello näytti jo puoli yhdeksää!

Keräsin viimeiset voimani ja juoksin tallille täyttä päätä. Onnekseni Aino odottelikin jo pihalla.
"Hei", hän moikkasi nähdessään minut.
"No hei", sanoin nolona.
"Näytänkös paikkoja?", Aino kysyi.
Nyökkäsin. Aino kääntyi ja johdatti minut erääseen rakennukseen, ilmeisesti talliin.

"Tässä on Venla, tämä taas on..." Katselin hevosia ja painoin niiden nimet tarkasti mieleeni. Ne olisivat hyödyllisiä myöhemmin. "Tämä on Maffe", hän näytti erästä hevosta.

Avasin varovasti karsinan oven ja silitin Maffen turpaa. Maffe katsoi minuun arastellen. "Jätän teidät tähän tutustumaan", Aino sanoi ja lähti erääseen huoneeseen, jonka hän oli esitellyt toimistoksi. Käännyin takaisin Maffen puoleen.
"Sinä olet uusi hoitsuni", mutisin ponin korvaan. Silitin ponin päätä. Hetken kuluttua kuitenkin suljin karsinan oven ja hain varustehuoneesta harjapakin. "No niin Maffe, nyt on harjauksen aika." Maffe hirnahti. Avasin karsinan oven ja nappasin Maffen riimusta kiinni. Avasin harjapakin ja otin sieltä pehmeän harjan.

Suittuani Maffen vein harjapakin pois. Samassa kännykkäni soi. Huokaisten vastasin siihen.
"Etkö sinä Isabel muista, että meidän piti mennä kahdeltatoista mummin luo!", kuului kiukkuinen ääni.
Katsoin kauhuissani kelloa. Voi ei! Kello oli jo puoli yksi! Aika oli kulunut liian nopeasti! Kävin hyvästelemässä Maffen ja juoksin Ainon luo. Selitin Ainolle asiani ja pyysin häntä laittamaan Maffen tarhaan. Sen jälken minä juoksin tulipalo kiireellä ulos, missä äiti jo odottikin auton kanssa...

Todella mielekäs kirjoitustyyli sinulla :) ! Tarinaa oli mukava lukea ja seurata keskustelujen kautta. Myöhästyminen ei toki haittaa - kaikki meistä ei ole aamuvirkkuja (en edes minä, tallille herääminen alkaa onneksi mennä rutiinilla). Kiirettä riitti, mutta hoidit silti ruunan sujuvasti ja rauhallisesti aikataulun puitteissa. Ensi kerralla sitten taas lisää :)

12.10.2008 -Mitäs me tarhassa pyörijät!
Ruunalle kävi taas vähän kehnosti, sillä Julia joutui lopettamaan hoitohommansa näin syksyn kurakelien alkaessa. Riemastuttavaa, että meillä on jälleen yksi kimo hevonen puhdistettavana mudasta ;) Kiitokset Julialle hienosta avusta kesällä!

Nyt toivotaan että ruuna saisi uuden hoitajan. Maffen hoitajahistoriaa katsellessa näyttäisi siltä, että herran hoitaja vaihtelee aina muutaman kuukauden välein. Ehkäpä seuraava jaksaisi puuhailla vielä pari viikkoa pidempään - tämän suloisempaa kaveria ei vaan voi löytää :)

Nyt kun Maffe on eläkkeelläkin, niin liikutteluakin löytyy päivien ratoksi. Olemme pitäneet Maffea vielä laitumella parina päivänä, jos sää on sallinnut. Maffe näyttäisi nauttivan ajastaan nurmikentällä Symin ja Kikin seurassa. Kolmikko hölköttää rennosti höristen sinne tänne. Onhan se kivempaa kun hyöriä tarhassa itseään mudaten (ainakin talliväen mielestä).

10.8.2008 - Hoitotarina
Raahasin tänään parhaan kaverini mukaan tallille hevosihmisiä hänkin. Kiertelimme paikkoja ja esittelin hepat yksi kerrallaan kaverilleni. Ja tää on sitten Maffe, oikeelta nimeltään Mattfer, sanoin ylpeänä ja avasin karsinan oven. Voi ku ihana, kaverini henkäisi ja antoi hieman aran Maffen haistella kättään. Maffe tuhahti välinpitämättömästi ja suostui mielihyvin paijattavaksi. Sidoimme Maffen kiinni ulkona olevaan harjauspuomiin. Kun kerran niin kaunis päivä oli miksi tuhlata se karsinassa kyhjöttämiseen? Katsos tätä, sanoin ja otin esille kumisuan. Rapsuttelin sillä Maffen sään alapuolelta ja pojan ylähuuli venyi kuin tapiirilla. Naureskelimme Maffelle ja puunasimme sen oikein kiiltäväksi.

Pilviä alkoi kerääntyä taivaanrannalle uhkaavan näköisinä. Jos me mennään lenkille Maffen kaa, niin mennään sitten heti, ettei kastuta, valistin kaveriani. Yhteistuumin haimme riimunnarun ja lähdimme etenemään pitkin ruohottunutta peltotietä. Olimme hieman yli puolenvälin reittiämme, kun sade alkoi. Ensin tuli pientä tihkua, sitten suurempia pisaroita ja lopulta vettä tuli oikein kunnolla. Vedimme hupun päähämme ja kannustimme Maffen raviin. Juoksimme ruunan vierellä, mutta siitä ei tullut oikein mitään joko toinen meistä ihmisistä jäi jälkeen tai sitten Maffe, ja oli pakko hidastaa. Ihan sama kävelläänkö me tai juostaan, ku ollaan jo kastuttu, kaverini tokaisi, eikä minunkaan auttanut muuta kuin olla samaa mieltä näinhän asia oli. Löysäsin Maffelle riimunnarua ja normaalivauhtia talsimme tallille päin.

Perillä päästimme likomärän Maffen karsinaan, kuivasimme sen ja laitoimme vettä imevän villaloimen sen niskaan. Sitten menimme itse kuivattelemaan tallin kuivaushuoneeseen ja kaivoimme eväät esiin ne todellakin maistuivat!

Maffen villaloimi oli imenyt itseensä melkoisesti kosteutta ja riisuimme sen Maffen päältä, ettei vaan poika vilustuisi. Laitoimme sille varmuuden vuoksi vielä kevyen talliloimen pitämään ruunan lämpimänä sade tosin oli mennyt jo ohi ja ilma lämpenemässä. Likomärkinä, mutta iloisina istuimme auton takapenkille kertaamaan päivän tapahtumia ja odottelemaan kuivia vaatteita!

Kaksin aina kauniimmaksi, voisi todeta tässä tilanteessa :) Lika irtoaa hyvin kun on kaksi innokasta harjailijaa Maffen kaltaisen kimon äärellä. Kesäsade yllätti kyllä koko talliväen, mutta onneksi illlall aurinko palasi pilvien takaa, ruuna pääsi vielä tarhaan kuivattelemaan itseään lisää. Toivottavasti ette vilustuneet :) !

30.7.2008 - Hoitotarina
Lämmin ja aurinkoinen aamu sai minut polkemaan tallille jo yhdeksältä aamulla. Hevoset mutustelivat tyytyväisinä laidunruohoa ja jäin katselemaan näitä komeita otuksia hetkeksi. Laitumen juoma-altaan sisältö oli kadonnut parempiin suihin, joten täytin sen puutarhaletkulla. Tämä tuntui olevan tarpeen, sillä lämmin ja aurinkoinen aamu muuttui kuumaksi ja UV-vaaralliseksi päiväksi.

Hain Maffen sisälle viileään talliin, ja huomasin jalan parantuneen hyvin. Taputin selkeästi pyöristyneen ruunan kaulaa ja juttelin sille niitä näitä. Harjasin piehtaroinnista vihreän-ruskean-valkoisenkirjavaksi muuttuneen karvapeitteen kutakuinkin valkoiseksi ja otin parit valokuvat upouudella digikamerallani. Maffe poseerasi korvat höröllään ja katsoi suoraan kameraan pojassahan on oikean mallin ainesta!

Kävelimme metsätien viileydessä, suurten kuusien varjossa. Maffe pärski tyytyväisenä, muttei kauan. Hyttyset, paarmat ja kaikki Suomen itikat tuntuivat löytäneen meidät. Maffe heilutteli häntäänsä ja minä huiskin kaikilla raajoillani, mutta eipä tuntunut auttavan. Minua pisti ainakin viisi hyttystä ja Maffeakin paarma kaulalle. Pistosta ei kuitenkaan tuntunut olevan haittaa, joten päätin olla tekemättä sille mitään. Päästin Maffen takaisin laiduntamaan kavereidensa luokse, ja sinne poika mielellään ravasikin.

Etsin taas kameran käsiini ja istuin laitumen reunalla tovin. Laiduntavien hevosten tarkkailu on ihanan rentouttavaa, ei ole kiire minnekään. Kohta kuitenkin jollain pimahti päässä tai sai ampiaisen takapuolelleen se oli menoa se. Kun yksi lähti, lähtivät kaikki perässä. Kohta lauma erinäköisiä ja -kokoisia hevosia kiitolaukkasi toiseen päähän laidunta ja kohta taas takaisin. Sitten oltiin taas niin leppoisia kun olla vain voi, syötiin ruohoa ja huiskuteltiin häntiä. Niinpä niin.

Illemmalla tallille saapui ryhmä ratsastajia. Ilmakin oli viilennyt, jottei ratsastaa tarvinnut ihan helteellä. Auttelin ratsukoita parhaani mukaan ja taas pääsin hehkuttamaan hienoa kameraani kun kuvasin tunnilla olevia ratsukoita. Tyytyväisenä otoksiin kävin vielä katsomassa hevosia laitumella ennen kuin lähdin polkemaan kotiin johtavalle tielle.

Vettä kuluu kyllä oikein antaumuksella näillä helteillä. Maffen vaalea väritys onneksi torjuu lämpöä vähän paremmin kuin tallin pari mustaa kaveria :) Onneksi laitumella viilettely auttaa aina! Täytyykin laittaa eläkeläisen kesäkuvia tallialbumiin, niin saadaan muistoja tästäkin lämpimästä hevoskesästä.

28.6.2008 - Hoitotarina
Pilviä oli jo aamupäivällä alkanut kerääntyä uhkaavasti taivaanrannalle, mutta päätin kuitenkin lähteä tallille, viime kerrasta oli jo liian pitkä aika, halusin niin kovasti nähdä rakkaan hoidokkini. Onnekseni äiti pitkän maanittelun jälkeen suostui kuskaamaan minut tallille, ja pihassa hyppäsin innokkaasti citymaasturimme etupenkiltä tallipihalle. Tiesin hevosten olevan parhaillaan laitumella, joten aivan ensiksi lähdin sinne katsomaan. Laitumella näkyi monen hevosen lauma mutustelemassa ruohonkorsia, joukon mukana Maffe. Katselin, kuinka joku hevonen toisensa jälkeen asteli levottomana, vilkuili ympärilleen ja haisteli ilmaa. Ei kai vain tulisi ukonilmaa.. Eläimethän sen yleensä ennen ihmisiä vaistosivat.

Vesi rummutti tasaiseen tahtiin tallin kattoa vasten - olin juuri ehtinyt sisälle ennen kaatosadetta. ”Säätiedotuksessahan luvattiin vain poutapilviä”, manailin mielessäni. Lähdin hakemaan kottikärryjä karsinan putsausta varten, eihän tällä säällä voinut oikein muutakaan tehdä. Jokunen muukin hoitaja oli tainnut huomata saman, kottareille oli oikein jonotuslista. Niinpä päädyin kiillottamaan ruunan ruokakippoa, putsaamaan suolakiven hiekasta, tarkistamaan juoma-automaatin toiminnan ja haahuilemaan tyhjänpäiväisenä ympäri tallia. Lopulta oli vuoroni saada kottikärryt ja olin juuri aloittamassa karsinan siivousta, kun Aino ryntäsi talliin. ”Haetaan hevoset sisälle, ne saa kohta sätkyn, kun ukkonen on ihan lähellä”, hän selitti. Huokaisin, vein kottikärryt paikoilleen ja hain riimunnarun.

Salama leimahti ja valaisi lähiympäristöä hetkellisen ajan. Kesti pari sekuntia ja ukkonen jylisi korvia huumaavilla desibeleillä. Hevoset hirnuivat hätääntyneinä ja kerääntyivät portille. Maffe, kuten muutkin hevoset, tuli aivan mieluusti tallin lämpöön. Sisällä tallissa, hain ensi töikseni hikiviilan ja ”viilasin” suurimmat vedet pois valkoiselta karvapeitteeltä. Satulahuoneesta löytyi lämmin villaloimi, jonka puin ruunalle, kunnes yhtäkkiä valot välkähtivät ja lopulta sammuivat kokonaan. ”Sähköt meni”, kuulin jonkun sanovat. ”Hitto”, kuului viereisestä karsinasta.

Kokeilin Maffen jalkaa – ei kuumotusta, ei turvotusta, kaikki hyvin. Puhdistin haavaa ja totesin sen parantuneen hyvin. Hieno hoitohevoseni oli oikea superpolle! Silloin mieleeni tuli ruunan ikä, olihan se jo yli kaksikymppinen, vanha pappa jo. ”Ääh, älä nyt tällaisia ajattele”, sanoin itselleni äänen. Taputin ruunan vielä vähän kosteaa kaulaa ja suukotin sitä turvalle. ”Mun pitää mennä, äiti taisi tulla jo.” kuiskasin sille, ja lähdin sateeseen etsimään äitiäni parkkipaikalta.

Hui mikä ukkonen taas tulikin! Onneksi hoitajia oli apuna, että saimme hevoset sisälle rauhoittavien päiväruokien pariin. Nyt laidun näyttää taas hetken vihreältä mereltä... Maffesta ei kyllä aina uskoisi sen olevan jo yli 20-vuotias, mutta niin tuo aika vain on kulunut. Onneksi andalusiat ovat tunnetusti pitkäikäisiä :)

18.6.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi jälleen lähes pilvettömältä taivaalta, muttei lämmittänyt kuitenkaan kovin paljoa, ja oli inhottavan koleaa. Olin vetänyt päälleni pitkähihaisen paidan sekä vanhat farkkuni, ja pyöräilin reippaasti kohti tallia. ”Heissan, höpsö”, juttelin Maffelle, joka nuuhki innokkaasti farkkujen taskuja makupalojen toivossa. Tarkistin ruunan jalan, ja tulin tulokseen, että haavaa olisi syytä puhdistaa. Etsin harjapakista puhdistusaineen sekä vanua ja annoin Maffen ensin haistella niitä. ”Laitetaan vähän tällästä tököttiä koipeesi, niin se parantuu nopeemmin”, selitin hoidokilleni, joka tuhahti vastaukseksi ja alkoi välinpitämättömänä hamuilla heinänkorsia karsinansa pohjalta. Puhdistin haavan, käärin sen ympärille pintelin ja vein puhdistustarpeet takaisin Maffen harjapakkiin.

Ensimmäiset tunnit olivat alkamassa ja tuntilaisia alkoi lipua talliin tasaisella tahdilla. Maffe ei tietenkään ollut menossa tunnille, joten menin itse harjaamaan sen (yleensä) kimoa karvapeitettä. En harjauksen tehtyäni uskaltanut puhdistaa kavioita, ettei kipeälle jalalle tulisi ylimääräistä painoa. Sitä paitsi, tuskin niin vähän ulkoilevan ruunan jalka kovin likainen olisikaan. Kun tuntilaiset ratsuineen lähtivät tunnille, niin Maffen kanssa lähdimme kävelylenkille läheisille kärryteille. Ne olivat sopivan tasaisia ilman turhia ylä- ja alamäkiä tai kuoppia.

Palattuamme tallille oli tunti vielä käynnissä, joten sain olla kahdestaan Maffen kanssa tallissa. Rapsuttelin komeaa kimoa säästä, ja mietin kuinka välimme olivat lähenneet. Vaikka en ollut sitä vielä kauaa hoitanut, olin melkein ainoa, joka sitä tallityöntekijöiden lisäksi hoiti. Eihän vanha ruuna enää juurikaan tunneilla käynyt. Annoin Maffelle suukon turvalle, ja kuiskasin sille: ”Nyt pitää mennä, ettei äiti hermostu”, ja suljin karsinan oven. Silloin hikiset ratsukot saapuivat talliin, ja ilman täytti kavioiden kopina, solkien kilinä sekä iloisten ihmisten juttelu.

Maffe osoittaa kyllä ymmärtävänsä, kuka hänen hoitajansa on - niin maireasti se hörähtelee nähdessään sinut :) Mukavaa että pappamme sai hyvän hoitajan eläkepäivilleensä! Toivotaan että näitä makoisia lepopäiviä riittää vielä pitkäksi aikaa. Jalkakin näyttää paranevan yhtä hyvin kuin nuorilla hevosilla, taitaa olla Maffessa vielä vähän nuoren orin voimaa ;)

15.6.2008 - Etujalan hoito-ohjeet
Johtuen tapaturmapäivän onnettomuudesta, Maffe on sairaslomalla 13.6-1.7. Tänä aikana ruuna ei käy tunneilla, ja sen liikuttamisen selästä käsin hoitaa tallityöntekijä Sinna. Ensimmäisen viikon ruuna ulkoilee tarhassa yksin (muut hevoset ovat laitumella). Saa talutella myös lähiympäristössä, haava on puhdistettava aamuin ja illoin - puhdistusaine löytyy harjapakista vanupaketin lisäksi (: Sateella vettähylkivä pinteli vanun kera haavan suojaksi, ensimmäisinä päivinä haavan voi suojata joka säällä kevyellä pintelillä ja vanulla pölyn lentelyn vuoksi.

20.6 lähtien Maffe voi vähitellen alkaa totuttelemaan laidunelämään muiden kanssa. Kysy vinkkejä talliväeltä, ensimmäisinä päivinä ruunan liikkumista ja suhtautumista muihin (varsinkin Symiin) on syytä tarkkailla. Viimeisinä päivinä Sinna aloittaa kevyen ratsastuksen, iltaisin jalat voi viilentää kevyesti suihkuttamalla - tärkeää on tarkkailla, ettei eläkeläisen jalat rupea turpoamaan tulehdusvaaran ollessa suurempi.

Heinäkuusta eteenpäin ruuna voi - toivottavasti - elää jälleen normaalia elämää terveen jalan kera :)

13.6.2008 - Hoitotarina
Aurinko paistoi lämpimästi taivaalta, kun pyöräilin tallille. Tulin tallille vasta iltapäivällä kahden aikaan, jolloin Maffe pääsisi tarhailemaan. Sain heti tavarat hoitajien huoneeseen vietyäni hakea punaharmaan riimunnarun ja viedä innokkaan ruunan ulkoilemaan. Tallissa hain kottikärryt sekä talikon, ja aloin huhkia likaisen karsinan kanssa. ”Oikeaa kauniin päivän tuhlausta tällainen sisällä touhuaminen”, ajattelin saatuani karsinan siivotuksi. Lähdin hakemaan puruja ladosta, kun kuulin hevosten tarhoilta päin kovaäänistä ja kimakkaa hirnuntaa. Joku hevosista hirnui, ja se kuulosti enemmän hätääntyneeltä kuin innokkaalta. Lähdin puolijuoksua katsomaan, ettei mitään vain olisi sattunut. ”Perjantai ja 13. päivä”, ajattelin en-niin-iloisena saapuessani tarhoille. ”Maffe!”, huudahdin sekä kauhuissani, että hämmästyksissäni. Kimon ruunan vasen etunen oli verestä punainen, ja se yritti antaa jalalle mahdollisimman vähän painoa. Sylvester seisoi viattomana vieressä. Otin Maffen riimusta kiinni, ja talutin vastahakoisen ruunan talliin. Päässäni pyörivät vain sanat: ”Älä anna sen olla vakavaa”.

Aino oli kiiruhtanut paikalle, ja yhdessä putsasimme jalan. Aino totesi syvän viiltohaavan tarvitsevan eläinlääkärin tarkistamisen, ja hetken kuluttua tummahiuksinen, laiha mies astui talliin. Hän tutki jalan murtumien varalta, ja putsasi haavan. Haava ei itsessään hurjasta ulkomuodosta huolimatta ollut vakava, mutta harmiksemme ruunalla oli lievä venähdys vuohisessa. ”Karsinalepoa ja viikon päästä pientä taluttelua” olivat eläinlääkärin ohjeet.

Mieli melkoisen maassa hain Maffen harjat ja aloin sukia kimon ruunan likaista karvaa. ”Miten oikein sen Symin kanssa siellä tarhassa riehutte”, päivittelin sille. Saatuani ruunan puhtaaksi, olikin jo ruokinnan aika, joten hain sille heinää ja normaalia vähemmän väkirehua. Eihän karsinalevossa olevan hevosen sopinut saada ylimääräistä energiaa.

Päivä oli mennyt niin äkkiä, kello oli jo viisi! Enkä ollut edes tehnyt paljon mitään, siivonnut karsinan, ihmetellyt loukkaantumista, harjannut Maffen, ruokkinut ja vielä ruokinnan jälkeen putsaillut ruunan tavaroita pahimmasta liasta ja pölystä. Joka tapauksessa nyt oli aika lähteä kotiin, ja menin heittämään hyvästit ”rammalle” hoidokilleni.

Olipa taas tapaturmapäivä! Onneks selvisimme kuitenkin säikähdyksellä ja haava näyttää paranevan normaalisti. Kirjoitin ylle hiukan hoito-ohjeita jalan suhteen :) Toimit esimerkillisesti tilanteessa ja Maffe sai hyvää hoitoa haavan parantamisen lisäksi. Talliväki haluaa muistaa tapaturmapäivän hoitajia lahjoittamalla uuden turvakypärän - onnea ja kiitos hoitoavusta tänään :)!

29.5.2008 - Hoitotarina
Poljin taas kerran pyörälläni kohti tallia. Pyörän jäätyä pihamaalle, astelin reippain askelin talliin, jossa tapasin muutamia hoitajia. Tervehdin karsinassaan olevaa Maffea rapsutellen sitä, ja hain sitten harjat. Suin innokkaasti Maffea, joka välillä luimisteli, jos käsittelin sitä liiankin tuttavallisesti. Kuitenkaan Maffe ei enää kovin paljoa vierastanut minua, olinhan viime aikoina ollut tallilla melko tiuhaan, vaikka tämä olikin vasta kolmas kerta.

Kun sain kimon ruunan taas valkoisen väriseksi, suuntasin satulahuoneeseen. Miellyttävä nahan tuoksu kantautui sieraimiini, kun nostin Maffen painavan satulan alas korkealta telineeltä, ja laskin sen satulapukille. Vaikka ruunalla ei enää paljon ratsasteltu, piti varusteiden olla kunnossa niitä muutamia lenkkejä varten. Etsin satulasaippuaa ja sienen, ja aloin hinkata satulaa. Kun satula itsessään oli putsattu, pesin jalustimet ja jalustinkumit, sekä harjasin satulahuovan puhtaaksi karvoista.

Hevoset oli aika viedä tarhaan, joten hain punakeltaisen riimunnarun ovenpielestä, ja kiinnitin sen Maffen riimuun. Matka tarhaan oli Maffen mielestä kovinkin pitkä ja uuvuttava, joten aina mahdollisuuden saatuaan, sen piti napata tienvierestä ruohotupsu välipalaksi. Päästettyäni Maffen tarhaan, jäin vielä hetkeksi katselemaan komeaa, vanhaa ruunaa. Vaikka Maffe oli jo melko iäkäs, se oli hyväkuntoinen ja ihan lihaksikaskin.

Tallissa etsin käsiini lapion ja talikoin, jonka jälkeen suuntasin Maffen karsinalle. Ruunan karsina ei ollut mitenkään kovin likainen, mutta puhtaassa karsinassa olisi aina kiva olla. Tyhjennettyäni kottikärryt lantalaan hain karsinan pohjalle uusia kuivikkeita. Auotin vielä muiden hoitajien kanssa tallityöntekijöitä ruokinnassa, joten vein Maffelle heiniä, vähän kauraa ja jonkin verran jotain mysliseosta.

Tallille alkoi saapua ratsastajia, ja huomasin, että Maffekin oli menossa aloittelevien aikuisten rauhalliselle ilman satulaa -tunnille. Menin ratsastajan – nimeksi paljastui Anna – kanssa hakemaan Maffea tarhasta. Ruuna antoi ottaa hyvin kiinni, ja Anna saattoi itse taluttaa kimon komistuksen talliin. Ratsastaja halusi itse laittaa ratsunsa kuntoon, joten pyöriskelin tallissa ja auttelin silloin tällöin apua tarvitsevia henkilöitä.

Katselin, kuinka ratsukot ravasivat kolmikaarisella kiemurauralla tehden siirtymisiä ja harjoitellen tasapainoaan erilaisilla kaarteilla. Vähän ajan päästä kävelin talliin hakemaan tavarani, ja lähdin vanhalla punaisella Tunturillani polkemaan kotiin päin.

Maffe ruunattiin suht myöhäisellä iällä ja sen ruumiinrakenne jäi aika lihaksikkaana ja orimaisena (: Osa vieraistamme kysyykin miten ihmeessä ori voi olla tammojen kanssa samalla laitumella, ennen kuin huomaavat mikä Maffe on hevosiaan. Puhtaat varusteet pääsivät hommiin tunnille, teitkin paljon kaikenlaista hoitopäivän aikana. Hoitamisessa ei näytä olevan ongelmia, eli voimme vain hymyillä ja nyökytellä hienolle työllesi :)

2.5.2008 - Uusi hoitaja!
Valmistuttuaan hoitokurssin 1:seltä reippaaksi ja esimerkilliseksi hoitajaksi, Julia nimitettiin Mattferin hoitajaksi. Ruuna onkin ollut pitkään ilman vakituista rapsuttelijaa, joten uusi ihminen tulee tarpeeseen. Iida valmistautuukin ottamaan uuden hoitajan innolla vastaan ja on käytettävissä ensimmäisten hoitokertojen aikana asiassa kuin asiassa :) Talliväki toivottaa Julian tervetulleeksi!