Hoitaja-info
Nimi: snicker
Aloittanut: 19.6.2010
Hoitaja kertoo itsestään:
--

Suoritetut merkit ja kurssit:

Hoitolomake

xxx = tallimerkintä     xxx = hoitomerkintä     xxx = ratsastusmerkintä

1.6.2010 - Ensimmäinen
Vegasi päätti lopettaa Kraftin hoitamisen. Olimme kovin pahoillamme siitä, sillä hän oli tehnyt hienoa ja arvokasta työtä monen kuukauden ajan tallilla. Krafti on selvästi vapautuneempi tallilla ja uusien ihmisten seurassa, kun alkutaipaleella auttoi tuttu ja turvallinen hoitaja. Emme tosin voi ketään pakottaa hoitamaan, joten jouduimme vain hyvästelemään tytön. Toivottavasti näemme hänet vielä tulevaisuudessa :)

Kraftin hoitajahistoria on nyt siis aloitettu. Tästä on hyvä jatkaa - toivottavasti ruunalle löytyy oma hoitaja jo kesällä.

6.3.2010 - Kevätmaasto
Kevät aurinko paistoi ihanasti tallin pihaan kävellessäni mautostani talliin. Ränneistä valui vesi lorisemalla ja jää puikot sulivat tallin räystäiltä. Kyllä se kesä vielä tulisi. Sisällä tallissa, käytävää lakaisi Sinna ja tervehdin tätä iloisesti ja koska tallista ol ilakaisematta vielä puolet, hain myös itse harjan ja autoin tallintekijää jutellen pirteältä naiselle samalla. Saatuamme nopeasti käytävät lakaistua, menin Kraftin luokse ja tervehdin poikaa. Krafti katseli kauniilla silmillään minua rapsutellesani sitä korvan takaa. "Mentäisiinkö pienelle, ihan pienellä maastolenkille?" Kysyin pojalta samalla kun aloitin harjaamaan sitä. Harjasin hevosen huolellisesti, mutta melko nopeasti, sillä olin jo puolentunnin päästä saanut hevosen puhtaaksi. Lopuksi puhdistin vielä kaviot tapani mukaan, jonka jälkeen hain ruunan varusteet karsinan oven eteen ja aloin laittamaan niitä ruunalle. Kun muutaman minuutin kuluttu Krafti oli valmiina lähtöön laitoin vielä oman kypäräni päähäni ja lähdin taluttamaan pirteää ruunaa pihalle.

Pysäytin ruunan pihalle lähelle kenttää ja kiristin vielä vyötä parilla reiällä, sekä laskin jalustimet. Sitten hyppäsin kyytiin ja painoin pohkeet kevyesti hevosen kylkiin. Kävelimme pitkin ohjin kohti metsätietä, joka oli täynnä kavion jälkiä. Samalla kun kävelimme katselin ympärilleni ja ihailin kevätauringossa kiiltelevää maisemaa. Kauempana metsässä orava kiipesi puuhun ja Krafti seisahtui katseleman sitä. Huomatessaan kuitenkin, ettei siellä vaaninnut yhtäkän sapellihammastiikeriä vaan pieen pieni viaton orava hevosen lähti taas liikkeelle. Taputin sitä kaulalle. Pääsimme aukealle, jossa usein laukattiin ja otin ohjia hieman lyhyemmiksi, sillä allani oleva ratsu hörösti korviaan ja hieman jännittyi. "Ei, nyt vaan kävelään ekä viiletetä pitkin metsiä," naurahdin hevoselle ja jatkoimme käynnissä pellon ohitse. Löysäsin taas ohjia päästyämme takaisin metsään.

Äkkiä Krafti pysähtyi ja hörösti korviaan. Ruuna oli jännittynyt ja sen hengitys "rahisi". Tunsin hevosen sydämen tikityksen ja keräsin ohjia vaistomaisesti kasaan, pysyin kuitenkin itse melko rentona. Hevonen tarkkaili kauemmas metsään ja hirnahti pitkän hirnahduksen. Metsästä vastasi toinen hirnahdus ja ruuna lähti ravaamaan lyhyillä askelilla eteen päin. Oikeastaan meno näytti ennemminkin steppaamiselta. Otin muutaman puolipidätteen lävitse ja ravasimme eteenpäin. Pian näin itsekin ratsukon, joka käveli meitä kohti mutkan takaa. Päästäymme lähemmäs tunnistin ratsukon Johannaksi ja Haraksi. Siirsin hevosen käyntiin (vihdoin kun se malttoin kävellä) ja löysäsin jälleen ohjia. Käännyimme näiden perään vaihdettuamme pari sanaa ja jatkoimme takaisin tallille yhdessä. Puhuimme säästä ja hevosesti ja vähän kaikesta muustakin samalla kun hevoset löntystivät perätysten. välillä Krafti yritti Hara-möhkäleen ohitse, mutta kuunteli kuitenkin pidätykseni ja tyytyi pysymään perähevosena.

Päästyämme takaisin tallille ja turvallisesti krsinaan, riisuin Kraftilta varusteet ja vein ne paikoilleen. Tämän jälkeen harjasin hevosta vielä kolme varttia, kunnes lähdin kotiin.

Viikon sisällä on tapahtunut hurja muutos säätilassa. Vielä helmikuun lopulla kahlattiin umpihangessa, nyt tallin seinustalla istuessa voi jo tuntea, kuinka aurinko lämmittää kasvoja. Ja jos sää sallii, niin kannattaa lähteä ulos - eipähän tarvitse täristä pakkasissa tai väistellä vastaan tuiskuttavia lumihiutaleita :)

Krafti on näköjään oppinut nopeasti tallin maastopolkujen laukkapätkät. Fiksu hevonen, hienoa että ruuna malttoi kävellä silti, vaikka intoa vauhdikkaaseen laukkaan olisi varmaan ollut. Rauhallisen Haran kohtaaminen sai Kraftin lopulta tajuamaan, ettei maastossa tarvitse rynniä ja säikkyä turhaan. Mukavan kuuloinen hoitopäivä!

27.2.2010 - Hoitotarina
Tulin heti aamusta tallille ja autoin Ainoa tekemään tallityöt yhdessä parin muun hoitajan kanssa. Viiden karsinan siivouksen jälkeen menin kuitenkin tervehtimään omaa pikku hoitohevostani. Ruuna höristi korviaan kun kaivoin taskusta sille porkkananpalan, jonka tiputin ruokakippoon. Taas tuli sääntöjä rikottua. Mutta pakkohan pojan oli välillä sadaa herkutella. ;)

Harjasin Kraftin huolellisesti, joka tarkoitti reilun tunnin harjausta. Tässä ajassa tallille oli saapunut jo oikea lauma hoitajia, joista osa oli tulossa estetunnille, osa kuvaamaan sitä ja osa muutein vain hoitamaan hoitsujaan. Kun olin saanut hevosen harjattua tarpeeksi hyvin, selvitin sen hännän ja harjan sormillani ja putsasin vielä kaviot. Se njälkeen hain hevosen varusteet valmiiksi karsinan eteen. Aloin satuloimaan Kraftia kun kello alkoi lähestymään tasaa. Ruuna antoi jälleen varustaa itsensä kiltisti ja tämä tuli nopeasti tehtyä. Laitoin vielä lopuksi ruunalle jännesuojat etusiin ja painoin oman kypäräni päähänini.
-Maneesiin voi alkaa tulemaan sitä ukaa kun olette valmiita! Aino huusi käytävältä samalla kun meni toimistoon viimeiselle kappikupilliselle ennen tuntia.

Talutin Kraftin maneesin keskelle kaartoon ja kiristin vyötä, sekä laskin jalustimet alas. Nousin selkään. Selästä kirintin vyötä vielä reiällä ja lyhensin jalutimia reiällä, sillä ne olivat eilisestä puomitunnista vielä minun jäljiltä. Tämän jälkeen pyysin ruunaa kävelemään eteenpäin pitkinohjin. Kun kaikki olivat saapuneet maneesiin ja saanet kävellä löysilläohjilla noin viisi minuuttia, otimme ohjat ja aloimme työstämään hevosia puomienavulla käynnissä samaan tyylin kuin eilenkin. Krafti kuunteli hienosti apujani ja taipui pääty-ympyröillä hyvin. Siirsimme hevoset kevyeen raviin ja verryttelimme niitä siinä edelleen puomeja apuna käyttäen. Sitten vaihdoimme suuntaa ja työstimme hetken tähän suuntaan ja sitten lopuksi vielä laukassa molempiin suuntiin. Krafti nosti tänäänkin kevyesti laukan, eikä minun tarvinnut hikoilla sen kanssa kymmentäkierrosta kenttää ympäri, vaan ruuna nosti sen pienistä selvistä avuista heti. Hieno poika!

Kun olimme verrytelleet hevosia tarpeeksi Aino pyysi meitä hyppäämään pienen ristikon yksitellen verryttely esteeksi. Sain olla ensimmäinen. Nostin laukan ja käänsin Kraftin ristikolle. Esteistunta - puolipidäte - kevytistunta - hyppy - esteistunta ja kokoaminen. Se meni hienosti, vaikka itse sanonkin. Odotimme kunnes muutkin tulivat ristikon, jonka jälkeen tulimme sen vielä uudestaan. Tämäkin ekrta sujui vallanmainiosti ja Krafti ansaitsi suuret taputukset. Sen jälkeen Aino nosti esteen pieneksi pystyksi, jonka tulimme kukin kerran onnistuneesti, jonka jälkeen aloimme tekemään esteitä kaarevalla uralla. Krafti kääntyi hyvin ja säilytti saman tahdin ja saimme askeleet sopimaan hyvin ja hypyt onnistuivat mielestäni hyvin. Kun kaikki olivat saaneet tulla esteet myös kaarevalla uralla muutamaan otteeseen pääsimme kokeilemaan sarjaa. Omalta kohdalta tämäkin sujui hienosti, olihan allani aivan loistava hevonen. Tulimme sarjan muutamankerran, jonka jälkeen tulimme koko jutun pötköön. Ensimmäisellä kerralla meillä onnistui tämä hyvin, mutta toisella kerralla tuli tyhmä tiputus sarjan toiselle osalle, koska ratsastin sarjalle sisään hieman huolimattomasti. kolmannella kerralla korjasin kuitenkin virheeni ja suoritus meni lähes täydellisesti, tai ainakin niin hyvin, kuinka tämn tasoiselta ratsastajalta se voisimennä. Pian jouduimme lopettamaan hypyt ja aloimme loppuverryttelemään hevosia.

Kraftia alkoi hakeutumaan taas ravissa pyöreämmäksi ja liikkui hienosit eteen. Todell mahtava tyyppi sanon minä. Siirryimme käyntiin ja kävelimme kymmenisen minuuttia löysillä ohjilla, kunnes kaarroin maneesin keskelle ja laskeuduin selästä löysättyäni vyötä. Nostin jalustimet ja talutin hevosen karsinaan.

Karsinassa riisuin Kraftilta kaikki varusteet ja harjasin sitä puolisen tuntia, jonka jälkeen pesin vielä suojat, suitset ja satulan. Tämän jälkeen minun piti lähteä kotiin, koska serkkuni oli tulossa meille kylään.

Porkkana päivässä pitää laiskuuden ja happamuuden loitolla, sovitaan niin ;) Mukavaa että tulitte tänään mukaan estetunnille, eilisen puomityöskentelyn jälkeen oli hyvä jatkaa vielä hyppytreenillä. Laukka ainakin löytyi tänään helpommin ja Kraftilla oli ihan erilainen vauhti askelissaan. Kummasti yhteistyö ja kentälle kannetut puomit sekä estetolpat vaikuttavat. Taitaa olla ruunassa estehevosen vikaa enemmänkin!

Esteiden hyppääminen ei tuottanut teille ongelmia. Sinulla on rento ohjasote hypyissä, okserilla voit yrittää myödätä vielä vähän enemmän. Laukka pysyi pyöreänä ja aktiivisena läpi tunnin - voit olla tästä todella ylpeä! Loppuraveissa nähtiin jälleen, kuinka rennosti ruuna osaa liikkua, ja miten tyytyväinen se työskentelyyn oli.

26.2.2010 - Puomeja-puomeja-puomeja-puomeja
Saavuin tallille suoraan koulusta ja vaihdoin ratsastusvaatteet tallin vessassa. Etsin tallin sopukoista kotikärryt ja talikon ja painuin siivoamaan Kraftin karsinaa, sillä ruuna oli vielä ulkona. Koska karsina oli aivan hirveässä kunnossa ruunan pyörityä siellä ihan kohtuu mukavasti, päätin tehdä oiken suursiivouksen ja heittelin kaikki pehmusteet kottikärryihin. Tulihan siinä kyllä vajaa kolme kärryllistä tavaraa. Sen jälkeen lakaisin vielä karsinan pohjalta loputkin aluset, jonka jälkeen päätin vielä pestä karsinan seinät. Lähes tunnin jynssäämisen jälkeen olin tyytyväinen karsinoiden puhtaisiin seiniin ja pääsin tuomaan puhtaat aluset karsinaan. Karsina näytti ja tuoksui lähes fantastiselle. Voiko edes nin sanoa?

Koska kello alkoi käymään jo sen verran, että voisin alkaa harjailemaan Kraftia, menin kysymään Iidalta tulisiko myös Ali sisään vai saisiko se jäädä tarhaan vielä. Iida mietti hetken, kunnes pyysi minun jättämään tarhakaveri tarhaan ja jos se siellä nostaisi hirveän metelin ja riehunnan niin jos sitten toisin sen sisään. Koska Ali ei kuitenkaan sellaista tehnyt, sain rauhassa harjata Kraftia puhtaassa karsinassa. Suin hevosen oranssihkoa karvaa samalla kun puhelin ruunalle kaikkea maan ja taivaan välistä. Harjattuani hevosta reiluntunnin, hain sen varusteet ja aloni satuloimaan sitä. Krafti antoi todella kiltisti laittaa varusteet päällensä, kuten tavallista ja laitoin vielä lopuksi Kraftin ja minun väreihin sopivat pintelit ruunalle. Näyttipä se kauniille!

Pian Aino pyysi tunnille osallistujat maneesiin ja lähdin taluttamaan uljasta ratsuani sinne. Maneesissa kiristin vyötä parilla reiällä ja nousin selkään. Selästäkäsin säädin jalustimet sopiviksi ja lähdimme liikkeelle pitkin ohjin. Käveltyämme n.5min pitkin ohjin otin ohjat kunnolla käteen ja aloin työstämään Kraftia käynnissä. Tein isoja pääty-ympyröitä, kuten Aino käski ja taivutteli hevosta ympyröillä, sekä sisään, että ulos. Vaihdoimme suuntaa ja jatkoin samaa tähän suuntaan. "Ja sitten kun tuntuu, että hevoset taipuvat hyvin käynnissä ottakaahan ravia ja verrytelkää siinä," Aino ohjeisti ja nostin harjoitusravin kautta kevyen ravin. Pikku hiljaa pienensimme ympyröitä ja vaihdoimme suuntaa. Lopuksi vielä otimme hieman laukkaa ympyröillä ja työstin tässäkin Kraftia melko paljon. Kun Krafti, sekä muut hevoet tuntuivat vertyneiltä Aino ohjeisti seuraavan tehtävän puomeilla ja noudatimme tämän neuvoa. Nyt puomeja oli ympyröillä enemmän kuin yksi ja ne olivat n. metrin päästä toisistaan, eli ravipuomit ympyrällä. Ensimmäisellä kerralla tulin Kraftin kanssa houlimattomasti puomeilla ja hevonen kolautti kahteen puomiin, koska en ollut ottanut puolipidätteitä ennen puomeja. Seuraava kerta sujuikin huomattavasti paremmin ja kolmas kerta oli lähes täydellinen. Vaihdoimme suuntaa ja kun olimme menneet hetken uuteen suuntaan Aino laittoi myös uralle muutaman puomin, jotka oli määrä tulla laukassa.

Krafti kuunteli hyvin apujani ja suoriuduimme todella hienosti laukkapuomeista. Myös ravipuomit sujuivat edelleen hyvin. Pian vaihdoimme jälleen suuntaa ja teimme samaa taas tähän suuntaan. Lopuksi Aino vaihtoi vielä tehtävää, jossa olikin ympyrällä neljä puomia yhtä pitkän välimatkan päässä toisistaan ja kyseinen keskiympyrä piti tulla laukassa. Laskimme itse kuinka monta laukka-askelta väliin jäi ja pyrimme saamaan joka väliin saman määrän eli säilyttämään sama tahti koko ympyrällä. Tämäkin tehtävä meni tosi hienosti ja saimme joka väliin Kraftin kanssa neljä askelta. Liian aikaisin kuitenkin Aino ilmoitti, että olisi ikku hiljaa aika alkaa loppu veryttelemään ja aloimme ravaamaan tehden pääty-ympyröitä. Krafti alkoi tulemaan pyöreämmäksi ja ravasi todella hienosti eteen. En ennen olult löytänytkään tästä hevosesta tälläistä puolta. (Eli rakastan Kraftia entistä edemmän.) Siirryimme käyntiin ravattuamme hetken ja annoin pitkät ohjat. Käveltyämme kymmenisen minuuttia kaarroimme ja löysäsin vyötä. Laskeuduin selästä.

Karinassa riisuin Kraftilta varusteet ja harjasin sen nopeasti ja loimitin, koska se oli aivan hikinen. Tunnin päästä otin loimen pois ja harjasin hevosta vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Sopivana alkulämmittelynä ennen puomituntia: karsinan siivous! Lihakset lämpenee ainakin kipatessa lantaa kärryihin :) Ali pärjäsi hyvin ulkona ilman tarhakaveria (olipahan taas enemmän tilaa esitellä korkeaa ravia), ja pääsitte hyvissä ajoin Kraftin kanssa valmistautumaan illan tuntiin.

Itsenäinen verryttely sujui teiltä hyvin, Krafti tuntui liikkuvan itse eteenpäin ja pysyi rentona pitkin tuntia. Kolahteluista pääsitte hyvin parantamaan sujuvaan laukkaan ja askelväleihin. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä Krafti näytti lopputunnista edelleen rennolta ja sopivan energiseltä vaikka jatkamaan toiselle tunnille. Avut taisivat mennä koko tunnin perille ilman ongelmia, eikä heppa jäänyt ohjiinkaan roikkumaan. Hienoa! :)

25.2.2010 - Hoitotarina
Jätin mopoauton niille suunnattuun paikkaan ja lampsin sisälle talliin. Vaikka oli jo helmikuun loppu, lunta oli vielä todella reilusti ja täten huomasin, että jotkut olivat harjanneet tallin katon puhtaaksi lumesta. Sisällä tallissa tuoksui hevonen ja heinä. Tallin käytävää ei oltu lakaistu viimeisimmän ruokinnan jälkeen, jonka huomasi lattialla lojuvista heinänkorsista. Kävelin reippain askelin Kraftin karsinan luokse. Ruuna höristi korviaan ja suukotin sitä turvalle. "Hei kulta pieni. En ole taas käynytkään katsomassa sinua pitkään aikaa, puhuin sille samalla kun avasin karsinan ovea mennäkseni harjaamaan sitä.

Krafti nautti harjauksesta ja oli todella lunkin oloinen. Ei mikään hirveä höseltäjä, mutta eihän se koskaan. Siirtyessäni putsaamaan kavioita huomasin Ellan seisovan pirteänä karsinan ovella.
-Moi Ella! Säkin oot täällä, tervehdin iloisesti samalla kun nostin Kraftin jalkaa ylös.
-Joo, täytyyhän Fabi pappaa käydä hoitamassa, Ella virnisti ja silitti hoitohevoseni otsaa.
-Aina, naurahdin ja siirryin toiseen kavioon.
-Ootko muutes tulossa millekkään tunnille tällä viikolla? Ella kysyi samalla kun leikki Kraftin otsatukalla.
-No siis mullahan on tänään ihan perustunti, mut onks täällä muka jotain ylimääräisiä? Vastasin asettaen samalla uuden kysymyksen.
-Joo, Ainolla on ollut varmaa tylsää, Ella naurahti.
-No täytyykin mennä katsomaan, kyllähän olisi kiva Kraftin kanssa vähän mennä treenailemaan. Vai mitä poika? Vastasin samalla kun aloitin putsaamaan kolmatta kaviota.
-Kiva juttu. Mut nyt mun täytyy mennä katsoon Fabiania, Ella huikkasi ja lähti pois.

Putsasin vielä Kraftin viimeisen kavion, jonka jälkeen sukaisin hevosen vielä nopeasti pölyharjalla. Sen jälkeen olin tyytyväinen saavutukseeni ja laitoin Kraftille riimun päähän, sillä ajattelin mennä taluttamaan sitä pihalle. Krafti käveli nätisti vierelläni ja treenasimme maastakäsin harjoituksia. Pysähdyin ja oletin hevosenkin pysähtyvän. Alussa Krafti jatkoi ohitseni ja pysähtyi vasta kun oli jo mennyt melkein ohitseni, mutta seuraavilla kerroilla pysähtyi nätisti viereeni. Sen jälkeen pyysin Kraftia vielä peruuttamaan pyynnöstä ja kun tämäkin alkoi sujua, jatkoimme tavallisesti kävelyä. Aina välillä kuitenkin testailin hevosen muistia pysähtymällä tai pyytämällä sitä peruuttamaan. Nämä kuitenkin sujuivat todella hyvin, eikä mitään sen kummempaa tarvinnut alkaa tekemään.

Kun palasimme tallille, harjasin Kraftin vielä nopeasti parilla harjalla ja putsasin sen kaviot, jonka jälkeen menin ilmoittautumaan huomiselle ja lauantain tunneille. Olin innoissani huomisen puomitunnista ja vielä enemmän lauantain estetunnista. Sen jälkeen meninkin valmistautumaan omalle ratsastustunnilleni, jonka jälkeen rapsuttelin vielä hetken Kraftia.

Kutsuttiin viime viikolla kunnan huoltomiehet paikalle, kun lunta alkoi olla sen verran reippaasti tallin ja maneesin katolla. Parempi kolata ne sieltä alas, kun odottaa kuka hevosista saa ikimuistoisen lumipesun.. :) Voin vaan kuvitella millainen rumba siitä olisi tullut, kun tallilaiset olisivat saaneet kuunnella lumivyöryä tallin katolta.

Toivottavasti ehditte tällä viikolla lisätunneille, niin pääsette esittelemään yhteistyötänne myös selästä käsin! Krafti on ollut varsin toivottu hevonen jatkokurssin maastotunneille - liekö kiinnostavampaa uusi hevonen vai sen tasainen luonne. Maasta käsin treenaaminen kuulosti hyvältä, pientä ja sopivaa ajanvietettä rennolle kävelylenkille. Pysyy ruuna virkeänä :)

24.1.2010 - Hoitotarina
Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka oisit mun. Ei enää yhtään äidinkieltä! Läpsäytin äidinkielen kirjan kiinni ja otin kännykkäni taskusta. Kello oli vartin yli kymmenen sunnuntaiaamuna. Jos olisin todella innokas, lukisin vielä biologian ja historian koealueet, mutta koska en ollut innokas, vaihdoin vaatteet ja etsin mautoni avaimet. Mopoautoni pakkasmittari näytti miinus kahtakymmentä! Hui! Ajoin tuttua reittiä Golden Horsen pihaan ja tallustin sisälle talliin.

Tallissa Iida ja Sinna tervehtivät minua ja kysyivät, josko haluaisin lähteä heidän kanssaan auraamaan ihan käsipelillä tallinpihaa. Suostuin sillä en keksinyt mitään muutakaan järkevää tekemistä tähän ensi alkuun, ja oli aina mukava auttaa muita. Auraaminen oli rankkaa, mutta mukavaa hyvästä seurasta johtuen. Ja reilun puolentunnin jälkeen olimme saaneet tallin pihan, parkkialueen ja tarhoihin vievät reitit aurattua. Kiitokseksi Iida ja Sinna pyysivät minua toimistoon kahville.

Kahvituokion jälkeen menin Kraftin luokse. Ruuna hörähti saapuessani sen luokse ja aloin harjaamaan sen karvaa. Lähes tunnin harjauksen tuloksena karsinassa seisoi puhdas hevonen, joka oli puhtia ja energiaa täynnä. Menin ulos pesemään hoitohevoseni harjat lunta apuna käyttäen. Se oli helppoa ja nopeaa, ja tuloksena vieläpä tuli puhdasta jälkeä. Viime harjojenpesustakin oli jo kuitenkin sen verran aikaa. Vein kosteat harjat kuivaushuoneeseen, josta otin myös Kraftin jo kuivuneen riimun matkaani Kraftin karsinan ovelle.

Pikku hiljaa tallille ilmestyi punaposkisia hoitajia. Menimme yhdessä hoitajien huoneeseen suunnittelemaan mitä tekisimme tänään. Tallinpiha oli aurattu, hevosilla oli vapaa(mpi)päivä, useat olivat pesseet hoitohevostensa varusteet viimepäivinä, mitä nyt sitä sitten keksimään, kunnes joku ehdotti tallin suursiivousta. Vaikka sellaisestakaan ei ollut hirveästi aikaa, talliin olisi kuitenkin kertynyt jo jonkin verran siivottavaa. Joten päätimme, että jokainen saisi hoitaa hoitsunsa nyt ensimmäiseksi ja puolentoista tunnin kuluttua tapaisimme jälleen hoitajien huoneessa. Koska olin puunannut jo Kraftin, pessyt sen harjat ja varusteet ym. ei minulla oikeastaan ollut kauheasti mitään tehtävää, joten siirsin ruunan viereiseen karsinaan ja aloin pesemään sen karsinan seiniä. Sain tunnissa pestyä jokaisen seinän, juomakipon, ruokakipon ym. ja minulla jäi aikaa vielä puolituntia tyhjentää karsinasta kaikki kuivikkeet ja tuoda täysin uudet tilalle. Epäilyistäni huolimatta, ehdin puole
ssa tunnissa tekemään tämän ja sain ruunan siirrettyä takaisin putipuhtaaseen karsinaansa. Krafti haisteli karsinansa seiniä ja pyörähteli karsinassaan levitellen kuivikkeita nurkkiin. Minun täytyi kuitenkin mennä hoitajien huoneeseen, jossa jo osa hoitajista odottelikin viimeisiä.

Kun kaikki paikalla olevat hoitajat olivat saapuneet, teimme työnjaon. Näin työt sujuisivat nopeiten ja jokaisella olisi jotain tehtävää. Itse sain työalueekseni varustehuoneen ja pesuhuoneen Migdin ja Julian kanssa. Teimme kolmistaan vielä omat työnjakomme, jossa sain hommakseni siivota itse varustehuoneen. Migdi ja Julia sen sijaan siivoaisivat pesuhuoneen ja tulisivat sen jälkeen auttamaan minua.

Aloitin hevosten loimitelineistä ja revin jokaisen loimen pois lattialle kasaan. Tämän jälkeen putsasin telineet ja laittelin loimet takaisin siististi omille paikoille. Sitten siirryin putsaamaa seiniin tulleita likajälkiä. Kun seinätkin oli saatu pestyä pesin vielä lattiat mopilla. Sen jälkeen mietimme vielä Julian ja Migdin kanssa mitä voisimme vielä pestä. Pääsimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei näin talvella oikein pystynyt ikkunoista pesemään, jotka olivat ainoat ei niin puhtaat varuste ja pesuhuoneessa.

Menimmekin katsomaan kuinka muilla sujui ja huomasimmekin monen olevan jo valmis. Menimme kaikki yhdessä tarkastamaan jälkiämme ja ylpeinä totesimme kaiken olevan puhdasta. Kun muut hoitajat menivät vintille juomaan kaakaota ja kahvia, lähdin itse kotiin, koska olin luvannut mennä käymään kaverillani vielä tänään. Ennen lähtöäni menin kuitenkin vielä hyvästelemään Kraftin.

Viime talvina on riittänyt että hiekottaa tallipihaa, tänä vuonna olemme joutuneet ahkerasti kolaamaan tallipihaa puhtaaksi. Ja lunta vain tulee lisää! Täytyy varmaan palkata hoitajat rakentamaan takapihalle iso lumilinna, että lumet saadaan jonnekin käyttöön :)

23.1.2010 - Hoitotarina
Lunta satoi taivaalta kun ajoin mopoautoni Golden Horsen pihaan parkkiin. Taas pitkästä aikaa tallilla. Minulla olikin jo todella ikävä hevosia, varsinkin uutta rakkauttani Kraftia. Golden Horsen pihalle oli satanut jo jonkin verran utta lunta viime auraus kerrasta, jonka takia rämmin sisälle talliin.

Hevoset nostelivat päitään heinäkasoista kävellessäni käytävällä. Tervehdin hoitajia, jotka puunasivat hoitohevosiian posket punaisina ja suunnittelivat tulevia maastoretkiä keskenään. Astelin Kraftin karsinalle ja hymyilin huomatessani, kuinka ruuna laittoi korvansa eteen hörölle. Rapsutin sitä otsaharjan alta ja annoin sille pusun. "Olet niin suloinen, mulla on ollut ikävä sua," kuiskin ruunalle samalla kun tunkeuduin sen karsinaan pölyharjan kanssa.

Ruuna seisoskeli näisti paikoillaan harjatessan sen pölyistä karvaa. "Olethan ollut kiltti poika?" kyselin ruunalta, joka vain sesoa mällötti paikallaan.
-Moi Vegasi! Mitä kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaan! Sohvi kiirehti karsinan ovelle.
-Moi, ihan hyvää. Oon ollut vaan kipeenä ja sit oon yrittänyt lukea läksyjä, niin en oo ehtinyt tuleen tallille, vastasin iloisesti.
-Niinpä, ootko menossa sille palkkiotunnille? Sohvi jatko innokkaasti kyselyään.
-Mille? Onko täällä sellanenkin tulossa? Kysyin innostuneena.
-Joo. Helmikuun ekana päivänä, Sohvi vastasi iloisesti.
-Ööh.. En mä tie vielä, mutta kyllä mä meilellään tulen jos mä pystyn toteuttaan ne vaatimukset, sanoin iloisena ja siirryin puhdistamaan hoitohevoseni kavioita.
-Tuutko muuten mun kanssa maastoon? Tai siis mä ajattelin mennä talutteleen Eeviä ja olis kivaa mennä kaverin kanssa. Petra-Sofia ja Chendakin olis tulossa, Sohvi kysyi anova katse silmissään.
-No voinhan mä tulla, vai mitä poika? Vastasin ja taputin ruunaa kaulalle.

Harjattuani Krafti ja selvitettyä sen harja ja häntä menin katsomaan minne Sohvi oli hävinnyt. Löysin tytön hoitjien huoneesta muiden hoitajien luota. Moikkasin kaikkia yhteisesti ja istuuduin muiden hoitajien tehtyä tilaa sohvalle.
-Eiköhän kohta mennä? Chenda kysyi ja katsoi kaikkia.
-Joo mennään ennenkuin pimee tulee! joku hoitajista huudahti ja nousimme kaikki ylös.
Ilmeisesti maastoretkelle tulisi siis lähes kaikki tallin hoitajat mukaan. Siitä tulisi tosi hauskaa!

Menimme kukin oman hoitohevosen luokse ja laitoimme niille suitsia, joista olimme ottaneet ohjat pois. Sillä se olisi kaikkein turvallisinta, mikäli joku hevosista säikähtäisi. kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaasta ja vedin sen pään toisesta renkaasta, jotta en satuttaisi Kraftia jos minun täytyis tiukentaa jossain vaiheessa otetta. Jonossa talutimme hevoset tallin pihalle ja menimme jonkin näköiseen jonoon, josta tulikin mukavan pitkä. Itse Kraftin kanssa olin melko etupäässä Chendan ja Saran välissä.

Hevoset kävelivät innokkaasti ja välillä joku pysähtyi katselemaan jotain metsän siimeksessä. Se ei kuitenkaan haitannut ketään, sillä kukaan hevosista ei ollut vielä keksinyt mitään typerämpää. Krafti käveli reippaasti ja jouduin välillä juoksemaan sen rinnalla, mikä ei ollut mitenkään vaivatonta todella syvässä lumihangessa. Päästyämme pellolle, jossa usein laukkasimme letkan takaa kuului kiljahdus ja äkkiä pieni rautias poni laukkasi ilman taluttajaa jonon ohitse. Tämä villitsi tietenkin muitakin hevosia ja jonossa syntyi hälinää. Myös Krafti alkoi steppamaan halutessaan lähteä myös juoksemaan, mutta sain ruunn pideltyä ainakin vielä toistaiseksi melko hyvin. Ruuna kuitenkin riuhtaisi äkkiä itsensä sivulle ja kaaduin suoraan mahalleni lumihankeen, mutten päästänyt narusta irti. Krafti seisahtui ja jäi tuijottamaan minua hölmistyneenä. Aivan kuin kysyäkseen, miksi makasin puolimetrisessä lumihangessa. Myös Sara nauroi takanani minulle. Nousin ylös ja taputin Kraftia kosa se seisoi edelleen hievahtamatta. Hevoset rauhoittuiat pikku hiljaa ja pian Venlan hoitaja tuli pirteän pikkuponin kanssa takaisin.
-Miten tälläinen pieni poni pystyy jouksemaan näin syvässä lumihangessa? Annika ihmetteli ja nauroimme tytölle, joka tlautti puuskuttaen ponia. Jatkoimme lenkkiä rauhallisesti kävellen ja pienemmät ponit olivat muutenkin jo rauhoittuneet, eivätkä jaksanet enää jyrätä, vaikka niistä olikin todella huvittaa olla muiden hevosten kanssa lenkillä maastossa.

Hetken kuluttua käännyimme takaisin tallille ja taputin uudelleen hoitohevostani, jonka askel oli myös rauhoittunut jo vähän. Jonon takana joku nauroi jollekin ja joku haaveili kuumasta kaakaosta. Tästä saimme Chendan kanssa idean ja päätimme, että päästyämme tallille ja hoidettuamme hevoset tarjoaisimme matkalaisille kuumat kaakaot. Saavuimme tallille ja talutin Kraftin tämän omaan karsinaan, jossa pölyharjalla sukaisin nopeasti hevosen ja heitin sen päälle feeceloimen, sillä ruuna oli hieman kostea. Sen jälkeen menin Chendan kanssa keittämään kuumaavettä ja etsimään kaakaojauhetta. Hetken kuluttua kaakao oli valmista ja kutsuimme muita hoitajia kaakao tuokiolle, jossa kerroimme mitä kaikkea toivomm tältä vuodelta. Monien toivomus, joka kuului myös omaan toivomuslistaan olikin hauskoja hoitohetkiä ja yhteisiä tapahtumia, joissa suurinosa hoitajista olisi. Sovimmekin, että ottaisimme pian uudestaan tämän päivän tyyppisen maastoretken, mutta selästä käsin.

Kun kaakaot oli juotu, osa hoitajista lähti väsyneenä kotiin, mutta itse menin pesemään Kraftin varusteita. Pestyäni ruunan liakiset suitset ja satulan ja vaihdettuani sille puhtaan satulahuovan pesin vielä sen riimun. Kerroin Sinnalle, että ruunan riimu oli kuivumassa, jotta he tietäisivät sitten, mistä sitä etsiä.

Sen jälkeen lähdin kotiin ja sain mopoautooni myös Juulian hänen kotiin saatettavaksi, koska tyttö asui matkan varrella. Todella ihana tallipäivä!

Tulkaa ihmeessä mukaan palkkiotunnille, Kraftikin pääsee ulkoilemaan kunnolla kavereiden kanssa :) Saamme tosin varustaa ruunan loimikasalla, jos pakkaset pysyvät samanlaisina. Lumihangessa kävely hevosen kanssa on todellista liikuntaa, varsinkin Krafti osaa harppoa reippaasti talvi-ilmassa. Reissunne kuulosti kivalta, yhdessä on takuulla kivempi käydä ulkoilemassa!

Venla päätti irrotella, mutta Krafti pysyi nätisti paikallaan - hienoa! Luottamusta, siitähän tässä on kyse :) Retken kruunasi kaakaohetki, voiko sitä tallipäivältä enempää toivoakaan! Pyrin parhaani mukaan järjestämään tallilla yhteistä toimintaa tänä vuonna, jotta toiveenne toteutuvat.

3.12.2009 - Hoitotarina
Mopoautoni radiosta kuului tuttuja joululauluja ja hyräilin niiden mukana. Lunta tihrutti hiljalleen taivaalta, samalla kun ilta hämärtyi. Saavuin Golden Horsen pihaan ja huomasin tallin nurkalle ilmestyneen jouluiset tallilyhdyt. Tallin nurmelle, joka oli nyt kylläkin jo syvän lumenpeitossa, oli myöskin laitettu heinäseipään varaan kauralyhde linnuille. Puna ja keltarintaisia lintuja lenteli lyhteen ympärillä ja tarhassa olevat hevoset katselivat niiden touhuja rauhallisesti.

Pysäköin kulkuvälineeni siististi alueelle, jota kutsuttiin parkkipaikaksi ja otin autosta mukaani kaksi laatikollista tänään leipomiani pipareita. Tallissa tuoksui hevoselle. Joku hoitajista lakaisi käytävää, samalla kun toinen ripusteli kuusen oksia hoitsunsa karsinan eteen koristeeksi. Itsekin olin ajatellut tänään hakea metsästä havuja ja laitella niitä nätisti Kraftin karsinalle. Ensiksi kuitenkin kiikutin toisen piparilaatikon toimistoon Ainon, Sinnan ja Iidan syötäväksi ja toisen hoitajienhuoneen pöydälle meidän hoitajien naposteltaviksi.

Krafti seisoi tavalliseen tapaan karsinassaan, saapuessani tervehtimään sitä. Halasin ruunaa kaulalle ja annoin sille porkkananpalan taskustani. Harjasin hevosen nopeasti, koska sillä oli ratsastettu jo tänään, joten se oli aivan puhdas. Harjauksen jälkeen hain sakset ja menin pimeään metsään hakemaan havuja. Tullessani takaisin kuusenoksien kanssa Krafti hörähti tyytyväisesti ja heitin yhden oksista sille karsinaan. Arabi alkoi hetimmiten syödä oksaa tyytyväisenä. Kiinnitin loput oksat nätisti hevosen karsinan oveen ja loppusilaukseksi laitoin vielä mukaan paripiparia. Lopputulos näytti todella kauniilta ja jouluiselta mielestäni. Myös Krafti näytti aluksi iloiselta, mutta huomatessaan, ettei yltänyt syömään herkkuja alkoi murjottaa karsinassaan.

Ikävä kyllä, jouduin kuitenkin lähtemään tallilta, ja annoin hevoselle vielä hyvästelyt ja porkkananpalan ja lupasin tulla katsomaan Kraftia heti kun ehtisin ja viipyisin tietenkin pidemmän ajan.

Talliympäristö on aina niin ihana jouluisena, on paljon kivempi talsia aamun pimeinä tunteina töihin, kun vastassa on lyhtyjä ja valoja :) Onneksi Iida ja Sinna pitävät huolta siitä, etten koristele jokaista hevostakin erikseen... Kiitos paljon jouuherkuista! Niillä jaksoi taas puurtaa täysillä puhtaita karsinoita hevosille. Mukava hoitotarina, tässä oli kivaa jouluhenkeä ja valmistautumista tulevaan lomaan ja keskitalveen :)

18.11.2009 - Eka kerta Kraftin selässä (ja Ellan kanssa maastossa)
Lunta oli satanut aikaan nähden melko runsaasti ja huomasin, että myös tänään Golden Horsen piha oli aurattu, joka tarkoitti varmasti myös sitä, että kentän pohjaakin oli paranneltu, jottei se muuttuisi kovaksi ja täysin käyttökelvottomaksi.

Sisällä tallissa tuoksui heinä, jota tallissa seisoskelevat hevoset ahnehtivat. Päästyäni melkein Kraftin luokse, Sohvi kiiruhti luokseni ja kertoi uutisen; Taika, Nette ja Venla olivat varsoneet. Yllätyin suuresti, sillä olin itse kokonaan unohtanut, että tällaiset tapaukset olivat odotelleet pyöreiden masujensa kanssa pikku GH-laisia. Tämän takia kiirehdin äkkiä halaamaan Kraftia ja sen suuremmilta tervehdyksiltä lähdin Sohvin perässä katsomaan varsoja. Ihailtuani pieniä tulevaisuuden lupauksia, kävin katsomassa vielä Sohvin ja parin muun hoitajatytön kanssa Pinjaa, Rollea ja Kustia. Pinja oli kasvanut hirveästi viime tapaamiselta ja huomasin tällä olevan Jatan kanssa samoja piirteitä, niin luonteessa kuin ulkonäössäkin. Iloisen kierroksen jälkeen menin katsomaan omaa hoitohevostani, Kraftia.

Krafti höristi korviaan saapuessani sen luokse ja annoin ruunalle porkkanan hyvitykseksi vain pikaisesta alkutervehdyksestä ja siitä, etten ollut päässyt tulemaan tallille vähään aikaan. Ruuna näytti tykkäävän kuitenkin anteeksi pyynnöstäni ja päästi minut harjaamaan itseään. Lähes tunnin harjauksen päätteeksi puhdistin ruunan todella likaiset kaviot, hännän ja harjan. En voinut uskoa, minkä moskan poni oli tällä kelillä saanut kavioihinsa. No, ehkä se oli vaan erityisen lahjakas siinä, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Kun vihdoin olin kuitenkin saanut harjattua ruunani, menin katsomaan tuntilistoja. Yllätyksekseni huomasin, ettei Kraftia oltu merkitty tunneille. Fabin hoitaja Ella tuli myös katselemaan listoja ja menimme yhdessä hoitajien huoneeseen. Juttelimme hetken kaikesta mahdollisesta, kunnes saimme idean lähteä maastoretkelle. Menin kysymään Ainolta luvan ja saatuani sen menimme Ellan kanssa hakemaan ratsujemme varusteita.

Satuloin Kraftin nopeasti, mutta kuitenkin rauhallisesti. Kun olin saanut ruunalle varusteet niskaan, haimme vielä Ellan kanssa heijastimia, jotka myös laitoimme hevosille, jonka jälkeen laitoin kypäräni päähän ja talutin hoitohevoseni pihalle.
Kiristin vyötä jännittyneenä, sillä en ollut ennen ollut Kraftin selässä. Ruuna oli kuitenkin kuulemma mukava maastossa, kunhan sai olla jonon ensimmäisenä. Laskin jalustimet ja pomppasin selkään. Krafti seisoi nätisti hievahtamatta, mutta ollessani kunnolla selässä alkoi katsella uteliaana ympärilleen. Pyysin hevosta eteen ja kiersimme kännissä pitkillä ohjilla Fabin ja Ellan, jonka jälkeen lähdimme rinnakkain pitkin metsäpolkua.

Puolentunnin kävelyn jälkeen keräsimme ohjia ja nostimme hevosilla ravin. Ella kertoi yhteisistä kommelluksistaan Fabin kanssa samalla kun keinahteli hoitohevosensa paljaalla selällä. Krafti ravasi häntä korkealla innokkaasti viuhuen, mutta kuitenkin todella turvallisen tuntuisesti. Voi kuinka rakastuin ruunan askeliin. Siirsimme hevoset takaisin käyntiin polun tullessa kovemmaksi ja liukkaammaksi, mutta ei aikaakaan kun viiletimme jo täyttä laukkaa pitkin peltoa. Krafti painoi vähän kuolaimelle, mutta lopetti tämän heti kun pääsi hieman Fabin edelle. Pelto kuitenkin loppui liian nopeasti ja jouduimme siirtämään hevoset raviin ja kohta taas käyntiin. Päätimme antaa hevosten kävellä loppumatka, sillä kysehän oli ollut rennosta pikku lenkistä, eikä mistään hikireenistä. Krafti rauhoittui nopeasti laukan jälkeen takaisin normaaliksi ja uskalsin antaa sille jälleen täysin pitkät ohjat. Kuuntelin kiinnostuneena Ellan mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja Fabista ja väliin kerroin myös itse jotain tuntemistani hevosista. Saavuttuamme takaisin tallin pihaan laskeuduin selästä ja löysäsin satulavyötä. Nostettuani jalustimet lähdin taluttamaan Kraftia vielä tallin ympäri hetkeksi, Ellan ja Fabin mennessä suoraan talliin.

Riisuttuani hoitsultani kaikki remeleet ikimuistoisen ratsastuslenkin jäljiltä, harjasin sitä vielä hetken. Sen jälkeen vein varusteet takaisin oikeille paikoille ja menimme Ellan kanssa hoitajien huoneeseen kertomaan muille hoitajille reissustamme, jossa oli ollut aivan huippua. Ennen kotiin lähtöäni, kävin vielä suukottamassa Kraftin.

Et ole ainut joka unohti pienet varsat, syksy meni niin vauhdilla, että yhtäkkiä tajusimme tallissa loikoilevan kolme suloista varsaa! Nyt vain odotellaan että nuo pallerot kasvavat isoimmiksi ja pääsemme suunnittelemaan niiden tulevaisuutta :) Laukkaaminen lumisella pellolla - kaverin kanssa - on kyllä aina yhtä mukavaa. Kraftikin näytti käyttäytyvän hyvin. Teillä sujuu todella hyvin, ruuna näyttää niin tyytyväiseltä kanssasi!

3.11.2009 - Ensilumi ja "Kraftailua"
Katselin hoitajien huoneen ikkunasta pihamaalle. Taivaalta tipahteli hentoja valkoisia höyheniä, lumihiutaleita. Ensimmäiset hiutaleet sulivat viileään maahan, mutta pikku hiljaa maa alkoi vaalentua. Ensilumi oli saapunut.

Kraftin korvat kääntyivät eteenpäin kävellessäni kohti jo tutuksi tullutta karsinaa. Ruuna katseli minua tutkivasti tummilla timantteja muistuttavilla silmillään ja sai minut tuntemaan hyvää oloa pitkästä aikaan. Krafti muistutti jonkin verran hevosta, joka oli ollut minulle ylläpidossa viime kesän. Alffan kanssa olin kiertänyt aluetason kilpailuja satunnaisella menestyksellä, mutta en ollut saanut hevoseen kuitenkaan suurempaa kontaktia, joka oli ollut muun muassa minun ja Jatan välillä. Vaikka Alffa olikin toiminut ratsastaessa todella hyvin, ei meillä ollut ollut koskaan sen suurempaa ystävyyssuhdetta. Ehkä se olikin suurin syy siihen, miksen halunnut jatkaa ruunan vuoraamista ensikaudelle.

Krafti hörähti kaivaessani taskustani porkkanan palan. Tiputin maukkaan yllätyksen ruunan ruokakippoon, josta Krafti sen hätäisesti mutusti. "Saas nähdä joudutko tänään töihin", kuiskasin hevoselle samalla kun aloin harjailemaan sen ohutta karvaa. Harjasin Kraftia pitkillä rauhallisilla vedoilla, kunnes karva alkoi kiiltää nätisti. Puhdistin kaviot ja selvitin ruunan hännän ja harjan, taas samalla menestyksellä. Ruuna sohi takajaloillaan ilmaa, muttei kuitenkaan varsinaisesti potkinut.

Juuri kun olin saanut timanttini puunattua, Aino toi päivän tuntilistan ilmoitustaululle. Suljin karsinan oven ja kävelin katsomaan listaa. Yllätykseni huomasin Kraftin menevän illan viimeiselle tunnille. Vihdoinkin saisin satuloida hevosen, mikäli ratsasta ei itse tätä kunniaa haluaisi ottaa vastaan. Koska en keksinyt muuta tehtävää nyt heti, tallustin katsomaan ex-hoitsuani Jattaa. Tamma höristi korviaan nähdessään minut ja suukotin sen otsaa. "olet sinäkin vaan niin söpö", puhelin tammalle samalla kun rapsutin sitä harjan alta. Lähtiessäni pois karsinalta Jatan nykyinen hoitaja Kesäfani kipitti paikalle harjaämpärin kanssa. Tervehdin hoitajaa ystävällisesti ja lähdin katsomaan myös yhtä vanhoista hoidokeistani, nimittäin Teriä. Vanha rouva luimisteli karsinassaan äkäisen näköisenä, mutta tuli kuitenkin ovelle tervehtimään minua. Islanninhevosen karvapeitteeseen oli ilmestynyt harmaita karvoja, jotka näyttivät todella söpöiltä muuten tumman vanhuksen värityksessä. Kun kaikki vanhat hoitohevoset oli käyty katsomassa, menin hoitajien huoneeseen. Sohvi näytti istuvan ja lukevan vanhaa Hippos-lehteä keskittyneenä. Huomatessaan minut tyttö moikkasi minua iloisesti. Tutustuimme Sohvin kanssa pienessä ajassa melko hyvin ja sovimme menevämme joskus yhteiselle talviselle maastoratsastuksessa mahdollisesti ilmansatulaa.

Hetken kuluttua Sohvin piti kuitenkin lähteä hoitamaan hoitohevostaan Eeviä ja menin itsekin katsomaan Kraftia. Koska Krafti näytti olevan oikein hyvässä kunnossa, päätin auttaa erästä alkeiskurssilaista Vinsan satuloinnissa. Kun Vinsalla oli kaikki vermeet niskassa, menin auttamaan ratsastajaa myös kentälle. Saatuani tytön turvallisesti selkään istuin katsomaan kentän laidalla olevalle tukille tuntia, jonka Aino piti. Tunnin jälkeen autoin samaista tyttöä riisumaan Vinsan pois, jonka jälkeen menin katsomaan helppo C tasoisen ryhmän tuntia.

Katseltuani tunteja ja autettuani muutamia ratsastajia hevosten laitossa ja riisunnassa, oli aika mennä laittamaan Kraftia kuntoon. Odottelin hoitohevoseni karsinan luona arabi ratsastajaa, mutta koska ketään ei näkynyt tulevan ja kello näytti olevan jo kymmentä vaille, menin hakemaan itse ruunan varusteet. Palatessani karsinan luona ei edelleenkään näyttänyt olevan ketään, joten laitoin Kraftin itse valmiiksi. Hevonen antoi satuloida ja suitsia itsensä todella hyvin, paljon helpommin kuin Jatta oli antanut alussa. Kun ruunalla oli varusteet päällä odottelimme karsinassa vielä hetken, mutta koska ketään ei näyttänyt tulevan ja kello oli jo yli tasan, aloin riisumaan hevosta. Krafti näytti hieman hölmistyneeltä, sillä olin laittanut varusteet seisonut karsinan ovella ruunan kanssa kymmenen minuuttia ja otin varusteet nyt pois. Vietyäni varusteet takaisin varustehuoneeseen, harjasin Kraftin vielä nopeasti, jonka jälkeen hain hoitajien huoneesta tavarani ja kiirehdin mopoautooni. Lunta olikin jo satanut sen verran, ettei pyörällä olisi enää kovin hyvin päässytkään eteenpäin.

Ensilumi on aina niin mystistä seurattavaa, ja onneksi nuo pienet hippuset jäivät maahan parin lisäsateen jälkeen :) Harmillista että Kraftin ratsastaja ei päässyt tulemaan. Ruuna on toiminut hyvin tunneilla ja näyttää sopeutuvan porukkaan vähitellen paremmin. Kevätkaudella sitten katsotaan miten arabin kyvyt sopivat este- ja maastotunneille! Vietit pitkän päivän tallilla ja ehdit tehdä monenlaista - vanhoja heppakavereita unohtamatta :)

2.11.2009 - Pimenevää rakkautta
Krafti seisoi karsinassaan katsellen käytävälle. Korvat lorpsuivat sivuille ja ruunan silmät olivat puoliummessa. Jonkun kävellessä ohitse se kuitenkin avasi silmiään ja saattoi jopa kurottaa päätään kulkijaa päin makupalojen toivossa.

"Hei kulta pieni", sanoin saapuessani karsinalle. Krafti avasi silmänsä ja ruunan korvat kääntyivät eteenpäin. Rapsutin hevosen otsaa otsaharjan alta ja hevonen hinkasi päätään mahaani. "Sinun ei tarvitse mennä tänäänkään tunnille, joten Aino on varmaan ratsastanut sinulla aamulla," puhelin ja rapsutin hevosen otsaa. Krafti nautti saamastaan huomiosta yhtä paljon kuin Jattakin, ehkä jopa enemmän.

Laitoin hoitohevoselleni riimun päähän ja etsin Ainon toimistosta. Kysyin tallin omistajalta, olisiko tällä lainata minulle ja Kraftille minkään näköisiä heijastimia, jotta voisimme mennä kävelylle kunnon teitä pitkin, joilla ei kuitenkaan pitäisi liikkua autoja, mutta joilla joskus harvoin joku mökkiläinen liikuskeli autollaan. Nainen etsi Kraftille jostain jalkaheijastimet, sekä häntäheijastimet ja minulle pari roikkuvaa perus heijastinta. Aluksi Kraftia ihmetytti mitä ihmeen keltaisia "tarranauhoja" tämän jalkoihin tungin, muttei tehnyt mitään suurempaa mielen osoitusta. Heijastimet jaloissa tuntui enemmänkin mielenkiintoisilta, kuin pelottavilta tai epämukavilta. Häntäheijastin oli taas pelottavampi juttu, mutta sekään ei loppujen lopuksi näyttänyt kovin paljoa haittaavan.

Krafti kulki nätisti vierelläni kävellessämme leveähköä metsätietä pitkin. Välillä ruuna pysähtyi ja nosti päänsä korkealle ja kuunteli. Tunne, joka minut tällöin valtasi oli aivan sanoin kuvaamattoman hyvä. Vierelläni oli jälleen hevonen, jota voisin rakastaa.

Ruuna pysähtyi jälleen pelon reunalla ja vilkuili kauemmas pellon ylitse. Kurkatessani itse samaan suuntaan näin kolme peuraa, jotka katselivat meitä. Krafti päästi ilmaa sieraimistaan ja jännittyi. "Katso kuinka kauniita ne ovat Krafti", sanoin ruunalle ja ruuna vilkaisi minua äkillisesti. "Näin pimeällä voi nähdä kaikenlaista mielenkiintoista", jatkoin. Pian peurat kuitenkin loikkivat metsään ja Krafti jäi katsomaan niiden perään. Hetken kuluttua ruuna käänsi päänsä minua kohti ja hinkasi jälleen otsaansa olkapäätäni vasten. Ruunan lopetettua halasin sitä kaulalle ja kerroin, kuinka tärkeäksi se oli jo näin lyhyessä ajassa minulle tullut.

Palattuamme tallille harjasin Kraftia lähes tunnin. Ruuna seisoi todella kiltisti paikallaan niin kuin yleensäkin ja nautti toimenpiteistä. Selvittäessäni häntää se kuitenkin, niin kuin oli tehnyt alusta asti ja nosteli takajalkojaan, mutta laski ne aina kun toruin sitä. Harjauksen jälkeen toin sille puolisylillistä heinää Iidan luvalla ja menin pesemään sen riimua.

Nappasin korista, jossa oli monia erilaisia saippuoita pullon, jonka etiketin päälle oli Sinnan käsialalla tuherrettu 'Yleissaippua mm. riimujen pesua varten'. Kaadoin puolillaan olevasta pullosta riimun päälle pesuainetta ja harjasin varusteiden mm. riimujen pesua varten tarkoitetulla kovalla harjalla riimua. Ruskea likainen saippuavesi valui viemäriin ja pikku hiljaa riimu alkoi näyttää puhtaalta. Huuhtelin sen huolella ja vein kuivumaan telineeseen.  Ilmoitin lattiaa lakaisevalle Sinnalle, että Kraftin riimu oli kuivumassa, jos he sitä tarvitsivat. Sinna nyökkäsi ja jatkoi lakaisua.

Päätin itsekin hakea luudan, jolla lakaisin käytävää, jossa myös Krafti asui. Lakaistuani käytävän autoin erästä naista riisumaan Romeon tämän tunnin jälkeen, sillä naisella oli kuulemma kiire. Romeo oli hikinen, joten hain sille kuivatusloimen päälle, jonka otin puolentunnin kuluttua pois ruuna kuivuttua. Ennen kotiin lähtöäni kävin vielä tervehtimässä Kraftia.

Onneksi Krafti ei itse tajua, että heijastimet kiiltävät pimessä. Voi sitä ihmettelyä, jos hevoset ymmärtäisivät.. :) Mukava kuulla että olette tutustuneet hyvin toisiinne ja tallilla olo hoitotehtävien parissa maistuu jälleen. Harmillista, ettet päässyt Jatan hoitajaksi, mutta Krafti ei näytä jäävän sen huonommaksi kaveriksi. Tarinoissasi on edelleen ihanaa tallihenkeä ja uniikkia kerrontaa pienistäkin asioista - hyvin siis sujuu :)

1.11.2009 - Hoitotarina
Hyppäsin iloisesti mopoautostani parkkeerattuani sen parkkipaikaksi tarkoitetulle alueelle. Kävellessäni talliin, huomasin Kraftin olevan ulkona ja lähdin suoraan hakemaan hoitohevostani sieltä. Ruuna ravasi todella upein askelin portille, samalla kun availin itse porttia. Otin ruunan kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Krafti löntysti nätisti vierelläni ja taputin ruunan kaulaa. "Olet niin suloinen", sanoin sille samalla kun päästin sen irti karsinassaan. Hain hoitohevoseni harjaämpärin, josta valitsin sopivan harjan riisuttuani hevoselta loimen. Krafti natusteli hätäisenä heiniään harjatessani sen ohutta karvaa. Harjattuani sen, siistin hevosen ohuehkon harjan ja hännän ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen vein harjat takaisin ja menin varustehuoneeseen satulasaippuan, sienen ja vettä täynnä olevan kuupan kanssa. Varustehuoneesta kaivoin itselleni puhtaan pyyhkeen ja aloin pesemään Kraftin varusteita.

Aluksi purin suitset osiin, jonka jälkeen pesin kaikki osat yksitellen huolella. Sitten kokosin suitset ja laitoin ne takaisin Kraftin suitsi telineeseen. Lopuksi pesin vielä satulan ja koska satulahuopa oli likainen vaihdoin sen puhtaaseen. Noin tunnin kestäneen pesu rumban jälkeen menin katsomaan Ainon tuomaa tunti-listaa ja ilokseni huomasin, ettei Kraftia oltu merkitty tunneille, joten päätin mennä taluttamaan ruunaa pihalle.

Krafti höristi korviaan tullessani sen karsinan lähelle ja suukotin hevosta turvalle samalla kun laitoin sille riimun päähän. Tämän jälkeen avasin karsinan oven kunnolla auki ja lähdin taluttamaan hoitohevostani pihalle. Ilta oli jo alkanut pimenemään ja heijastimille olisi ollut käyttöä, mutta koska sellaisia ei ollut nyt saatavilla, päätin lähteä taluttamaan hevosta metsään, jossa ei vahingossakaan liikkunut autoja.

Krafti käveli kiltisti vierelläni, mutta päässeessämme kauemmas ruuna askel alkoi hieman kiihtyä ja korvat osoittivat suoraan eteenpäin. Puhuin koko ajan hevoselle, joka tarkkaili kiinnostuneena ympäristöä. Pimeällä kaikki näytti niin erilaiselta, varsinkin metsässä. Käveltyämme puolituntia eteenpäin käännyimme ja kävelimme takaisin tallille. Tähän suuntaan matka joutui vielä joutuisammin ja välillä minulla oli jopa vaikeuksia pidellä retkestä innostunutta herrasmiestä, jolla ei ollut kuulemma tapana taluttaessa kiirehtiä. No, olihan tämä ollut virkistävää. Päästessämme kuitenkin takaisin tallin pihaan ruuna rauhoittui ja kehuin sitä todella paljon.

Vielä ennen lähtöäni harjasin hoitohevosen pikaisesti ja toivotin sille hyvän yön tervehdykset.

Saa nähdä yleistyvätkö mopoautot tallilla, nyt niitä ei ole montaa vielä parkkipaikalla näkynyt. Kätevä kulkuväline kyllä :) Tuttua pesurumbaa varusteille ja mukavaa puuhailua Kraftin kanssa - ruuna vaikutti rennolta ja luottavaiselta tänään. Kokenut hoitaja saa selvästi uudenkin hoitohevosen kotiutumaan! Heijastimia löytyy satulahuoneen laatikostosta, muistaakseni toiseksi ylin laatikko pitää sisällään niin hevosille kuin ihmisillekin sopivia tarraheijastimia :)

26.10.2009 - Hoitotarina
Olin käynyt noin viikko sitten minulle todella rakkaassa tallissa, Golden Horsessa. Entinen hoitohevoseni Kullan Jazz-Trio, eli Jatta oli saanut uuden hoitajan, jonka kanssa ponilla oli ollut todella mukavaa. Käynnillä kuitenkin vanhat muistot palasivat mieleeni ja hinku ruveta taas hoitamaan kävi suureksi. Ja Aino pitikin esitellä minulle tallin uusin tulokas arabiruuna GH's Craftman, jota kuulemma kutsuttiin Kraftiksi.  Tietenkin ihastuin tähän sen verran, että lupauduin tulemaan muutaman päivän päästä uudestaan katsomaan ruuna, jospa meillä synkkaisi.

Nyt sitten tallustelin kohti Golden Horsea. Mielessäni pyöri ajatus siitä, että puolitoistametrinen arabiruuna voisi olla uusi elämäni, Jatta kun oli pois laskuista. Pian tallin tuttu harja näkyi ja pidensin askeltani. Eikä aikaakaan kun seisoin tallin pihassa.

Huomasin Ainon tuovan Sinnan kanssa hevosia tarhasta. Joukossa näytti olevan myös Krafti, joten jäin norkoilemaan tallin pihaan, kunnes Kraftia taluttava Sinna saapui hevosen kanssa pihaan.
- Haluatkos ottaa tämän kaverin ja viedä sen talliin, niin pääsen hakemaan seuraavia karvakorvia? Sinna kysyi iloisesti ja ojensi narun minulle ennen kuin ehdin vastata mitään. Krafti pysähtyi ylväästi eteeni ja katseli minua tutkivasti tummilla silmillään. Hymyilin. Taputin ruunaa kaulalle ja lähdin taluttamaan rauhallisen oloista hevosta talliin Ainon perässä. Muistin hyvin Kraftin paikan edellis kerrasta, jolloin Aino oli ruunan minulle ylpeänä esitellyt, joten pääsimme sujuvasti oikeaan karsinaan.

Päästin ruunan irti karsinassa ja katsoin kuinka hevonen pyörähti ympäri ja jäi napostelemaan kiireisesti heiniään. Katselin hetken ruunan touhuja, kunnes aloitin riisumaan hevosen loimea. Jalkalenkkejä irrotellessani Krafti kuitenkin nosti takajalkaansa uhkaavasti ja pamautti karsinansa takaseinää. Toruin hevosta, mutten sen suuremmin välittänyt hevosen isottelusta. Loimen ollessa pois hevosen päältä, viikkasin sen nätisti ja asettelin paikoilleen karsinan ovessa olevaan loimitelineeseen, jonka jälkeen hain harjapakin, josta valitsin mieluisan harjan jo melko puhtaan hevosen puhdistamiseen. Vajaan puolen tunnin harjauksen päätteeksi puhdistin kaviot ja selvitin hevosen hännän, josta ruuna ei näyttänyt likemmin pitävän, kuten ei kuulemma myöskään vedestä.

Harjauksen jälkeen Aino tuli kyselemään, olisinko kiinnostunut hevosen hoitamisesta ja pakkohan siihen oli "kyllä" vastata, sillä ruuna oli osoittanut olevansa oikein lutuinen paketti. Ainakin toistaiseksi. (: Kun nimeni oli kirjattu hoitajalistaan, menin vielä viemään Kraftille porkkanan palan, ihan vain näin ensimmäisen yhteisen päivämme kunniaksi, jonka jälkeen lähdin kävelemään sateisessa säässä kotia kohti.

Onneksi Jattaa saa aina käydä rapsuttelemassa, ja tammaan törmää toki myös hoitajansa kera tallilla sekä erilaisissa tapahtumissa :) Krafti on aika uusi myös hoitohommissa ja isottelee epävarmana uusille ihmisille, onhan tallikin vielä suht uusi paikka sille. Toivottavasti oma hoitaja auttaa ruunaa kotiutumaan vielä paremmin! Tervetuloa takaisin hoitajaporukkaan, tästä se lähtee :)

25.10.2009 - Minä olen Krafti
Ruuna on ollut meillä nyt kaksi kuukautta. Elokuun puolessa välissä saapunut ruuna on päässyt tutustumaan jo tuntielämään lokakuun alusta ja paljon hyvää palautetta on tullut. Eräs esteryhmäläinen kertoi, että Kraftin selkään istuminen pelotti aluksi.

"Uudet hevoset on välillä vähän säpsyjä. Onko tää hypänny kuinka paljon aiemmin?", kysyin Ainolta. Opettaja nyökkäsi ja sanoi että ruuna on testattu tallilla jo parilla estetunnilla, eikä se rodustaan huolimatta ryntäile sen suuremmin pitkin kenttää. "Se jopa laukkaa ponnekkaasti estetunneilla", Aino lisäsi ja hymyili. 'Puuh, ehkä tästä selvitään', mietin.

Kraftille saatiin tänään myös uusi hoitaja, kun Suwi palasi takaisin tallille. Aiemmin Jatan ja Terin hoitajana nähty ahkera tallityttö päätti kysäistä uusinta tulokasta hoitohevosekseen. Toivomme todella että heidän yhteistyönsä lähtee toimimaan, niin ruuna pääsee vielä paremmin kiinni talliarkeen :)