LUONTEENPIIRTEITÄ

Vili lekottelee ja torkkuu, varsinkin ratsastuksen jälkeen. Joskus se pitää päätään ulkona ja hirnuu muille hevosille. Sen mielestä boksi on paras paikka (tietysti heti laitumen jälkeen) ja siksi se on hieman epävarma kun joku tulee. Kannatta astella rohkeasti vain Vilin valtakuntaan ja antaa ruunan toivottaa sinut tervetulleeksi haistelun myötä. Hoitaminen luonnistuu hyvin ja hampaat käväisevät lähellä vain silloin, kun Vilille sattuu todella huono päivä.

Tarhassa ruuna juoksentelee ympäriinsä ja riehuu. Yleensä se piehtaroi talvella lumessa ja kesällä vain syö ruohoa ja "juttelee" tammoille. Se tulee hyvin tarhasta ja saattaa jopa odottaa koko ajan tarhan portilla kuin pieni lapsi hoitajaansa. Talliin meno voi olla aika haipakkaa menoa, jos Vili huomaa ruokien saapuneen karsinalle. Taluttaja voi joko hidastaa narun avulla vauhtia tai kiertää ovelasti pienen lenkin ennen sisälle menoa.

Ruuna menee tunneilla kuin huippuluokan ratsu, etenkin pohkeenväistöä ja etuosakäännöksiä. Estetunneilla Vili yrittää luistaa tehtävistä eikä tosissaan ole mikään helppo ratsu. Tottelee apuja hienosti ja osaa rauhallisen luonteensa ansiosta antaa tasaisen alun myös aloittelijoiden harrastukselle. Vili on aivan itsensä karsinassa kun varusteet tuodaan. Uusia asioita ihmetellään ja sitten taas torkutaan. Satula ja suitset menee ihan ongelmitta, avaa joskus jopa itse suunsa kun näkee kuolaimet.

MAASTORATSU

Maastossa Vili tykkää olla. Siellä se ei suostu tekemään mitään koulujuttuja, vaan ottaa rennosti. Sen mielestä on mukavinta laukata maastossa, käydä uimassa ja loikoilla laitumella. Maastossa on sen mielestä niin kivaa, että ruuna yleensä kokeilee jekuttaa ratsastajaansa ja käännähtää ympäri tallipihan näkyessä. Rauhalliset avut ja letkassa kulkeminen antavat Vilin ymmärtää, että retki on tulossa päätökseen.

Kouluratsastuksessa on tämä herra aivan omaa luokkaansa. Vaikka päältäpäin näyttäisi, että Vili on vain laiska suomenhevonen, jonka päähän mahtuu vain heinä, on totuus muuta. Koulukentällä se taivuttaa kaulansa ja astelee eteenpäin kuin ylväs kouluratsu. Hyvä ratsu kenelle tahansa, joka tahtoo kisata koulun parissa. Kantaa hyvin itsensä eikä jää tukeutumaan ohjaan tai painamaan kädelle.

Vili oppi hyppäämään matalia esteitä, mutta siihen hupi loppuikin. Korkea este olikin jo jotain aivan pelottavaa, eikä siitä voi mennä yli koskaan. Siksi voi kisata aloittelevissa luokissa, muttei sen korkeammissa, ellei tahdo täysin keskeyttää ja saada hylkäystä. Vilin tekniikka hypätä on aina hyvin paljon ratsastajasta kiinni. Joskus poika menee esteistä ihan hyvin yli, ja toisena päivänä se kieltää joka kerta kun pitäisi vähänkin ponnistaa esteellä.