Virtuaalinen ratsastuskoulu
A SIM-game Riding School

Binan päiväkirja



Historia
Hoitajat
anusa 29.4.2007 - 1.8.2007
Jonsu 27.8.2007 - 29.8.2007
Suspe 3.2.2008 - 22.2.2008
Julia 8.6.2009 - 25.1.2010
Ida 11.4.2010 - 10.9.2010
Aminen 21.10.2010 - 3.11.2010
Selena 10.3.2012 - 14.3.2012

Päiväkirja 2008-2010

Hoitaja

Nimi: --
Aloituspäivä: --

Ei esittelyä

Kurssisuoritukset
Ei vielä kurssisuorituksia.

Ratsastustaso
Saat ratsastaa joka kolmannessa hoitomerkinnässä suoritettuasi hoitokurssit 1 ja 2.

KO: Jatkokurssi
RE: puomit & kavaletit

27.9.2013: Mummoponi

Kirjoittajana omistaja Aino
Tulevana maanantaina Bina täyttää 24 vuotta. Ponista voi jo ihan virallisesti käyttää nimitystä mummoponi, sillä aamuharjausta tehdessäni huomasin tamman harjassa harmaita jouhia. Kyllä Binasta tuon iän jo huomaa. Vaikka se liikkuu aktiivisesti laitumella muiden vanhusten kanssa ja käy kerran päivässä ratsastuslenkillä, sen askelista puuttuu tiettyä tahtia ja voimaa. Takaosaansa tamma käyttää näin syksyn kylmetessä aika kankeasti, mutta vertyy onneksi pienen käyntiliikunnan jälkeen.

En tiedä, onko Binan kuulo huonontunut vai mitä, mutta näin parina eläkesyksynä se on säikkynyt selvästi vähemmän tuuliräminää tallin katossa ja pihalla pyöriviä lehtipyörteitä. Tai voihan sekin olla, että ponia stressasi hieman tuntityö ja siksi se oli säikympi. Kuka tietää, mutta hyvä näin. Säästymme paljolta vaivalta kun maastoonkin voi lähteä rennoin mielin.

30.5.2013: Todellinen kesäloma

Kirjoittajana omistaja Aino
Eläkepäivistä jo tovin nauttinut Bina sai tänään aamulla perinteisen täyseläkekakun heinäannoksensa lisäksi. Iida on innostunut tekemään kauniin näkkileipä-porkkanakakun jokaiselle täyseläkkeelle siirtyvälle tuntihevoselle. Binalla on ikää siis jo huimat 23 vuotta, mihin ihmeeseen aika on kadonnut!

Kisaputki tammikuusta toukokuuhun tuotti tuloksia. Yleispainotteisella tammalla on nyt 34 koulusijoitusta ja 25 estesijoitusta. Tämän lisäksi kävimme piipahtamassa YLA-tilaisuudessa maaliskuussa, jossa tamma lahjottiin kakkospalkinnolla. En voisi olla ylpeämpi :) ! Kokeilemme vielä koululaatista, jotta Binan varsa GH's Bryson saisi mammastaan hieman lisäpisteitä.

30.9.2012: Hyvästi tuntiura

Kirjoittajana omistaja Aino
On aika Binan jättää tuntiponin hommat ja jatkaa liikkumista eläkeläislaitumella. Tamma on hoitanut hommansa näiden viiden vuoden aikana. En ole hetkeäkään katunut ostopäätöstä, jonka vuonna 2007 tein, sillä ilman Binaa moni alkeiskurssilainen olisi jäänyt vaille osaavaa ratsua. Ponia jää siis kaipaamaan moni tuntiratsastaja, mutta onneksi tammaa voi yhä moikkailla käytävällä tai ulkona.

Harmillista, että Binalla ei ole enää hoitajaa, sillä nythän tammalla vasta olisikin aikaa ja energiaa jaettavaksi! Tallityöntekijä Sinna on tosin luvannut pitää hyvää huolta meidän tuuliherkästä ponista, pitäen yllä sen koulu- ja estetaitoja. Ehkä tammalle vielä löytyy joku sopiva hoitaja, joka pitää Binaa kaviosta kun pelottavat syysmyrskyt iskevät.

Ennen täyseläkettä, joka häämöttää ensi kevään lopussa, olisi tarkoitus saada vielä kasaan muutama kisasijoitus. Tämä vuosi on ollu täysin tulokseton, joten ensi vuonna tsemppaamme oikein kunnolla. Eihän kykyjään saa hukkaankaan heittää :)

14.3.2012: Runoutta (:

Kirjoittajana hoitaja Selena.

Pihaan saavun
ja sisään astun.
Aino istuu toimistossa,
arvaan: paperihommissa.
Tallissa muut heinää haukkaa,
tarhassa Taika ja Viira laukkaa.
Kisaa päättivät ne koittaa;
lopulta Taika silti voittaa.
Iida lapioi lantaa,
muille oppia antaa.
Sinna puhua pälättää,
muttei koskaan ala jäkättää.
Nanu hiiriä pyydystää,
hoitajien syleissä kehrää.
Tarmo hepat kengittää,
joskus apuakin pyytää.
Golden Horsen esittelin,
otamme vastaan avosylin!

Oi, olipa ihana runo! Ja niin totta: minä istun aina vaan ikuisesti paperihommissa toimistossa (no, kyllä sitä kerran päivässä ehtii kiipeämään hepan selkään, yleensä aamupäivällä), Iida on meidän ihana avustaja ja Sinna piinaa välillä hoitajia jatkuvalla höpötyksellään. Meille on tulossa myös uusia tallilaisia, kolmas tallityöntekijä sekä tallikoira, sillä pitäähän meillä yksi pieni karvainen haukkujakin olla. Nanu tekee hyvää jälkeä hiirikannan vähentämisen tiimoilla, joten ehkäpä koira pitää sitten varikset poissa ratsastuksentältä :)
12.3.2012: Lunta ja varusteita

Kirjoittajana hoitaja Selena.

Aurinko paistoi kirkkaasti silmiini. Uskonnontunti läheni loppuaan, ja kaikki olivat kotitehtäviensä kimpussa. Tietysti, kukapa ei haluaisi tehdä läksyjään jo koulussa... Itse olin saanut kymmenen virkkeen kirjoitustehtäväni jo valmiiksi. Kirjani oli jo pulpetissa ja istuin tuolillani nauttien kevätauringosta. Uskonnon etiikkajakso tulisi olemaan varmasti kevään helpoin asia, kun ei siitä koettakaan tulisi.

Viimein kello soi ja opettaja päästi luokan ulos. Ryntäsin ensimmäisten joukossa pihalle, sillä halusin ehtiä Binan luo mahdollisimman pian. Sieppasin takkini mukaan naulakosta. Ei sitä ehtisi sisällä päälle pukea, ja ulkona oli sitä paitsi ihan lämminkin. Matkalla pyörätelineille tungin käteni jotenkuten hihoihin ja kiskoin hanskat käteen. Otin avaimet laukustani, avasin pyörän lukon ja lähdin ajamaan kohti tallia. Mitään tallivaatteitahan minulla ei ollut. Mihin niitä tarvitsi? Enhän saanut vielä edes ratsastaa Binalla. Hoitokurssit pitäisi ensin suorittaa. Ja ensin pitäisi odottaa, että ne edes alkaisivat. Pian olin tallin pihassa, eihän matkaakaan ollut kuin vajaa kilometri. Parkkeerasin pyöräni samaan paikkaan kuin toissapäivänä ja menin sisälle.
- Hei Selena! Aino tervehti ennen kuin olin ehtinyt edes sisään astua.
- Heipä hei, vastasin.
- Binalla ei ole tänään tunteja, että jos voisit vähän talutella sitä tuossa kentällä, niin olisi ihan kiva että saisi tamma hiukan liikkuakin, Aino totesi.
- Juu, käy hyvin. Ajattelin myös hiukan putsata varusteita tänään, kerroin suunnitelmistani.
- Selvä. Pyydä sitten vaikka joku auttamaan, jos et itse osaa, Aino ohjeisti. - Mulla on ihan hirveesti näitä paperihommia. Pitää mennä tilaamaan taas ruokaa hevosille ja... Ainon ääni häipyi kuulumattomiin, kun nainen tallusti toimistoon ja sulki oven perässään.

Vein koululaukkuni hoitajien huoneeseen ja menin talliin. Bina seisoi karsinassaan rouskuttamassa päiväheiniä.
- Hei tyttö! Aino ehdotti, että voitaisiin mennä vähän kävelemään tuonne pihalle. Mitäs sanot? kysyin. Bina ei jostain kumman syystä vastannut mitään, vähän vain nosti päätään ja vilkaisi minuun, jonka jälkeen jatkoi heiniensä syömistä. - Mä haen harjat, ilmoitin ja lähdin satulahuoneeseen.
Otin Binan harjapakin muiden joukosta ja kävelin takaisin tamman karsinalle. Otin ovesta ensin riimun ja narun, mutta sitten päätin, että ehkä Bina ei söisi minua, jos en sitä kiinni laittaisikaan. Olin juuri alkanut rapsutella Binaa säästä, niin että tamma venytti ylähuultaan, kun joku, ilmeisesti hoitaja, pölähti paikalle.
- Hei, mä oon Juulia, hoidan Alia. Sä oot varmaan Binan uus hoitaja?
- Joo, olen. Selena, sanoin ja ojensin käteni. Juulia tarttui siihen.
- Niintota, mä ajattelin, että voitais mennä tonne ulos ku on noin lämmin ja tehdä näille lumiharjaukset?
- Kyllähän se mulle käy. En vaan ihan tiedä, miten se tehdään käytännössä, myönsin.
- Mä näytän. Pistä Bina riimuun ja ota se ja harjat ulos. Mä meen hakemaan Alin, Juulia ohjeisti ja lähti jonnekin. Epäilemättä Alin luokse.

Otin siis kuitenkin ovesta riimun ja narun ja pujotin riimun Binan päähän. Suljin harjalaatikon ja otin sen toiseen käteeni ja talutin Binan ulos. Seinän vieressä oli muutamia metallitankoja. Talutin Binan sellaisen luo ja sidoin tamman kiinni. Avasin harjapakin ja otin sieltä kumisuan, jolla aloin harjata irtokarvaa irti. Pian Juulia ja Ali tulivat paikalle. Juulia sitoi Alin kiinni ja alkoi myöskin irrottaa talvikarvaa.
- Oikeestaan Alilla ja Kraftilla olis nyt tarhavuoro, mutta me sovittiin Ainon kanssa että ne saa vaihtaa nyt vuoroa Neten kanssa, kun mä en ehtisi muuten hoitaa Alia tänään.
- Okei, totesin ja aloin kaapia hikiviilalla karvaa.
- Vedä noi karvat pölärillä irti niin mä näytän sitten, mitä se lumiharjaus oikeestaan tarkottaa, Juulia kehotti. Otin pölyharjan ja poistin kaikki karvat, jotka suostuivat lähtemään.
- No niin. Ota dandy, tai mikskä sä sitä ikinä kutsutkaan. Kovaharja, dandy, yleisharja, ykkösharja... Rakkaalla harjalla on monta nimeä, Juulia hymyili.
- Dandyksi mä sitä yleensä kutsun, naurahdin.
- Okei. No, ota sitten tuolta kunnon klimppi lunta. Tuolla nurkan takana on aika iso kasa, mennään vaikka sieltä hakemaan, Juulia ohjeisti ja lähti tallin nurkalle. Menin perässä ja otin mielestäni aika ison kasan lunta.
- Sitten taputtelet sen lumen siihen harjaan, siis harjaksiin niin että koko harjasosa on lumen peitossa, just noin. Sitten meet vaan harjaamaan Binaa. Se on ainaki ennen tästä tykänny, Juulia sanoi ja lähti kävelemään takaisin hevosten luo.
Bina tosiaan tuntui tykkäävän lumiharjauksesta. Ensin tamma hiukan väisteli kylmää harjaa, mutta kun tottui siihen, se vain seisoi rauhassa paikallaan silmät ummessa. Taisi nauttia harjauksesta ja auringosta. Ja lämmöstä.

Kun olimme harjanneet hevoset oikein huolellisesti, veimme ne sisään. Bina meni heti piehtaroimaan karsinaansa, taisi yrittää saada kaikki lumet irti. Naurahdin, ja menin harjaamaan enimmät turpeet pölyharjalla irti, jonka jälkeen menin hakemaan tamman suitset taluttelua varten. Bina yritti tapansa mukaan ravistella ohjia alas kaulalta, mutta alistui sitten kohtaloonsa. Puin tammalle suitset päähän ja kiinnitin remmit, jonka jälkeen talutin neidin ulos jäiselle tallipihalle. Bina katseli ensin hiukan korvat hörössä ympäriinsä, mutta rauhoiteltuani sitä se rentoutui ja seurasi minua kentälle. Taluttelin Binaa viitisentoista minuuttia. Tamma kulki nätisti vierelläni, mitä nyt vähän hyppi sivulle, kun tuulenpuuskat ravisuttivat paljasoksaisia koivuja. Onneksi aamuinen kova tuuli oli jo hiukan hellittänyt, eikä sille puolelle tallia edes kovin kova tuuli käynyt muutenkaan. Viidentoista minuutin kuluttua talutin tamman sisälle ja riisuin suitset. Jätin ne oveen roikkumaan ja harjasin neidin pikaisesti.

- Hei tota, voisitsä auttaa näitten suitsien pesemisen kanssa? Kysyin eräältä tytöltä, joka oli juuri pesemässä suitsia myöskin.
- Joo, voinhan mä. Mä oon muuten Ada ja hoidan Rassea.
- Mä oon Selena. Alotin pari päivää sitten hoitamaan Binaa, kerroin.
- Okei. No, ensiks irrotat kaikki osat toisistaan, ja poskihihnojen ja turpahihnan kohdalla pistät tarkasti muistiin, missä reiíissä ne oli, Ada kertoi.
- Selvä, sanoin ja aloin irrotella osia toisistaan. ñ Entä sitten?
- Sitten otat sienen ja kostutat sen. Kastella ei siis oo tarkotus, vaan kostuttaa. Ja otat siihen sieneen saippuaa.
Tein työtä käskettyä ja kohta olinkin saippuoitu sieni kädessäni.
- Sitten peset kaikki osat sillä sienellä. Vettä ja saippuaa voi lisäillä aina välillä, ja kuolaimia ei pestä saippualla. Ja ohjien kangasosia ei myöskään, Ada opasti. Lopulta sekä Binan että Rassen suitset hohtivat puhtauttaan. Adan ohjeilla olin myös saanut Binan suitset oikein koottua.
- No niin, nyt on sitten Binan suitset pesty, Ada totesi.
- Niin on. Kiitos paljon avusta, kiitin. ñ Mä lähden tästä ajelemaan nyt kohti kotia. Heippa vaan, huudahdin ja lähdin hakemaan laukkuani.

Ensi viikolla alkaa onneksi viimein hoitokurssi 1 :) Pääsette pian siis Binan kanssa kävelemään tallialueen ulkopuolellekin. Siihen asti on hyvä hoidella näitä "kotijuttuja" - eli puhdistaa varusteita ja tutustua Binaan harjaamisen ja rapsuttelun myötä. Binan talviloimet taitavat olla vielä satulahuoneessa, jos haluat, niin niistä voi harjata ja puistella liat pois ja kantaa sitten tallivintille. Sieltä löytyy jokaiselle hevoselle oma kaappi, jonne talviloimet laitetaan kesän ajaksi säilöön. Toppaloimia kun ei enää tarvita, kevät alkaa olla jo niin varma.

Tapasit muutamia muita hoitajia ja sait apua hoitopuuhiin, hienoa :) On mukava kuulla, että tallin hoitajat auttavat toisiaan ja pitävät huolta siitä, ettei kukaan jää yksin. Yritän järjestää vielä kevään aikana yhteistä tapahtumaa, jotta voisimme kaikki tutustua toisiimme.

Lumiharjaus oli hauska idea! Bina näytti alkuihmettelyn jälkeen olevan varsin tyytyväinen saamaansa huomioon. Voi kunpa kuumana kesäpäivänä voisi myös viilentää heppojen oloa muutamalla lumiharjauksella viikossa.. Pitäisiköhän laittaa muutama lumipallo pakastimeen säilöön? ;)
10.3.2012: Paremmin kuin uskoinkaan

Kirjoittajana hoitaja Selena.
- Tulisit nyt. Siellä on hevosia ilman hoitajaa, Inkeri maanitteli.
- No okei. Ehkä mä sitten tuun, suostuin. Ystäväni oli juuri pyytänyt minua tulemaan tallille, Golden Horseen, jossa hän hoiti shettistamma Viiraa. Oli aurinkoinen maaliskuun päivä. Loska lätisi renkaidemme alla, kun pyöräilimme kohti tallia. Pian olimmekin jo perillä. Inkeri opasti minut sisälle oikeasta ovesta.
- Ai hei Inkeri! punaruskeahiuksinen, silmälasipäinen nainen tervehti Inkeriä. - Ja hei ja tervetuloa Golden Horseen! hän puhui minulle.
Mumisin vastaukseksi jotain epämääräistä. Inkeri hoiti puhumisen.
- Moi! Mä toin sulle uuden hoitajan!
- Äh, no katotaan nyt, mumisin.
- No tervetuloa vaan! Uusia hoitajia kaivataan aina!
Mumisin taas jotakin.
- Me mennään nyt kattelemaan hevosia. Inkeri ohjasi minut talliin. Hän alkoi esitellä tallin hevosia.

- Täällä olis tämmönen mukava Niko-poni, Inkeri kertoi.
Katsoin ihan muualle. Nurkkakarsinassa seisoi ihanin poni, jonka olin koskaan nähnyt.
Areten Sabiina
"Bina"
synt. 2005
- Ai, sä ihastuit Binaan! Se taitaakin olla ilman hoitajaa, Inkeri pälätti.
- Onko? Sitten tää esittelykierros oli tässä, vastasin.
- Selvä. Mennään ettimään Aino, niin saat täyttää hoitajalomakkeen, Inkeri sanoi ja johdatti minut toimiston ovelle. Koputimme, ja pian Aino tuli avaamaan.
- No se oli lyhyt kierros. Löytyikö mieluista? nainen kysyi.
- Selena ihastui Binaan, ennen kuin olin ehtinyt edes Nikoa esitellä! Inkeri naurahti.
- No, saatkin sitten täyttää lomakkeen, Aino sanoi ja alkoi kaivella oikeaa paperia puolen metrin korkuisista paperipinoista. - Tuossa.
- Mun pitää nyt mennä putsaamaan Viiran ruokakupit, ennen kun ne haetaan sisälle, Inkeri ilmoitti ja lähti talliin.

Kun olin täyttänyt lomakkeen, Aino opasti minut alkuun. Ilmoittauduin samalla hoitokurssi ykköselle. Menin talliin, jossa hain Binan harjat Ainon osoittamasta paikasta. Kävelin Binan karsinalle. Tamma seisoi puolinukuksissa karsinassaan. Otin ovesta riimun ja narun.
- Heipä hei, tytteli. Mä oon Selena, sun uus hoitajas, puhelin tammalle samalla kun pujotin riimun tamman päähän ja sidoin sen kalteriin kiinni. Harjasin Binalta ensin kumisualla talvikarvaa irti ja rapsuttelin sitä vielä hikiviilalla. Sitten poistin irronneet karvat pölyharjalla, jonka puhdistin piikkisualla vähän väliä. Lopuksi harjasin pään ja jalat pehmeällä harjalla ja puhdistin kaviot. Pian käytävällä alkoi tapahtua. Kaikki tarhassa olleet tulivat sisälle ja seuraavia alettiin viedä ulos.
- Sinä siellä Binan karsinassa, tuo tamma ulos! joku huusi. Tein työtä käskettyä ja kohta talutinkin Binaa tarhaan.

- Hei! Ootsä joku uus? Urdin tarhaan vienyt tyttö kysyi.
- Jaa minä? Joo, olen. Selena, aloitin tänään hoitamaan Binaa.
- Mä oon Manta. Tervetuloa vaan munkin puolesta, Manta kertoi.
- Kiitos. Mun pitänee mennä puhdistamaan Binan kupit?
- Juu. Mä näytän sulle, missä on tiskiharja, niin saat sitten pestä ne. Lähdin Mantan perässä talliin. Tiskiharjoja keikkui rivissä satulahuoneen seinällä. Otin sieltä yhden ja lähdin Mantan perässä satulahuoneesta.
- Sä varmaan selviät itekkin, mun pitää mennä kans siivoomaan Urdin kupit, Manta sanoi.
- Joo, enköhän. Kiitos avusta! huudahdin tytön perään ja menin siivoamaan Binan kupit.
Seuraavassa hetkessä olinkin jo polkemassa kohti kotia. Tallireissu oli onnistunut hyvin. Tässähän oli käynyt paremmin kuin uskoinkaan!

Bina on varsin mukava valinta hoitohevoseksi. Tamma on varsinainen tuntikonkari, tehnyt alusta asti hienoa työtä luottoratsuna niin alkeistunneilla kuin vaativampien ryhmien kanssa. Unohtamatta toki kisakentillä hyörimistä ja varsomista. Vielä on muutamia aktiivisia tuntiratsuvuosia jäljellä, ennen kuin Binakin pääsee eläke-elämän makuun :)

Ensimmäinen tallipäiväsi lähti vauhdilla käyntiin. Uusia ihmisiä, paljon uusia hevosia ja uusi talli. Hyvä, että sait apua muilta hoitajilta ja kaikki tarvittavat välineet löytyivät käyttöä varten. Äkkiä sitä kyllä oppii, mistä mikäkin löytyy. Talli voi alkuun vaikuttaa vähän sokkelolta, mutta on oikeastaan äärimmäisen yksinkertainen. Hevosia meillä vaan on niin paljon, että käytäviä löytyy sieltä sun täältä :)

Tervetuloa vielä kertaalleen hoitajaporukkaan! Pidin keskustelutäyteisestä tarinastasi, sinulla on hyvä ja rento tapa kertoa tallipäivästäsi. Lukija pääsee hyvin mukaan tapahtumiin ja pystyy eläytymään tarinan käänteisiin ja kohtaamisiin.

© Aino 2002-2014. Sivuilla esiintyvän materiaalin kopiointi kielletty.
Golden Horse on virtuaalitalli, joten mitään ei tapahtu oikeasti.

virtuaali@tassutusta.net
Vieraskirja